”Viesteihin ei tarvitse vastata heti”
Taas se pisti jostakin silmään: muistutus siitä, ettei kaikkiin viesteihin tarvitse vastata heti. Tämä muistutus on varmasti monella tavalla hyödyllinen tässä ajassa, jossa viestejä tulee puhelimiinne pitkin päivää lukuisia eri reittejä pitkin. Kun sukellamme syvemmälle someen, löytyy vielä lisää viestejä, jotka kenties kaipaisivat reaktiotamme.
Olen monilta osin samaa mieltä siitä, ettei kaikkeen tarvitse reagoida heti eikä välttämättä edes hetken päästä. Ei, ei ole mikään pakko vastata heti, jos asiakas laittaa viestiä lauantai-iltana klo 20. Ei ole mikään pakko vastata heti siihenkään, jos kaveriporukan Whatsapp-ryhmässä joku kysyy, varataanko vuokramökki uudeksi vuodeksi 2024. Vielä vähemmän on pakko vastata heti, jos kouluaikojen kaveri ottaa yhteyttä somessa ja kyselee kuulumisia.
Olen myös siinä määrin vanhanaikainen, ettei hyvin kiireellisiä asioita mielestäni pidä selvittää viestien välityksellä. Kyllä edelleen 2020-luvulla fiksuin tapa ottaa yhteyttä on soittaminen, jos asia on sellainen, ettei se kestä yhtään odottaa!
Tähän toki vaikuttaa myös se, kuinka läheisestä ihmisestä puhutaan. Kieltämättä itsekin odotan vastausta melko pian, jos kysyn mieheltäni viestitse, tarvitseeko tuoda maitopurkki kaupasta. Yhtä nopean vastauksen odottaminen ei kuitenkaan ole mielestäni perusteltua, jos laittaa viestiä harrastuskaverille tai vaikkapa jollekin yritykselle heidän palveluistaan.
Jotkut selvästi ajattelevat toisin. On useammankin kerran käynyt niin, että olen avannut tänään sähköpostiviestin, jonka asiakas on lähettänyt eilen – ja johon hän selvästi olisi tarvinnut myös vastauksen eilen. Nämä ovat kahdellakin tavalla ikäviä tilanteita. Omasta puolestani ajattelen turhautuneena, että hyvänen aika, olisi nyt soittanut! Asiakkaan puolesta taas ajattelen, että toivottavasti hän ei ole kovin monta tuntia kärvistellyt vastausta odottaen vaan on ymmärtänyt lähestyä kiireellisen asiansa kanssa jotakuta muuta.
Lyhyesti sanoen olen hyvinkin sitä mieltä, ettei muiden viestejä tarvitse koko aikaa päivystää vastausvalmiudessa. Johan se olisi mielettömän stressaavaakin, jos jokaisen puolitutun ja tuntemattoman viestit käytännössä määräisivät oman ajankäytön!
Tässä asiassa on kuitenkin vahvasti myös toinen puoli. Se puoli saa hiukan kurtistamaan kulmia niille kannanotoille, joissa kovasti alleviivataan sitä, että viesteihin voi vastata omaan tahtiinsa. Nykyään on nimittäin paljon ihmisiä, jotka todellakin osaavat olla vastaamatta! Osa heistä osaa olla vastaamatta jopa lopullisesti, toisen osapuolen täydellisesti ghostaten. En ole vakuuttanut siitä, onko hyvä asia, että nämä henkilöt saavat vielä lukea monenlaisia vakuutteluja siitä, ettei viesteihin tarvitsekaan vastata.
Olen jo aiemmin avautunut siitä, että sähköisen viestinnän osalta käytöstavoissa ilmenee nykyään isoja puutteita. Se, että anonyymi viestittelijä voi käyttäytyä huonosti, ei ole uusi asia, mutta uudempi – ja sitäkin hämmentävämpi – ilmiö on se, että myös asiallisesti itsensä esitellyt ja fiksusti käyttäytynyt henkilö saattaa yhtäkkiä tehdä katoamistempun. Vielä paljon oudommaksi menee, kun jopa sellainen henkilö, jonka kanssa olet ollut tekemisissä kasvotusten, saattaa viestien välityksellä käyttäytyä kuin moukka: jättää kokonaan vastaamatta myös tärkeisiin viesteihin tai vastata valikoidusti vain itsensä kannalta helppoihin ja kivoihin viesteihin.
