Toivepostaus: Viisi arkista lentomatkojen kompensointitekoa
Ilmastonmuutos puhuttaa. Siihen liittyen minulle esitettiin kesällä somen kautta toive, että koska matkustan suhteellisen paljon vuodessa, voisin kirjoittaa arkisista kompensaatioteoistani. Mitä siis teen arjessani kompensoidakseni matkustelua?
Kun puhutaan ilmastosta ja ilmastonmuutoksesta, hiilijalanjäljistä ja päästöistä, tulee helposti olo, että pitäisi tehdä jotain valtavan suurta. Lentämisen päästöjä pitäisi vähentää, energiaa säästää, kulutusta pienentää ja elämäntapoja muuttaa. Mutta entä jos aloittaisikin ihan kevyistä ja pienistä, arkisista kompensaatioteoista?
Silloin ei tarvitse ryhtyä kertaheitolla täydelliseksi ilmastosankariksi. Lentomatkojenkin kohdalla voi miettiä ihan tavallisia arjen tekoja, joilla omaa ilmastovaikutusta saa pienemmäksi. Niin minä tein. Ja niistä kirjoitan tämän toivepostauksen.
Viisi arkista lentomatkojen kompensointitekoa
1 Kävelen aina ja joka paikkaan
Tämä on ensimmäinen ja arkisin keino, jonka listaisin omaksi ilmasto- ja kompensaatioteokseni. Se on myös helpoin itselleni. Minulla on oma auto, mutta käytän sitä vain ja ainoastaan, jos kuljen pidempiä matkoja, joudun kuljettamaan kauppaostoksia kotiin tai lasta kisareissuille. Jos kauppa on kilometrin päässä, kävelen. Työmatkat kävelen aina (tässä on muutaman kerran vuodessa jokin poikkeus, ja silloin olen täysin poissa itsestäni), sama pätee liikkumismuotona kuntosalille, ryhmäliikuntatreeniin, kaupunkiretkille ja Skanssi-kahvitteluun. Minua ei haittaa, vaikka matkaa kertyisi yhteensä ja edestakaisin 15 kilometriä. Päinvastoin. Jos tulee kiire, menen fillarilla (en talvella). Harvoin tulee.
2 Käytän linja-autoa tarvittaessa
Tämä kohta liittyy vahvasti ykköseen. Toinen kiireen tullen -vaihtoehtoni on linja-auto. Jos olen jo liikkunut paljon, edessä on voimatreeni kaiken kävelyn lisäksi tai kello onkin yhtäkkiä kiirehtinyt liiaksi, saatan hypätä bussiin. Oma auto on oikeastaan vasta neljäs vaihtoehto liikkumiseen.
3 Syön säännöllisesti ja mieluusti kasvisruokaa
Olen lihansyöjä ja pidän lihasta. En siis ole tehnyt enkä tule tekemään päätöstä siitä, etten enää söisi lihaa. Ehei, kyllä minä syön. Mutta pidän myös kasviksista, ja syömme säännöllisesti ja joka aterialla kasviksi ja vihanneksia. Kerran viikossa päädymme kokonaan kasvisvaihtoehtoon. Kiusaukset ja sosekeitot ovat oiva valinta silloin. Ja jos saan työpaikkalounaalla valita, otan usein lautaselle kasvisvaihtoehdon. Melkein aina.
4 Pyrin siihen, etten heitä ruokaa roskiin
Tämä on todellinen arkiklassikko. Valitettavasti hävikkiä silti synty silloin tällöin. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja petrannut tässä: nykyään syön eilistä niin pitkään kuin se on edellispäiväistä. Lisäksi olen hiljalleen oppinut tekemään oikean määrän ruokaa kolmelle syöjälle… Niin, ja keskittänyt kauppaostokset kerran viikkoon, mikä vaatii jääkaapin tutkailua aina ennen tilausta. En tilaa turhaa ja käytän vanhat pois, ennen kuin lataan ostokset jääkaappiin. Olen jopa oppinut jonkinlaiseksi pakastajaksi.
5 En osta uutta, jos vanha toimii
Tämä on ehkä vaikeampi arkiteko kuin miltä kuulostaa. Minäkin pidän uusista tavaroista, vaatteista ja kaikesta kivasta, mutta yritän nykyään pysähtyä ennen ostamista – tarvitsenko tämän oikeasti vai hankinko äkilliseen mielitekoon? Jos vanha vaate, keittiötarvike tai mikä tahansa tavara toimii, en vaihda sitä uuteen vain siksi, että uusi olisi hienompi, muodikkaampi tai mieleisempi. Vaatteita käytän pitkään (lempikesämekot esimerkiksi ovat lähtökohtaisesti kaikki liki kymmenisen vuotta vanhoja, ainakin viisi vuotta vanhoja), kodin tavaroita korjaamme tai yritämme keksiä niille uuden käyttötarkoituksen. Ennen kaikkea yritän olla ostamatta tavaraa turhaan tai ”vain varmuuden vuoksi”. Kaikkea ei tarvitse hankkia heti eikä kaikkea tarvitse hankkia uutena. Tästä hyvä esimerkki on sekä itseni että neljätoistavuotiaan vaatelöydöt Vintedistä.
Lopulta kyse on siis aika tavallisista asioista. Se voi olla työmatka kävellen tai pyörällä, eilen tehdyn ruoan syöminen tänään, kirpputorilta löytynyt takki, kauppareissulla ostamatta jätetty heräteostos tai pyykkikone, joka pyörii vasta täytenä (itse toimin näin, mies on hövelimpi…). Vaihdan aina, kun mahdollista lennon junaan ja käytän autoa vain tositarpeeseen.
