Pahinta sitten vuoden 2013

Vuonna 2013 menin epähuomiossa parin vuoden tauon jälkeen BodyPump-tunnille. Ohjaaja ja kanssatreenajat kehottivat ottamaan vähän isommat painot.

Seurauksena oli kokovartalojumi, jonka takia en pystynyt kävelemään kunnolla viikkoon. Liikuin ontuen.

Sanomattakin selvää, etten sen jälkeen ole mennyt pumppaamaan. Sen sijaan menin tänään Paulan ja Teemun vetämiin sisätreeneihin Piiroselle, kun tilaisuus tuli.

Siellä oli neljä Suomen vikellysmaajoukkueen jäsentä, yksi muuten vain aktiivinen treenaaja ja minä, joka harrastan liikuntaa lähinnä verryttelemällä omien valmennettavieni kanssa pari kertaa viikossa. (Ok, neljä kertaa viikossa. Mutta tämä tuli itsellenikin yllätyksenä.)

Ensin verryteltiin ja tehtiin eri lihasryhmiä sekä erityyppisiä (paitsi helppoja ja kevyitä, niitä tyyppejä ei ollut) liikkeitä permannolla runsaat 45 minuuttia. ​Sitten venyteltiin. Sitten tehtiin noin 130 punnerrusta, noin 150 vatsalihasta ja noin 135 selkälihasta. Ei siis 150 istumaannousua, vaan joukossa oli erilaisia liikkeitä.

Opin monia asioita. Tässä olennaisimmat:
1. Selvisin hengissä, joten olen yllättävän hyvässä kunnossa.
2. Omat valmennettavani tekevät AIVAN LIIAN VÄHÄN voimatreeniä. Meidänkin on varmaan vähän pakko ottaa sisätreenivuoro jollakin tavalla, vaikka minulla ei kyllä sen vetämiseen aika riitä.
3. Tiedän nyt, mitä leopardi ja iguaani permannolla ovat.
4. Minulla on huomenna tilaisuus päästä vikeltämään oikealla hevosella AG:lla. On epätodennäköistä, että pystyn irrottamaan itseni maasta hevosen selkään. Huono homma.

Hyvinvointi Liikunta Suosittelen

Ylistyslaulu kerrastolle

talvipukeutuminen.jpg

Tämä kuva on omille valmennettavilleni jo tuttu, mutta tässä vielä teille muillekin vähän vinkkiä. Olen nyt viettänyt kylmissä maneeseissa jo 13 talvea, ja voin kokemuksen syvääkin syvemmällä rintaäänellä sanoa, että ei todellakaan ole ihan sama, miten treeneihin talvella pukeutuu. Osa oivalluksista tosin on tullut vasta tässä viime vuosina. 

Olen yrittänyt alkaa suhtautua tavaroihin vähemmän tunnepitoisesti, mutta on joitakin esineitä, jotka vain ovat todella parantaneet elämääni niin paljon, etten voi pysyä viileänä niiden suhteen. Näitä esineitä ovat muun muassa:

Musta selkäreppu, johon mahtuu läppäri ja muutenkin älyttömästi tavaraa.

1980-luvun väreissä hehkuva rinkka, johon mahtuu ainakin kolme kertaa niin paljon tavaraa kuin reppuun.

Silmänrajaussivellin. 

200 denierin sukkahousut, kunnes selvisi, että niissä on valuva vyötärönauha. 

Aidot villaneuleet. 

Kunnollinen, talvivikellykseen sopiva kerrasto.

Puhutaanpa nyt hieman jälkimmäisestä. Minä olen nimittäin käyttänyt kerrastoja niin kauan kuin olen vikeltänyt. En tiedä oliko vika kerrastojen tarjonnassa vai vain omassa vaatekaapissani, mutta kymmenen vuotta sitten kerrasto tarkoitti laivastonsinistä, melko joustamatonta kalsariasua, jonka kauluksessa luki Jofa. Muun muassa jääkiekkokypärien valmistajana ansioitunut Jofa ei ihan osannut tehdä vikellyskerrastoja, tai sitten minulla oli heidän valikoimastaan väärä kerrasto. Ja oli niitä muitakin, muiltakin merkeiltä ja muissakin väreissä (=vain mustana). Joka tapauksessa kerraston housut kinnasivat vastaan spagaattivenytyksissä, eikä asu silti välttämättä lämmittänyt kovin kummoisesti. 

Viime talvena satuin löytämään Stadiumin alesta Peak Performancen kerraston, joka on puoliksi merinovillaa ja puoliksi polyestria sekä elastaania. Kerrasto on joustava, miellyttävä ja vielä rumempi (punaista ja vaaleansinistä) kuin vanha kunnon Jofa. Ja se lämmittää kuin pieni lammas (kuvittelisin). Ai että! Kun viime talvena yhdistin kerraston normaaleihin vikellystamineisiin ja villaisiin urheilusukkiin, niin ei tullut kylmä kertaakaan kylmä, edes pakkasilla! 

Eilen otin kerraston kesän jälkeen ensimmäistä kertaa kaapista ja laitoin treeneihin. Mm-mm, lämpö. 

Muoti Liikunta Ostokset Trendit