Mihin annoit itsellesi tänään luvan?

Luvan pyytäminen liittyy selkeimmin lapsuuteen. Lapsi kysyy vanhemmiltaan lupaa yhteen jos toiseenkin asiaan. Kun kasvamme, luvan kysyminen ei varsinaisesti lopu, luvan antaja vain muuttuu – se on useimmiten meissä itsessämme.

Joka päivä annamme itsellemme luvan moneen asiaan. Tähän luvan pyytämiseen ja antamiseen vain usein liittyy se, että pyrimme piilottamaan sen itseltämme.

Me helposti ajattelemme:
Tänäänkin pinnani oli niin kireällä, että huusin puolisolleni.
Näin kesällä liikunta vain jotenkin jää.
Taas dieettiyritys meni pieleen ja illalla tuli haettua noutoruokaa.
Emme muotoile ajatuksia mielellämme näin:
Tänäänkin annoin itselleni luvan huutaa puolisolleni.
Olen koko kesäloman ajan antanut itselleni luvan luistaa liikkumisesta.
Taas annoin itselleni luvan hakea noutoruokaa sen sijaan, että olisin noudattanut dieettiä, johon lupasin sitoutua.

Jos mieli tekisi väittää, että useinkaan sitä ei vain voi itselleen mitään, niin tämän väitteen todenperäisyys on helppo tarkistaa: Jos esimerkiksi käyttäydyit huonosti, olisitko käyttäytynyt samoin keskellä toria kaikkien silmien alla? Tai olisitko käyttäytynyt niin esimiestäsi kohtaan tilanteessa, jossa tiedät hänen pian päättävän palkankorotuksestasi? Jos vastaus on ei, niin kyllähän sinä sitten voit itsellesi jotakin ja kyse on juuri siitä, mihin annat itsellesi luvan.

Joku voi ihmetellä, mitä se auttaisi, että muotoilisimme asiat mielessämme turhankin rehellisesti. No juuri sen se auttaisi: se toisi rehellisyyttä ajatteluumme.

En liputa rehellisyyden puolesta aina ja ehdoitta, mutta kun systemaattisesti piilotamme itseltämme vastuun omista valinnoistamme, se on sellaista rehellisyyden puutetta, joka uskoakseni koituu vahingoksi. Juuri se voi estää meitä pääsemästä päämääriimme. Siihen voi karahtaa kuntokuuri, painonpudotus tai yritys olla parempi puoliso tai vanhempi, ellemme pysty täysin myöntämään, että muutoksen avaimet ovat omissa valinnoissamme – siinä, mihin annamme itsellemme luvan, tänään ja huomenna.

Joskus tuntuu melkein tuskaiselta, kun näkee, miten joidenkin pyrkimykset kariutuvat kerta toisensa perään samaan asiaan: siihen, että taas he antoivat itselleen luvan poiketa siltä tieltä, joka veisi heidät tavoitteisiinsa. Nämä henkilöt eivät useinkaan näe tätä itse vaan tuskailevat, että kuinka tässä taas kävi näin. Joskus tekisi mieli ottaa hartioista kiinni, katsoa syvälle silmiin ja sanoa, että siinä kävi niin, koska annoit itsellesi taas luvan tehdä jotakin, mikä on ristiriidassa niiden kanssa, joita väität omiksi arvoiksesi.

Vaikka se voi siltä kuulostaa, en aseta itseäni täysin tämän ilmiön yläpuolelle. Viime viikkoina olen esimerkiksi todennut, että fyysisessä kunnossani olisi tietyiltä osin parantamisen varaa – ja syy on se, että olen antanut itselleni luvan olla hoitamatta kuntoani niin hyvin, kuin pitäisi. Kun myönnän tämän, minun on helpompi löytää myös sisu asian muuttamiseen. Näin ei välttämättä olisi, jos rehellisyyden sijaan ajattelisin, että no tässä on ollut niin paljon kaikkea ja olen ollut viime aikoina tosi väsynytkin…