Tähän on tultu.
Minna
Hyvä ja tärkeä aihe sinulla.
Ilmastoahdistus voi olla kova kohdattava ja nostattaa tunteita, ymmärrettävästi.
Itse ajattelen että kaikilla tekemisillä ja valinnoilla on merkitystä kokonaisuuteen.
Siitäkin huolimatta että ihmisten valinnat ovat hyttysen ininää eri valtioiden, teollisuuden tai kauppapoliittisten tahojen valinnoissa, jotka vaikuttavat globaalisti aiheeseen.
Yksikään kone ei jää maahan siksi että jätän lippuni hankkimatta. Lennän siis (käytännössä ehkä kerran vuodessa) ihan ilman omantunnontuskia. Siitäkin huolimatta tunnistan, että kaikkea ei tarvitsisi rahdata koneella maailman ääristä tänne.
Itse uskon myös, että pienilläkin valinnoilla ja teoilla on merkitystä. Pienistä teoista muodostuu lopulta isoja kokonaisuuksia!
Pidän todella paljon blogistasi ja sen positiivisesta perusvireestä asiaan kuin asiaan. Kiitos siitä!
Tämä aihe on kuitenkin niin tärkeä, että on pakko kommentoiida negatiivisesti. Ymmärrät varmasti koulutettuna ihmisenä, että lentomatkailu on yksi suurimmista syistä nykyiseen ekokatastrofiin. Kotitalouksien päästöt eivät ole juuri mitään teollisuuden päästöjen rinnalla, mutta teollisuudessakin on toteutettu merkittäviä innovaatioita ja päästövähennyksiä verrattuna aiempien vuosikymmenten tasoihin. Ainut jäljellä oleva ”pahis” länsimaissa elävän yksityishenkilön syntilistalla onkin juuri lentomatkailu. Häkellyttävintä on, että sitä harrastavat vain ns. hyväosaiseen eliittiin kuuluvat henkilöt, jotka kokevat olevansa siihen oikeutettuja listaamalla tarpeelleen lukuisia eri syitä maailmanpolitiikan tarpeista (ilmastokonferenssiin osallistuminen) henkilökohtaisiin virkistystarpeisiin (pakko saada vähän brunaa poskille kylmän kesän keskellä). Lentämisen aiheuttamaa tuhoa eivät kuitenkaan biojätteiden lajittelut ja kirppismekot valitettavasti korvaa.
Hei ja kiitos hyvästä, kriittisestä kommentistasi!
Lentämisen ilmastovaikutuksia ei tietenkään pidä vähätellä, ja olen samaa mieltä siitä, että niitä on syytä tarkastella kriittisesti. En kuitenkaan pidä kovin hedelmällisenä tai kantavana ajatusta, että länsimaisen yksityishenkilön ”ainoa jäljellä oleva synti” olisi lentomatkailu.
Ilmastovaikutukset syntyvät kokonaisuudesta: energiankulutuksesta, asumisesta, liikkumisesta, ruoasta, kulutuksesta ja toki myös ja vahvasti lentämisestä. Eri ihmisillä näiden osuudet ovat hyvin erilaisia. Siksi esimerkiksi lentämisen vähentäminen voi yhdelle olla kaikkein merkittävin teko, kun taas toiselle vaikutusvaltaisempaa on muuttaa jotain aivan muuta kulutuksessaan, jotain arkista ja säännöllistä, toistuvaa, jolla on myös (merkittävääkin) vaikutusta.
Yksittäisten ihmisten syyllistäminen ei varmastikaan ratkaise ongelmaa, jos samaan aikaan rakenteet ja taloudelliset kannustimet suosivat edelleen suuripäästöisiä valintoja. Yksilön valintojen lisäksi tarvitaan teknologisia ratkaisuja, poliittisia päätöksiä ja taloudellisia kannustimia, jotka tekevät paremmista, vähäpäästöisistä vaihtoehdoista mahdollisia ja houkuttelevia.
Hei ja kiitos vastauksestasi! Tarkoitukseni ei ollut kritisoida yksittäisiä ihmisiä, kuten sinua. Kuten kuitenkin sanoit; kaikenlaisilla valinnoilla on merkitystä. Esimerkiksi autoilun merkitys on kuitenkin huomattavasti vähäisempi lentomatkailun päästöihin ja ympäristövaikutuksiin verrattuna, joten siksi lentomatkailun normalisointi on myös yhteiskunnallisessa mittakaavassa vastuutonta. Länsimainen elämäntapa on kokonaisuudessaan kestämätöntä ja sen kaikkia puolia tulisi kyetä tarkastelemaan kriittisesti. Myös niitä, joihin olemme tottuneet viimeisten vuosikymmenten aikana.
Kiitos kuitenkin, että olet rehellinen ja kerrot matkoistasi. Monet eivät enää niin tee, vaan lentelevät salaa – mikä näkyy kaikesta ympäristötietoisuudesta huolimatta jatkuvasti kasvavissa lentomatkailun määrissä.
Lämmintä syksyn jatkoa sinulle; tehdään tosiaan kaikki oma osuutemme myös luonnon ja ympäristön hyvinvoinnin eteen!
Samoin sinulle! Edelleen kiitän rakentavista kommenteista, tällaisestakin keskustelusta pidän kovasti! Minna