Juhannusviikko kuvina
On taas viikon parhaiden aika. Olen ollut ensimmäisen kokonaisen viikon lomalla ja päätinkin koostaa postauksen kuvina. Niitä olen ehtinyt mukavasti nappailla viikon aikana. Viikon kohokohtia olivat lähitienoolle suunnatut pyöräretket, kesän ensimmäiset torikahvit, ihanan aurinkoinen ja lämmin juhannusviikonloppu.
Viikko alkoi kiireettömässä tunnelmassa. Vaikka tuuli ja oli kylmä, mieliala pysyi korkealla. Alkuviikosta lapsella riitti tekemistä ja kavereita pihassa, minä sain lenkkeillä, kotitreenata ja touhuta omiani melko rauhassa yksikseni. Loppuviikosta tilanne hieman muuttui…
Kasvihuoneella tapahtuu: uusi retiisisato on jo hyvällä alulla, samalta näyttää salaattipäädyssä. Ja mikä hulppeinta: kirsikkatomaateissa on ihan oikeita pikkutomaattien alkuja!
Loppuviikkoa kohti keli kaunistui ja hymy leveni. Teimme pyöräretkiä päivittäin kymmenvuotiaan kanssa, kävimme jäätelöllä, puistoissa ja jokirannassa. Torillakin. Joimme kesän ensimmäiset torikahvit. Tai minä join, lapsi nautiskeli jäätelöstä. Ostimme samalla reissulla kesän ensimmäiset mansikat.
Torstaina oli äitini ja lapsen mummon syntymäpäivä. Olin hankkinut kauniin pionikimpun, kymmenvuotias taiteili kortin. Hyppäsimme pyörien sekään ja kiikutimme pakettimme hänelle.
Perjantaina suuntasimme saarimökille juhannusta viettämään. Ihan perheen kesken. Hain kymmenvuotiaalle ja itselleni seppeleet viikonloppukukiksi.
Nautin erityisesti (en niinkään mökkeilystä saaressa) aurinkoisesta säästä, kiireettömistä aamukahveista, veneretkistä ja siitä, että saimme esikoisemme pienelle piipahdukselle tutustumaan saaren tapoihin – hän on lähdössä mökkireissulle kavereineen ensi viikolla ja opetteli kaikki vippaskonstit tätä varten. Haimme hänet lähisaaresta, jonne hän tuli autolla, söimme pitsat ja ajelimme veneellä mökille. Sitten veimme hänet takaisin autolle.
Kymmenvuotiaan ilo on käsin kosketeltavaa erityisesti mökkimaisemissa. Hän seikkailee, nautiskelee, lukee, ui, heittää tikkaa, pelaa mölkkyä ja etsii vesiötököitä merestä. Sunnuntaina, lähdönhetkellä, hän olisi ehdottomasti halunnut jäädä saareen. Minä en niinkään.
Tähän on tultu.
Minna