Ihmissuhteissa ja käytöksessä muita kohtaan olen myös havainnut rehellisyyden tärkeäksi. Minulle ei ole tyypillistä käyttäytyä ihmissuhteissa huonosti. En helposti tiuski, huuda enkä hauku. En edes väsyneenä enkä huonoina päivinä. Kun vastaan tulee tilanne, jossa kuitenkin huomaan käyttäytyväni huonosti, olen kokenut erittäin tärkeäksi olla rehellinen. Minä annan itselleni luvan huutaa. Seuraava kysymys on miksi. Miksi tässä tilanteessa, tämän ihmisen kanssa?

Aina vastaus ei ole pelkkä itsesyytösten ryöppy. Usein syyt ovat löytyneet osittain siitä, että minut on ajettu niin nurkkaan, etten ole enää välittänyt – en edes siitä, että annan itselleni luvan käyttäytyä tavalla, joka on omastakin mielestäni väärä. Mutta tämäkin on tärkeä havainto ja sen rehellinen kohtaaminen tarjoaa työkaluja tilanteen muuttamiseen: Jos tunnen itseni niin nurkkaan ajetuksi, olisiko minun aika hankkiutua sieltä nurkasta pois? Mitkä olisivat ne keinot, joilla se onnistuisi?

Joskus tällaiset kysymykset ovat johtaneet ihmissuhteen päättymiseen, mutta se on uskoakseni parempi vaihtoehto kuin loputon itselleen valehtelu käytöksensä syistä. Lisäksi on elämänlaadun ja oman kehityksen kannalta hyvin musertavaa, jos lähellä on henkilöitä, joiden myötävaikutuksella omat huonoimmat puolet tulevat esiin. Tämä on tilanne, josta tulisi pyrkiä pois.

Mihin kaikkeen sinä olet antanut itsellesi luvan? Tänään, viime aikoina? Oletko tyytyväinen tekemiisi päätöksiin, vai olisiko lupa pitänyt jossakin tilanteessa evätä? Miten voisit ensi kerralla onnistua siinä?

Jotta koko kirjoitus ei olisi negatiivissävytteinen ja jäisi siihen, että itseltään pitäisi vain kieltää kaikenlaista, niin pitää tuoda esiin asian toinenkin puoli: voimme myös antaa itsellemme luvan monenlaiseen. Sekin on hyvin tärkeä taito, että osaamme antaa itsellemme luvan levätä pitkän päivän jälkeen, luvan ottaa hyvin ansaitun loman, luvan leikata oikein ison palan mansikkakakkua. Luvan heittäytyä pelottomasti uuteen ihmissuhteeseen.

Moneen voimme antaa itsellemme luvan ja vieläpä puhtaalla omatunnolla, kunhan meillä on tarpeen vaatiessa myös luvan epäämisen taito. Niin kuin vastuullinen aikuinen ei voi antaa lapselle aina lupaa kaikkeen, mitä tämä haluaisi, myöskään aikuisen vastuullinen suhtautuminen omaan elämään ei pidä sisällään jokaiseen mielihaluun myöntymistä.

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuva Gerd Altmann/CC0/Pixabay

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Syvällistä

Viikon ruokalista nro 2 – helposti hyvää!

Olen jo aiemmin esitellyt viikon ruokalistan. Tässä esittelen teille ruokalistan nro 2. Perusarvot eivät ole muuttuneet: edelleen ruokalistassa on pyritty edullisuuteen, maukkauteen, terveellisyyteen ja helppouteen. Rehellisyyden nimissä on silti myönnettävä, ettei viikonlopun ruokia tällä kertaa voi väittää erityisen edullisiksi. Hinta–laatu-suhde on kuitenkin edelleen loistava. Kyse on todellisesta ”pyhäruoasta”, joka ei ruoan laatuun nähden ole kallista!

