Näin kirjoitat viestin tuntemattomalle
Varoitus: tämä postaus sisältää ihan suoranaista saarnaamista. Ellet halua lukea sellaista, säästä silmiäsi!
Pohjustukseksi kerron, että työn puitteissa saan jonkin verran yhteydenottoja tuntemattomilta ja otan myös itse yhteyttä tuntemattomiin ihmisiin, usein erilaisten tiedustelujen ja myymisen ja ostamisen merkeissä. Yksityiselämän puolellakin tätä tapahtuu jonkin verran, tosin vähemmän, mihin vaikuttaa se, etten harrasta esim. nettikirppiksiä.
Sen perusteella, mitä olen tuntemattomien kanssa viestitellyt, täytyy sanoa, että taivaan kiitos en harrasta nettikirppiksiä! Kaikki siihen liittyvä viestittely, säätäminen ja sopiminen ajaisi minut todennäköisesti hulluuden partaalle. (Olen jo aiemmin kirjoittanut sähköisen viestinnän rajoittamisesta.)
Mistä siis on kyse? (*Saarnaaminen alkaa*) Lähestytäänpä asiaa ohjeen muodossa!
Kun otat ensimmäisen kerran yhteyttä tuntemattomaan henkilöön esimerkiksi ostaaksesi tai myydäksesi jotakin, rakenna viesti seuraavasti:
Aluksi: Tervehdi.
Ihan vain, koska se on kohteliasta ja koska sillä tavoin asiasi ei vaikuta töksähtävältä. (Jos kuitenkin jätät jonkin kohdan ohjeesta noudattamatta, jätä tämä! Siitä on sittenkin vähiten haittaa.)
Puolivälissä: Sijoita tähän viestisi varsinainen sisältö eli asia, jonka vuoksi otat yhteyttä, ja katso, että se vie tilannetta eteenpäin.
Mikä sitten vie tilannetta eteenpäin? Aloitetaanpa siitä, mikä ei vie: Älä kirjoita: Sulla oli auto/sohva/matkalaukku myytävänä. Koska mitä ihmettä siihen voi vastata? Joo. Ja kappas, näin on tuhlattu kahden viestin verran molempien aikaa!
Sen sijaan kysy, mitä sinulla on kysyttävänä, ja jos jo tiedät melko varmasti, että haluat tehdä kaupat tai tavata, ehdota ajankohtaa ja järjestelyjä. Näin viestisi vastaanottajalla on jotakin, mihin vastata, ja tilanne etenee.
Pidä myös viestiä kirjoittaessasi huoli, ettet kysy sellaista, mikä on jo kerrottu. Lue kokonaan ja sisäistä esim. ilmoitus, jonka perusteella otat yhteyttä. Toisaalta jos on kysymyksiä, joihin sinun itsesi pitäisi vastata, niin hyvä ihminen, vastaa niihin!
Vaikka tuo kysymyksiin vastaaminen tulee usein ajankohtaiseksi vasta viestittelyn edetessä ja tässä kirjoitan lähinnä siitä ensimmäisestä yhteydenotosta, niin tämän verran haluan sanoa siitäkin aiheesta: On todella turhauttavaa ajan ja merkkien tuhlausta, jos samoja kysymyksiä saa toistella monta kertaa ja toinen vastaa kolmesta kysymyksestä yhteen, jos siihenkään. Ellei johonkin kysymykseen tiedä vastausta tai sitä jää selvittämään, sekin on hyvä sanoa eikä vain jättää kysymystä roikkumaan!
Viestin lopuksi: Allekirjoita viesti omalla nimelläsi. (Saa itsensä esitellä jo alussakin, jos tahtoo, kunhan esittelee!)
Jos haluat vaikuttaa luotettavalta ja vakavastiotettavalta, kun otat toiseen henkilökohtaisesti yhteyttä, niin kehtaat kertoa oman nimesi. Kuka haluaa esimerkiksi käydä kauppaa anonyymin henkilön kanssa? Ei todellakaan herätä luottamusta, jos saa vieraasta numerosta tai sähköpostista mirtzukka975@höpöposti.com yhteydenoton, jossa toinen ei kerro nimeään.
