Kolmas rautainfuusio (toden sanoo?)

Otsikossa tärkein: kävin lokakuun alkupuolella rautainfuusiossa. Kyseessä oli elämäni kolmas rautainfuusio, edellisestä kerrasta olikin ehtinyt vierähtää yli kolme vuotta. Omalla kohdallani rautainfuusiot ovat aina toimineet ja auttaneet nopeasti eikä mitään sen kummempia haittavaikutuksia ole ilmaantunut.

Olen siitä onnekas, että infuusioiden jälkeen rautavarastoni pysyy pitkään hyvänä, ja usein vasta kahden vuoden kohdalla se alkaa laskea niin, että laskun alkaa tuntea erilaisina oireina. Ensin tulevat palantunne kurkussa (refluksin tyylinen juttu) ja korvan lukkiutumisoire, sitten alan kärsiä päänsäryistä, lopulta liian usein ilmaantuvista migreeneistä, jotka ovat olleet poissa rautavarastojen täytön jälkeen liki kokonaan.

Sitten hengästyn herkemmin, jopa puhuessa, treenatessa en hikoile, kuten ennen, ja iho näyttää kelmeältä. Seuraavaksi reumakivut voimistuvat ja hiukset lähtevät. Lopulta, kun ferritiinilukema on alle 30, saan kiusakseni levottomat, kuumat jalat. Toivon totisesti, että myös tämä kolmas kerta toden sanoo ja oireet hiipuvat hiljalleen.

Kolmas rautainfuusio (toden sanoo?)

Olen siis saanut rautainfuusion nyt kolmesti, kahdesta hieman eri syistä. Ensimmäisellä kerralla hoidettiin raudanpuuteanemiaa, kun taas kahdella jälkimmäisellä kerralla kyseessä on ollut raudanpuute ilman anemiaa. Ensimmäisellä kerralla tilanne oli se, että hemoglobiini, punasoluindeksit sekä muut rauta-arvot ja ferritiini olivat kaikki alle viitearvojen. Tilanne oli jatkunut pitkään, eikä suun kautta otettava rautalisä ollut juuri auttanut, vaikka olin syönyt sitä vuosien aikana useampaan otteeseen, pitkiä aikoja kerrallaan.

Toisella ja kolmannella kerralla lähtötilanne on ollut hieman erilainen: hemoglobiini on pysynyt hyvänä, mutta rautavarastot ovat hiljalleen huvenneet. Omalla kohdallani huomaan raudanpuutteen oireet siinä vaiheessa, kun ferritiini laskee alle 70. Tällä kertaa ferritiini oli infuusion aikana ehtinyt laskea jo alle kahdenkymmenen.

Vaikka hemoglobiini olisi siis kunnossa, se ei siis tarkoita sitä, että kaikki olisi hyvin eikä raudanpuutetta (ja sen oireita) ilmenisi. Hemoglobiini laskee usein vasta raudanpuutteen myöhemmässä vaiheessa, kun elimistön rautavarastot ovat jo huvenneet. Raudanpuute tuntuu olossa jo paljon ennen kuin se ehtii edetä anemiaksi. Been there, done that!

Kolmas rautainfuusio ja sen jälkeiset oireet

Tällä kertaa kävin rautainfuusiossa Helsingissä, Sydänkeskuksessa, Ferrivian kautta. Voin suositella Ferriviaa kaikille, vaikka itse infuusioon tuleekin reissata Helsinkiin. Se on pieni paha siihen nähden, että infuusion hinta oli liki neljä kertaa edullisempi kuin muualla. Infuusio sujui jälleen hyvin, eikä sen aikana tullut mitään oireita tai ongelmia. Otin tällä kertaa vain 500 mg annoksen rautaa, sillä ajattelin, että vaihdevuosiin päin kuljetaan ja voisin hyvin selvitä alle 1000 mg:lla. Keskustelin toki erinomaisen ja osaavan lääkärin kanssa ennen varsinaista ”toimenpidettä”.

