49 epätäydellistä elämänviisautta
Vietin lokakuun puolessavälissä syntymäpäiviä. Täytin 49 vuotta. Se on jotenkin kummallinen ikä. En enää ole ihan nuori, mutta en ole vielä kauhean vanhakaan (ellei asiaa kysy teinityttäreltä). Neljäkymmentäyhdeksän on sellainen ikä, että sitä on luullut tietävänsä paljon, liki kaikesta kaiken. Ja tajunnut heti perään olleensa väärässä.
Yhden olen huomannut matkan varrella: mitä enemmän vuosia kertyy, sitä vähemmän elämässä tuntuu olevan ehdottomia totuuksia. Ja jotakin on matkan varrelta jäänyt käteenkin. Ajatuksia, havaintoja, keskeneräisiä oivalluksia. Kokosinkin tähän postaukseen 49 epätäydellistä ajatusta elämästä. Yksi jokaista elettyä vuotta kohti.
49 epätäydellistä elämänviisautta
1. Elämä ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin – onneksi. Polku ei ole ollut suora, eikä uravalintani kristallin kirkas. Olen siitä ja lopputuloksesta sekä iloinen että ylpeä.
2. Olen havainnut, että on yllättävän vaikeaa tietää, mitä oikeasti haluaa, jos käyttää ison osan elämästään siihen, että yrittää olla sitä, mitä muut odottavat.
3. Kaikkeen ei tarvitse olla mielipidettä. Eikä varsinkaan sellaista, jonka puolesta olisi valmis taistelemaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Valitse taistelusi onkin yksi elämäni tärkeimmistä opeista ihan kaiken suhteen. Toimii kotona, työssä, turuilla ja toreilla.
4. Nuorempana luulin, että aikuisena tiedän tarkkaan, mitä teen. Että aikuiset ylipäätään tietävät aina, mitä he tekevät. Minulla olisikin aina suunnitelma, jota noudatan. Nyt epäilen, että itseni lisäksi suurin osa ihmisistä improvisoi. Osa tekee sen vakuuttavammin kuin toiset.
5. Aika ei varsinaisesti paranna, mutta se muuttaa asioiden mittasuhteita.
6. Kaikki elämäni huonot päätökset eivät ole olleet virheitä. Taustapeilistä katsottuna on ollut jopa rikkaus tehdä näitä niin sanottuja huonoja päätöksiä.
7. Ihmiset muistavat harvoin, mitä sanoit kolme vuotta sitten. Mutta he saattavat muistaa vuosikymmeniä sen, miltä seurassasi tuntui.
8. Kaikki tärkeä ei ole mitattavissa. Ja kaikki mitattava ei ole kovin tärkeää.
9. Joskus tekee mieli kadota hetkeksi kaikista rooleista. Olla olematta kenellekään mitään.
10. Jotkut ihmiset kuuluvat elämään vain hetken. Se ei tee kohtaamisista merkityksettömiä.
11. Joskus suurinta rohkeutta on lähteä, joskus jäädä.
12. On mahdollista rakastaa toista ihmistä ja olla silti melkein joka käänteessä ymmärtämättä häntä ja hänen tapojaan.
13. Menestys ja saavutukset ovat kummallisia asioita: niitä voi tavoitella vuosia ja sitten huomata perille päästyään, ettei oikeastaan sittenkään halunnut sinne.
14. Raha ei ratkaise kaikkea (jos mitään), mutta se helpottaa elämää.
15. Kukaan ei ole niin kiinnostunut epäonnistumisistani kuin minä itse. Se on aika vapauttava ajatus.
16. Oman kehon kanssa kannattaa ystävystyä viimeistään keski-ikäisenä. Ja oman kehon eteen kannattaa tehdä töitä, jotta säilyy toimintakykyisenä vanhoille päiville.
17. En enää jaksa uskoa sitten kun -ajatteluun. Sitten kun on enemmän rahaa, aikaa, varmuutta tai vähemmän työkiireitä. Ei, ei. Nyt kun -elämä on parempaa, sillä kukaan ei ole luvannut meille huomista.
18. Kaikkiin viesteihin ei tarvitse vastata heti. Kaikkia kutsuja ei tarvitse hyväksyä. Kaikille ei tarvitse olla jatkuvasti saatavilla.
19. Joskus kaipaan nuorempaa itseäni. En siksi, että haluaisin hänet tai nuoruuteni takaisin vaan siksi, että haluaisin kertoa nuorelle itselleni muutaman asian tulevaisuudesta.
20. On ihmisiä, joiden seurassa tuntuu enemmän omalta itseltään. Ja heitä olen koko elämäni kutsunut my person -ihmisiksi. Heistä kannattaa pitää kiinni.
21. Vertailu on tehokas tapa pilata kelvollinen elämä. Erityisesti silloin, kun vertaa omaa arkeaan toisten huolellisesti valittuihin huippuhetkiin ja some-neliöihin.
22. Kaikella ei ole tarkoitusta. Joskus ikäviä asioita vain tapahtuu, eikä niistä tarvitse väkisin löytää opetusta tai hopeareunusta.