Anonyymille toiminnalle on aikansa ja paikkansa (sanoo nainen, joka kirjoittaa blogia nimimerkillä). Se ei ole yleensä silloin, kun on tarkoitus esimerkiksi käydä kauppaa, etenkään ellei sitä käydä ihan koiranruokakupista eikä kahdesta eurosta.
Olen senkin joskus kokenut, että minulta kysyttiin nimettömällä viestillä, onko minulla tiettyä tuotetta myynnissä. Kun vastasin viestiin tiedustelemalla, kuka kysyjä on, hänestä ei kuulunut enää mitään. En voinut olla loihtimatta mielessäni kuvaa siitä, miten kyseinen henkilö olisi tullut ostamaan ko. tuotetta hupparin huppu tiiviisti päässä ja aurinkolasit silmillä…
Vielä kertauksena:
EI:
Sulla oli auto myytävänä.
KYLLÄ:
Hei,
olisin kiinnostunut sinulla myynnissä olevasta Toyota Corollasta. Onko siihen olemassa kahdet renkaat? Voisiko autoa tulla koeajamaan jo tänä iltana?
Terveisin Maija Meikäläinen
Ja ei, saarnastani huolimatta ei viestin kirjoittaminen ole ihan niin vakavaa. Kanssakäyminen voisi kuitenkin olla sujuvampaa ja elämä vähän helpompaa, jos koettaisimme ymmärtää lukemamme, miettisimme, mitä kirjoitamme, ja näin kunnioittaisimme muiden aikaa ja vaivannäköä. Ja tietysti omaammekin, sillä yhtä lailla tuhlaamme omaa aikaamme siinä, jos lähettelemme hutiloituja viestejä sinne tänne.
(Tähän voisi kirjoittaa vielä ”ugh, olen puhunut” – mutta enpä kirjoita!)
Lämpimin terveisin
Rouva R
Kuvat Pexels/CC0/Pixabay (ylempi) ja Free-Photos/CC0/Pixabay (alempi)
Hyvin hyödylliset ohjeet – josko joku ottaisi opikseen tästä!
On vaikea käsittää, miten aikuisetkin ihmiset kokevat korrektiksi lähestyä
neljän sanan epämääräisillä viesteillä kaupanteko- tai muissa vuorovaikutustilanteissa.
Salamyhkäisestä anonyymistä viestittelystä tulee tosiaan ennemmin mieleen huume- kuin vaikkapa autokauppa.
Hear-hear!
Itse vastaanotan lähes päivittäin viestejä spostiosoitteista mallia Audihemmo@jokumail.com tai Hottis69@sexy.mail ja viestissä pyydetään ilman mitään sen tarkempia nimiä tai opiskelijanumeroita opiskelutodistusta tai opintosuoritusotetta lähettämään.
Mainitsematta puheluja, joihin vastatessani kuuluu ”öö mie tartteisin öö sellasen jonkun paperin öö”.
Selvännäkijän lahjani eivät ihan niin vahvat ole, että tuosta vaan lonkalta oikean oikeaa opiskelijaa koskevan oikean ”paperin” järjestelmästä tulostaisin 😀
Hah, kuulostaa tutulta! Välillä huomaan mielessäni siunailevani, että mihin tämä maailma on menossa, kun perustaidot viestien lähettämiseen tuntuvat olevan monilla ihan olemattomat. Luulisi, että tässä ajassa, kun viestejä lähetetään tosi paljon eri kanavissa, ne taidot olisi opittu! Tosin voi olla, että juuri ne lukemattomat kanavat hämäävät: onhan nykyään miljoona some-kanavaa, joissa on ihan okei lähettää sellaisia viestejä, joissa ei oikeastaan sanota mitään eikä varsinkaan omalla nimellä. Mutta voisihan silti yrittää ymmärtää, että se on eri juttu, jos lähestyy jotakuta virallisella asialla tai satojen tai tuhansien eurojen ostoksen merkeissä…
Mieheni on kehittänyt hiukan rankan tavan reagoida allekirjoittamattomiin viesteihin: hän ei vastaa niihin yhtään mitään. Hän tekee tämän ihan kylmäverisesti myös yritystoiminnan yhteydenottojen kohdalla, mutta enpä silti osaa paheksua valittua toimintatapaa. Varsinkaan kun – sattumaa tai ei – hyvin usein ne ovat juuri ne nimettömät yhteydenotot, jotka eivät myöskään johda ikinä mihinkään.