Asioita, joissa minulla on juntti maku
Syömme tietenkin vain laadukkaita ruoka-annoksia, joista saisi someen hienot kuvat, luemme ainoastaan puhutuimpia laatukirjoja, jotka toimivat porttina vaikeisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin, ja katsomme vaihtoehto-elokuvateattereissa vaikeasti ymmärrettäviä taide-elokuvia, joita viihdeteollisuus ei ole päässyt saastuttamaan.
Näinhän me luonnollisesti aina teemme – paitsi silloin kuin emme. Listaan tässä joitakin asioita, joiden suhteen minulla on toivottoman juntti maku.
Ruoka: kylmää maksalaatikkoa, kiitos! Olen aina pitänyt tietyistä ruoista enemmän kylmänä kuin lämpimänä – siis sellaisista ruoista, joita normaalit ihmiset syövät lämpiminä. En ole makkaran ylin ystävä, mutta jos syön makkaraa, haluan sen mieluiten jääkaappikylmänä. Maksalaatikko on mielestäni hyvää, mutta senkin söisin mieluiten kylmänä. Ainakin joskus on väitetty, että kylmä maksalaatikko on ollut alkoholisoituneiden laitapuolen kulkijoiden vakioeväs. Mene ja tiedä, mutta pelkäänpä, että kovin hienostunutta makua sen syöminen ei ilmaise.
Herkut: aikuisen seitsemän karkkipäivää. Ihmisen elämässä kai kuuluisi tulla sellainen vaihe, jossa makeaa ei enää himoitse samaan tapaan kuin lapset tekevät, mutta itse en ole sitä vaihetta vielä elänyt. Katselen hämmästyneenä, kun monet muut aikuiset syövät jotakin herkkua ja ähkivät, että aivan liian makeaa, voi kauheaa, ei tätä voi syödä kovin paljon. Itse mietin, mitähän se ”liian makea” lienee – koskaan ei ole vielä tullut sellaista vastaan!
Juomat: colaa kaiken kanssa ja kyykkyviini kunniaan. Jos minulta kysytään, parhaiten kaiken ruoan kanssa sopii kylmä Coca Cola. Jos kuitenkin juon viiniä, minulle sopii mainiosti se kaikkein edullisin. Makunystyräni arvostavat, kun viini on kevyttä ja helppoa juoda, kuten edulliset viinit usein ovat. Aitoa shampanjaa olen maistanut sillä lopputulemalla, että totesin sen menevät minulla hukkaan.
Kirjat: kevyttä ja romanttista. Luen paljon ja nautin lukemisesta, mikä sinänsä kuulostaa lupaavan sivistyneeltä. Homma menee kuitenkin pieleen siinä, että luen nykyään mieluiten historiallista romanttista kirjallisuutta ynnä muuta kevyttä viihdettä. Toisin sanoen en juurikaan vaivaudu haastamaan itseäni sillä saralla.
Musiikki: Suomi-iskelmää ja tanssilavahumppaa. Pidän suomalaisesta iskelmämusiikista, sekä tuoreemmasta että joistakin ikivanhoista, oudoista kappaleista, joita kukaan ei ole kuullut eikä halunnut kuulla vuosikymmeniin. Nykyisellään olen aika sinut asian kanssa, mutta täytyy myöntää, että teini-ikäisenä vaivauduin jonkin verran jopa salailemaan mieltymystäni. Se oli minulle epätyypillistä, koska en edes teininä ollut erityisen huolissani siitä, sovinko joukkoon. Eipä silti tullut liiemmin mainostettua, että Kari Tapio on minusta oikein jees.
Elokuvat: ysäriräiskettä, kiitos! Pidän kovasti 90-luvulla (ja sielläpäin) tehdyistä toimintaelokuvista, joissa on kunnolla vauhtia ja joille saa myös nauraa. Bad Boys on hurjan viihdyttävä elokuva, ja myös sen jatko-osista pidän. Beverly Hills kyttä -elokuvasarja tarjoaa viihdettä samassa hengessä. Yksi suosikkielokuvistani on John Travoltan ja Nicolas Cagen tähdittämä Face/Off. Elokuvassa ei tarkemmin ajatellen ole mitään järkeä, muttei se estä sitä olemasta loistava!
Kenties vielä julkaisen somessa hienojen annoskuvien sijaan kuvia, joissa puren kylmää makkaraa humpan tahdissa, toisen käden hamutessa irtokarkkipussia. Tai sitten en.
Mitä sellaisia mieltymyksiä sinulla on, joilla et niin sanotusti pääse kehumaan? Ehkä osa on luokiteltavissa jopa salaisiksi paheiksi?
Lämpimin terveisin
Rouva R
P.S. Blogiani voi seurata myös Facebookin tai Blogit.fi -sivuston kautta.
Kuva Hans/CC0/Pixabay