23. Kaikkia ihmissuhteita ei voi pelastaa. Se on vapauttava ajatus.
24. Olen alkanut (jo kauan sitten) arvostaa arkisia päiviä enemmän kuin suuria elämyksiä. Sellaista tavallista tiistaita, jolloin ei ole kiire minnekään, lounaaksi kelpaa Saarioisten pinaattikeitto, kukaan ei tarvitse mitään erityistä ja kaikki on kivasti mallillaan työssä ja kotosalla.
25. Minusta on tullut tarkempi siitä, mihin käytän aikaani.
26. Joskus sitä tarvitsee neuvojen ja ratkaisun sijaan vain jonkun, joka kuuntelee (eikä ala heti ratkaista tai korjata tilannetta, kuten minä niin usein itse teen).
27. Omat rajansa huomaa usein siinä vaiheessa, kun joku on jo ylittänyt ne. Rajojen sanoittamista ääneen voi ja pitää harjoitella.
28. Jotkut unelmat kannattaa toteuttaa. Joistakin kannattaa luopua.
29. Nuoruuden huolettomuudessa oli puolensa, mutta tässä iässä on jotain arvokasta: osaan jo paremmin erottaa, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
30. Ei ole pakko muuttua paremmaksi versioksi itsestään joka vuosi. Joskus riittää, että on hitusen lempeämpi sille versiolle, joka jo on.
31. Monet elämäni parhaista asioista ovat syntyneet sattumalta. Ja ehdottomasti extempore.
32. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän kiinnostaa tehdä vaikutusta ihmisiin, joiden seurassa ei lähtökohtaisesti edes viihdy.
33. Kaikki eivät tule ymmärtämään valintojani, eikä heidän tarvitsekaan. Tosin tämän asian hyväksyminen on edelleen helpompaa teoriassa kuin käytännössä.
34. Elämässä tulee vastaan lukuisia hetkiä, jolloin huomaa olevansa onnellinen ilman mitään erityistä syytä.
35. Hyvä elämä ei välttämättä näytä kovin kiinnostavalta ulospäin.
36. Ilo ei ole palkinto, joka pitää ensin ansaita tekemällä kaikki velvollisuudet valmiiksi.
37. Olen ollut elämässäni monta kertaa ihan satavarma asioista, joista ajattelen nykyään aivan toisin. Siksi yritän jättää ajatuksiini ja mielipiteisiini aina hiukan liikkumavaraa. Mustan ja valkoisen rinnalle on hyvä jättää tilaa harmaan eri sävyille…
38. Joskus on hyvä kysyä itseltään, haluanko todella tätä vai haluanko vain näyttää ihmiseltä, jolla on tämä.
39. Kaikkea ei tarvitse tehdä hyödyllisesti: voi kävellä ilman askeltavoitetta, lukea ilman oppimistavoitetta ja tehdä asioita ihan vain siksi, että ne tuottavat iloa.
40. Ystävyys muuttuu vuosien myötä.
41. On asioita, joiden arvon ja tärkeyden ymmärtää vasta menetettyään ne.
42. Elämä ei ole reilua. Se on ehkä yksi vaikeimmista hyväksyttävistä tosiasioista.
43. Omien virheiden myöntäminen muuttuu helpoksi, kun lakkaa ajattelemasta, että yhden asian tekeminen väärin tekee koko ihmisestä huonon.
44. En halua täyttää kalenteriani vain siksi, että tuntisin olevani kiireinen ja tarpeellinen. Yksi elämän totuuksista on, että tyhjissä kohdissa tapahtuu isoja asioita!
45. Aina ei tarvitse olla rohkea ja tarttua tilaisuuteen. Joskus on viisasta antaa tilaisuuden mennä ohi ja keittää kahvit.
46. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta suhdettaan siihen voi.
47. Ikääntyminen on kummallinen etuoikeus. Sitä vastaan taistelee monin tavoin, vaikka samaan aikaan toivoo saavansa tehdä sitä mahdollisimman pitkään.
48. Voi olla, että elämän tarkoitus ei olekaan löytää sen tarkoitusta. Melko pitkälle riittää, että löytää syyn herätä aamulla ja on kiinnostunut huomisesta. Ja jaksaa uskoa maanantaipäivien ihmeelliseen taikaan.
49. Neljäkymmentäyhdeksänvuotiaana tiedän jo sen verran, ettei elämästä kannata tehdä liian vakavaa.
Summa summarum: kun olin nuorempi, ajattelin, että neljäkymmentäyhdeksänvuotias on jo valmis ja vanha. Sellainen viisas tyyppi, joka alkaa laskea päiviä eläkkeeseen ja jolla on valmiit älykkäät vastaukset kaikkeen. Vähänpä tiesin.
En tiedä, millainen seuraavasta vuodesta tulee. Enkä varsinkaan, millaista elämä on kymmenen vuoden päästä. Toivon, että siinä on terveyttä, rakkautta, naurua, hyviä keskusteluja, uusia alkuja ja sopivasti päiviä, jolloin ei tapahdu mitään erityistä. Toivon myös, etten koskaan lakkaa ihmettelemästä, muuttamasta mieltäni tai oppimasta uutta. Haluan olla edelleen utelias ja sopivasti suuripiirteinen takki auki -tyyppi.
Tähän on tultu.
Minna