Toivepostaus: Viisi arkista lentomatkojen kompensointitekoa

Ilmastonmuutos puhuttaa. Siihen liittyen minulle esitettiin kesällä somen kautta toive, että koska matkustan suhteellisen paljon vuodessa, voisin kirjoittaa arkisista kompensaatioteoistani. Mitä siis teen arjessani kompensoidakseni matkustelua?

Kun puhutaan ilmastosta ja ilmastonmuutoksesta, hiilijalanjäljistä ja päästöistä, tulee helposti olo, että pitäisi tehdä jotain valtavan suurta. Lentämisen päästöjä pitäisi vähentää, energiaa säästää, kulutusta pienentää ja elämäntapoja muuttaa. Mutta entä jos aloittaisikin ihan kevyistä ja pienistä, arkisista kompensaatioteoista?

Silloin ei tarvitse ryhtyä kertaheitolla täydelliseksi ilmastosankariksi. Lentomatkojenkin kohdalla voi miettiä ihan tavallisia arjen tekoja, joilla omaa ilmastovaikutusta saa pienemmäksi. Niin minä tein. Ja niistä kirjoitan tämän toivepostauksen.

Viisi arkista lentomatkojen kompensointitekoa

1 Kävelen aina ja joka paikkaan

Tämä on ensimmäinen ja arkisin keino, jonka listaisin omaksi ilmasto- ja kompensaatioteokseni. Se on myös helpoin itselleni. Minulla on oma auto, mutta käytän sitä vain ja ainoastaan, jos kuljen pidempiä matkoja, joudun kuljettamaan kauppaostoksia kotiin tai lasta kisareissuille. Jos kauppa on kilometrin päässä, kävelen. Työmatkat kävelen aina (tässä on muutaman kerran vuodessa jokin poikkeus, ja silloin olen täysin poissa itsestäni), sama pätee liikkumismuotona kuntosalille, ryhmäliikuntatreeniin, kaupunkiretkille ja Skanssi-kahvitteluun. Minua ei haittaa, vaikka matkaa kertyisi yhteensä ja edestakaisin 15 kilometriä. Päinvastoin. Jos tulee kiire, menen fillarilla (en talvella). Harvoin tulee.

2 Käytän linja-autoa tarvittaessa

Tämä kohta liittyy vahvasti ykköseen. Toinen kiireen tullen -vaihtoehtoni on linja-auto. Jos olen jo liikkunut paljon, edessä on voimatreeni kaiken kävelyn lisäksi tai kello onkin yhtäkkiä kiirehtinyt liiaksi, saatan hypätä bussiin. Oma auto on oikeastaan vasta neljäs vaihtoehto liikkumiseen.

3 Syön säännöllisesti ja mieluusti kasvisruokaa

Olen lihansyöjä ja pidän lihasta. En siis ole tehnyt enkä tule tekemään päätöstä siitä, etten enää söisi lihaa. Ehei, kyllä minä syön. Mutta pidän myös kasviksista, ja syömme säännöllisesti ja joka aterialla kasviksi ja vihanneksia. Kerran viikossa päädymme kokonaan kasvisvaihtoehtoon. Kiusaukset ja sosekeitot ovat oiva valinta silloin. Ja jos saan työpaikkalounaalla valita, otan usein lautaselle kasvisvaihtoehdon. Melkein aina.

 4 Pyrin siihen, etten heitä ruokaa roskiin

Tämä on todellinen arkiklassikko. Valitettavasti hävikkiä silti synty silloin tällöin. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja petrannut tässä: nykyään syön eilistä niin pitkään kuin se on edellispäiväistä. Lisäksi olen hiljalleen oppinut tekemään oikean määrän ruokaa kolmelle syöjälle… Niin, ja keskittänyt kauppaostokset kerran viikkoon, mikä vaatii jääkaapin tutkailua aina ennen tilausta. En tilaa turhaa ja käytän vanhat pois, ennen kuin lataan ostokset jääkaappiin. Olen jopa oppinut jonkinlaiseksi pakastajaksi.

5 En osta uutta, jos vanha toimii

Tämä on ehkä vaikeampi arkiteko kuin miltä kuulostaa. Minäkin pidän uusista tavaroista, vaatteista ja kaikesta kivasta, mutta yritän nykyään pysähtyä ennen ostamista – tarvitsenko tämän oikeasti vai hankinko äkilliseen mielitekoon? Jos vanha vaate, keittiötarvike tai mikä tahansa tavara toimii, en vaihda sitä uuteen vain siksi, että uusi olisi hienompi, muodikkaampi tai mieleisempi. Vaatteita käytän pitkään (lempikesämekot esimerkiksi ovat lähtökohtaisesti kaikki liki kymmenisen vuotta vanhoja, ainakin viisi vuotta vanhoja), kodin tavaroita korjaamme tai yritämme keksiä niille uuden käyttötarkoituksen. Ennen kaikkea yritän olla ostamatta tavaraa turhaan tai ”vain varmuuden vuoksi”. Kaikkea ei tarvitse hankkia heti eikä kaikkea tarvitse hankkia uutena. Tästä hyvä esimerkki on sekä itseni että neljätoistavuotiaan vaatelöydöt Vintedistä.

Lopulta kyse on siis aika tavallisista asioista. Se voi olla työmatka kävellen tai pyörällä, eilen tehdyn ruoan syöminen tänään, kirpputorilta löytynyt takki, kauppareissulla ostamatta jätetty heräteostos tai pyykkikone, joka pyörii vasta täytenä (itse toimin näin, mies on hövelimpi…). Vaihdan aina, kun mahdollista lennon junaan ja käytän autoa vain tositarpeeseen.

Tähän on tultu.

Minna