Sekään ei ole edellisen kerran jälkeen muuttunut, että kyse on tosielämästä lainatusta ruokalistasta. Näitä ruokia meillä syödään usein.

Viikon ruokalista:

Maanantai: Kinkkukiusaus ja raejuusto-vihersalaatti (Hinta/annos: n. 1,80 euroa)
Tiistai: Kinkkukiusaus ja raejuusto-vihersalaatti (Hinta/annos n. 1,80 euroa)
Keskiviikko: Kermainen jauheliha-herkkusieni-risotto (Hinta/annos n. 2,30 euroa)
Torstai: Broileri–mozzarella-pizza (Hinta/annos n. 1,80 euroa)
Perjantai: Broileri–mozzzarella-pizza (Hinta/annos n. 1,80 euroa)
Lauantai: Burgundyn pata, perunasose ja feta-vihersalaatti. (Hinta/annos n. 5,60 euroa)
Sunnuntai: Burgundyn pata, keitetty riisi ja feta-vihersalaatti. Hedelmäsalaatti (omena–banaani–persikka). (Hinta/annos n. 6,20 euroa)

Huomautuksia: Ylempänä esitetyt hinnat ovat annoshintoina – eli per lautanen -hintoina – riippuvaisia paitsi käytettyjen ainesosien hinnasta, myös annoskoosta. Ota siis huomioon, että esitetyt hinnat on laskettu edullisia aineksia suosien ja maltillisia annoskokoja ajatellen. Premium-tuotteet ja isot annoskoot johtavat taatusti yllä mainittujen annoshintojen ylitykseen.

Sitten vielä ruokalistaan liittyviä reseptejä.

 

Kinkkukiusaus (4 annosta)

n. 10 keskikokoista perunaa
2 keskikokoista sipulia
300 g kinkkusuikaleita
1,5 dl maitoa
1,5 dl kermaa
1,5 tl suolaa

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Kuori perunat ja sipulit. Leikkaa perunat ohuehkoiksi suikaleiksi ja hienonna sipuli. (Vaihtoehtoisesti voit käyttää n. 700-800 g kaupassa pakasteena myytävää peruna–sipuli-sekoitusta.) Sekoita perunasuikaleet ja hienonnettu sipuli sekä kinkkusuikaleet kulhossa. Kaada kulhon sisältö isohkoon, voideltuun uunivuokaan (esim. 30×25 cm). Sekoita maito, kerma ja suola keskenään kulhossa ja kaada vuokaan. Huom! Maito–kerma-seoksen ei ole tarkoitus peittää vuoan sisältöä vaan riittää, että nestettä on tasaisesti vuoan pohjalla.

Laita vuoka uunin keskitasolle noin 45 minuutiksi. Kinkkukiusaus on valmis, kun pinta rusehtaa kevyesti eikä vuoan pohjalla ole enää nestettä.

 

Kermainen jauheliha–herkkusieni-risotto (2 annosta)

1,5 dl risottoriisiä
5 dl vettä
1 lihaliemikuutio
300 g jauhelihaa
100 g säilykeherkkusieniä viipaleina
¼ keskikokoinen kurkku
1 dl kermaa
suolaa

Laita (mieluiten pinnoitettuun) kattilaan riisi, vesi ja lihaliemikuutio (ei pakollinen, jos haluat välttää lisäaineita). Nosta kattila liedelle ja lämmitä vesi kiehuvaksi. Kun vesi alkaa kiehua, keitä hiljakseen kannen alla. Paista jauheliha pannussa. Kun jauheliha on lähes kypsää, lisää herkkusieniviipaleet. Mausta seos suolalla. Odottaessasi jauhelihan kypsymistä leikkaa noin ¼ keskikokoisesta kurkusta hyvin pieniksi kuutioiksi. Sekoita kurkkukuutiot kypsään jauheliha–herkkusieni-seokseen. Tarkkaile koko ajan, että riisikattilassa on vettä ja sekoita silloin tällöin. Kun vettä on enää hyvin vähän ja riisi alkaa olla kypsää, lisää kerma. Hämmennä hetki ja sekoita sitten paistinpannussa oleva seos tasaisesti riisin joukkoon. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa (tärkeää etenkin, jos lihaliemikuutiota ei käytetä). Tarjoile heti.