Tuo viimeksi mainittu ilmiö onkin aika vinkeä. Laitat toiselle viestin, jossa tarjoat hänelle jotakin kivaa – ja vastaus tulee viidessä sekunnissa. Mutta laitapa viesti, jossa kysyt, onko toinen hoitanut asian, jonka lupasi hoitaa – vastaus tulee ehkä päivien päästä, jos koskaan.
Tekisi mieli joskus suoraan kysyä, mitä ihmettä tällä tavalla käyttäytyvien mielessä liikkuu. Eivätkö he ymmärrä, että on yhdentekevää, kuinka ystävällisesti he ovat hymyilleet ja kuinka kivoilta he ovat kasvotusten vaikuttaneet, jos viestien välityksellä käytöstavat ovat kuin huonosti kasvatetulla kuusivuotiaalla? Samoin on melkein turha vaivautua esittäytymään asianmukaisesti ja käyttäytymään kohteliaasti, jos aikoo lopettaa keskustelun kuin seinään ilman mitään selityksiä – se nimittäin pyyhkii tehokkaasti pois aiemmin syntyneen asiallisen vaikutelman. Mutta ehkä tätä ei tosiaan ymmärretä?
Mielestäni on todellakin hyväksyttävää ja hyvä asia, että monet ovat nykyään havahtuneet huolehtimaan itsestään ja omasta jaksamisestaan. Yksi osa tätä voi olla juuri se, ettei anna sähköisen viestinnän hypyttää itseään vaan osaa asettaa sille rajat. Joka hetki ei tarvitse olla jokaisen tavoitettavissa.
Ihan yhtä tärkeää on kuitenkin muistaa myös tämä: vaikka viesteihin vastaaminen stressaisi, joskus on vain tärkeämpiäkin asioita kuin omat mielihalut. Vaikkei kiinnostaisi yhtään vastata johonkin viestiin, on kohteliasta ja kohtuullista sietää jossakin vaiheessa hetki epämukavuutta, jos toisessa vaakakupissa on se, että muiden elämästä tulee turhan vaikeaa.
Jos koko kaveriporukka on jo kaksi viikkoa odottanut omaa vastausta siihen, että varataanko se mökki tai lomamatka tai kasvohoidot Marikan polttareihin, ehkä tähän voisi vaivautua vastaamaan, vaikka kuinka olisi ahdistunut aikataulujutuista ja niiden sopimisesta. Tai jos äiti tai yhteistyökumppani on jo viikko sitten kysynyt, oletko hoitanut asian, jonka olet luvannut hoitaa, ehkä olisi jo hyvä hetki kasvattaa selkäranka ja antaa vastaus, oli se omalta kannalta miten epäedullinen hyvänsä.
Maailma ei pyöri pelkästään oman navan ympärillä, ja se omakin napa voi pidemmän päälle paremmin, kun pidämme tämän asian mielessä. Huonosti ei nimittäin voi käyttäytyä loputtomasti ilman, että se alkaa vaikuttaa kielteisesti omaankin elämään. Tässä myös sähköinen viestintä lasketaan, halusimme tai emme.
Jos kokee olevansa tilanteessa, jossa voimavarat eivät kerta kaikkiaan riitä siihen, että vastaisi ajallaan kaikkiin viesteihin, joihin pitäisi vastata, oma neuvoni on tämä: karsi sähköisen viestinnän kanavia. Kun niitä tuutteja, joista viestejä voi tulvia, on rajallinen määrä, myös viestien määrä lähes vääjäämättä vähenee. Samoin vähenee tarpeettomien, aikaa vievien ärsykkeiden määrä. Kun puhelimeen ei jatkuvasti tule kissavideota sieltä ja poliittista meemiä tuolta, ehkä ajatukset pysyvät paremmin kasassa ja energia riittää paremmin myös viesteihin vastaamiseen.
Ei ole huonoa käytöstä olla kuulumatta ihan jokaiseen Whatsapp-ryhmään, mutta on huonoa käytöstä teeskennellä keskustelussa kuuromykkää. Näin itse tämän asian näen.
Millainen sinun kokemuksesi aiheesta on? Ovatko sinulle vastausviiveet sähköisessä viestinnässä OK ja kuinka pitkät viiveet koet hyväksyttäviksi? Onko asia aiheuttanut omassa elämässäsi ongelmia tai kuohuttanut tunteita?
Lämpimin terveisin
Rouva R
Kuvat Pexels/CC0/Pixabay (ylempi) ja Gerd Altmann/CC0/Pixabay (alempi)