Aikuisen naisen iho-oireita: ruusufinni!
Ei riitä, että on leikattu kahdesti kaularangan prolapsi ja sairastanut koronan kaiken perään, sitten iski ruusufinni. Tai no, kaikki alkoi oikeastaan jo lokakuussa, jolloin havaitsin aiemmin hyvin voineessa ja persikkaisessa ihossani muutoksen: punoitusta, näppylöitä, pieniä finnejä tai finninalkuja. Poskien iho helähti yhtäkkiä punaiseksi ja alkoi kutista. Peilistä minua katsoi ihottumanaamainen nainen.
Tämä kaikki oli ihan uutta minulle. En ole koskaan, edes murrosiässä, kärsinyt aknesta, eikä minulla ole ollut ihon kanssa mitään ongelmia. En ole allerginen, olen aina voinut käyttää kevyttä meikkiä huoletta ja vuodenajan vaihteluista huolimatta ihoni on ollut sekä hyvänvärinen että hyvässä kunnossa.
Tuulet, tuiskut tai kuumuus eivät ole siihen vaikuttaneet!
Mutta nyt. Nyt vaikuttavat. Ensitöikseni pesin kaikki pelit ja pensselit eli meikkaamisen tykötarpeet, sudit ja sen sellaiset. Tein sen huolellisesti kerran viikossa. Samalla hankin apteekista kunnollisen perusrasvan, jota levitin kasvoilleni kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Ei tehoa. Poskien iho oli ennallaan kuukauden ja kahden kuukauden kuluttua näiden toimenpiteiden jälkeen. Joulukuussa huomasin ihottuman levinneen leukaan, tammi-helmikuussa otsaan.
Olin itse päätynyt googlettamalla ruusufinniin (päättelin sen aiheutuneet maskin käytöstä), mutta ajatellut kuitenkin sen menevän itsestään ohi. Lopetin saunassa käymisen ja suojasin ihoani pakkasilla. Ei tehoa. Kyselin kanssasisarilta apuja ja sain rasva- ja ihotautilääkärisuosituksia.
Tammikuun lopussa varasin ajan työterveyteen. Siellä minulle naurettiin. Luit oikein, naurettiin.
Hymisteltiin. Ihmeteltiin. Että eihän tämä ole edes kunnolla näkyvissä tämä sinun ihottumasi… ”Jos olisin mieslääkäri, todennäköisesti en näkisi tätä ja sanoisin, että tässä ei ole mitään näppylöitä.” Selvä.
Ruusufinni-ajatukseni teilattiin, mutta tilalle sain apteekista käsikauppatavarana saatavaa probioottisalvaa. Maksoin tuubista 3 euroa 90 senttiä ja marssin kotiin. Käytin rasvaa aamuin illoin viisi viikkoa – tuloksetta! Oikeastaan huomasin, että se jopa pahensi ihoni tilannetta välillä.
Joten varasin ajan ihotautilääkärille. Joka diagnosoi välittömästi lievän ruusufinnin. Johon ei käytetä probioottisalvaa. Koskaan. Sain kaksi tuubillista ruusufinniin käytettäviä rasvoja sekä option suun kautta antibioottikuuriin, jonka käyttäisin, jos rasvoilla ei neljässä viikossa saavuteta haluttua tehoa eli ihon paranemista.
Ihotautilääkäri otti minut tosissaan ja selitti, mistä kaikki johtuu: ruusufinni on tyypillinen aikuisen, etenkin naisen, iho-ongelma, se villiintyy erityisesti iholla, joka nauttii lämmöstä, kesästä, auringosta sekä poskilla, joille talven viimat ja kosteus pääsevät säännöllisesti. Ruusufinni on kohdallani varmasti riehaantunut maskin käytöstä, mutta mikään perisyy maskin käyttö ei tälle ole.
Lääkäri kartoitti muun muassa seuraavia asioita ihooni linkittyen:
- hormonimuutokset – ei ole muutoksia hormonitoiminnassa, ehkäisyssä tai missään sen sellaisessa.
- ruokavalio – ei muutoksia viimeiseen viiteen tai ehkä jopa kymmeneen vuoteen. Tärkein sanoma taisi olla, että ruokavaliolla on oikeasti hyvin pieni (olematon) osuus ruusufinnin synnyssä tai hoidossa.
- ihon hoito ja meikkaus – ei muutoksia viimeiseen kymmeneen vuoteen. Käytössä ihoystävölliset ja kevyet tuotteet.
- stressi – ei säännöllistä, ei ”vakavaa”, ei uneen tai muuhun hyvinvointiin vaikuttavaa stressiä.
- alkoholi – en käytä. Juon keskimäärin pari kertaa vuodessa lasillisen kuohuviiniä.
- ihon reagointi säätilaan – no nyt! Viiman jälkeen pahenee, pakkasilman jälkeen pahenee, kostea ilma lisää punoitusta.
- ihon reagointi vuorokauden aikaan – hmmm, kyllä. Iho on aamulla parempi kuin illalla.
Asiantunteva lääkäri tutki ihoani mikroskoopilla ja suurennuslasilla ja erilaisilla valoilla (?) ja totesi sen olevan Välimeren oliivi-iho, joka odottaa nyt kovasti kesän aurinkoa. Totta joka sana! Tilanne ei asiantuntijan mukaan onneksi ole paha, ja todennäköisesti poskien iho korjaantuu viimeistään kesän kynnyksellä. Ulkoilmaihmisenä poskeni ovat kärsineet pakkasista ja kosteasta syksystä.
Lisäksi yksi merkittävä tekijä ruusufinnin puhkeamiselle on ikä. Ikä ei tule yksin. Sen olen saanut huomata.
Tähän on tultu.
Minna