 

Broileri–mozzarella-pitsa (pellillinen)

Pohjaan:
3 dl vettä
1 kuivahiivapussi tai 25 g hiivaa
¼ tl sokeria
1 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja
3 rkl sulatettua voita
Täytteeksi:
n. 50 g tomaattipyreetä tai ketsuppia
300 g broilerin fileesuikaleita
100 g mozzarellaa
100 g kirsikkatomaatteja
1 tlk ananaspaloja säilykkeenä
150 g juustoraastetta (esim. Emmental)

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi (kuivahiivaa varten hieman lämpimämmäksi). Lisää hiiva, sokeri ja suola ja sekoita. Lisää vähitellen vehnäjauhot aluksi sekoittaen, sitten taikinaa käsin vaivaten. Lisää lopuksi sula voi. Taikinasta pitäisi tulla kiinteä, niin ettei se juurikaan tartu käsiin. Kohota taikinaa hetki liinan alla. Paista broilerin fileesuikaleet pannulla, leikkaa mozzarellapallo ohuiksi siivuiksi ja leikkaa kirsikkatomaatit kahtia. Kun taikina on kohonnut, laita matalalle uuninpellille leivinpaperi ja levitä käsin taikina leivinpaperille tasaiseksi ja ohueksi. Jos taikina tarttuu käsiin, hiero käsiin vehnäjauhoa. Sivele pitsapohjaan tomaattipyree tai ketsuppi hyvin ohueksi kerrokseksi. Laita pohjan päälle kypsät broilerin suikaleet, mozzarellasiivut, kirsikkatomaatin puolikkaat ja ananaspalat. Lopuksi ripottele juustoraaste tasaisesti päälle. Paista uunissa hieman keskitasoa matalammalla noin 15 min. Pitsa on valmis, kun juustoraaste rusehtaa kevyesti. Pitsan kannattaa antaa hetken jäähtyä, ennen kuin sen leikkaa paloiksi.

Vinkki: Broilerin fileesuikaleet voi korvata valmiiksi kypsillä tuotteilla kuten kypsillä broilerin siivuilla. Mozzarellan voi myös ostaa valmiiksi pieninä palloina, jotka voi ripotella pitsaan.

 

Burgundyn pata (4 annosta)

700 g naudan paistilihaa
150 g pekonia
1 iso sipuli
200 g herkkusieniä
½ pulloa punaviiniä
1 rkl suolaa
½ tl jauhettua mustapippuria
1 tl timjamia

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leikkaa paistiliha kuutioiksi. Silppua pekoni paloiksi. Kuori ja paloittele sipuli (ei tarvitse hienontaa). Pese herkkusienet, ja jos ne ovat hyvin suuria, leikkaa ne kahtia. Ruskista ainekset korkeareunaisella paistinpannulla kevyesti. Laita ne sen jälkeen uunipataan. Kaada päälle ½ pulloa punaviiniä* ja sekoita mausteet joukkoon. Laita (kannellinen) pata uunin keskitasolle vähintään 1,5 tunniksi. Uunissaoloajan pidentäminen on vain eduksi, ja siinä tapauksessa voit laskea uunin lämpötilaa. Kun otat padan uunista, tarkista vielä maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

*Jos tarkkoja ollaan, Burgundyn padassa pitäisi nimensä mukaan käyttää juuri Burgundyn punaviinejä. Ihan hyvää pataa tulee kuitenkin monella muullakin punaviinillä!

 

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuva Daria-Yakovleva/CC0/Pixabay

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Oma elämä Hyvä olo