Infuusion jälkeen olo oli hyvä, mutta muutamien tuntien kuluttua sain vilunväristyksiä ja minuun iski sellainen olotila kuin olisin tulossa kipeäksi. Olo oli hyvin samanlainen kuin silloin, kun esimerkiksi influenssa on alkamassa. Burana auttoi kuitenkin nopeasti, ja saimme ystäväni kanssa jatkaa Helsinki-päiväämme. Olotila palasi samana iltana, ja jälleen Burana auttoi nopeasti eikä olo kehittynyt sen kummemmaksi.

Infuusiota seuraavina päivinä oli hieman pahoinvointia ja erikoista huonoa oloa, etenkin liikkuessa ja lenkkeillessä. Tunne muistutti oikeastaan aika paljon verensokerin laskua: alkoi tärisyttää, tuli huono olo ja tuntui, että oli pakko saada jotain syötävää. Syöminen myös helpotti oloa nopeasti. Lisäksi ylävatsassa tuntui jonkinlaista epämääräistä, erikoista tunnetta, jota on vaikea oikein kuvailla. Ehkä refluksin tapaista, sillä Gaviscon auttoi siihen… Mitään kovaa kipua ei kuitenkaan ollut. Onneksi kaikki tuntemukset jäivät ohimeneviksi, ja nyt, kun infuusiosta on kulunut liki kaksi viikkoa, oireita ei enää ole.

Fosfaattiarvot syynissä

Yksi asia minua kuitenkin mietitytti jo etukäteen, nimittäin hypofosfatemia eli veren liian matala fosfaattipitoisuus. Toisen rautainfuusion jälkeen minulle kehittyi hypofosfatemia, joten tällä kertaa halusin seurata tilannetta tarkemmin. Ennen infuusiota kävin mittauttamassa fosfaattipitoisuuden. Lähtötilanne oli superhyvä, 1,41 mmol/l. Se oli huojentava tieto, ainakin ennen infuusiota fosfaattitaso oli erinomaisella tasolla. Jos ja kun se tuosta laskee, en usko, että se edes menee viitearvojen rajan alle.

Hypofosfatemia on mahdollinen ja tunnettu rautainfuusion haittavaikutus, ja koska minulla on siitä jo aiempaa kokemusta, en halunnut jättää asiaa tällä kertaa arvailujen varaan. Ensi viikolla, kun infuusiosta on kulunut kaksi viikkoa, menen uudelleen ArvoTerveyteen mittauttamaan fosfaattiarvon. Sitten nähdään, kuinka paljon infuusio on laskenut sitä tällä kertaa.

Olen hieman leikillisesti sanottuna ”tankannut” fosforipitoisia ruokia infuusion jälkeen: ruokalistalle on päätynyt muun muassa sulatejuustoa (jota en muuten syö lainkaan, ikinä) ja muutamia kertoja viikossa Pepsi Maxia, sillä molemmat sisältävät runsaasti lisättyä fosfaatteja. Fosfaattien saantia voidaan lisätä ruokavalion avulla, ja se on hypofosfatemian ”ensisijainen hoito”. Mitään suurempaa ruokavalioremonttia en kuitenkaan ole tehnyt, vaan syön aivan tavallisesti, aivan tavallisia ruokia. Ja koska fosfaattiarvoni oli ennen infuusiota niin hyvä, voisi päätellä, että saan normaalista ruokavaliostani fosforia varsin riittävästi.

Jotain hyvää on jo tapahtumassa!

Nyt, liki kaksi viikkoa infuusion jälkeen olo on hyvä ja infuusiokäynti jäi mieleen positiivisena kokemuksena. Seuraavaksi odottelen, miten rautainfuusio alkaa vaikuttaa vointiini. Viikonloppuna huomasin jo ihossani muutoksen, se ei ole enää niin kelmeä, vaan näyttää hyvinvoivalta ja omanväriseltä. Ja jo heti infuusion jälkeen sormien ja varpaiden reumakivut olivat tiessään. Ihan ihmeellistä.

Aiempienkin kertojen jälkeen olen juuri tässä kohtaa alkanut havaita muutoksia olossani. Neljän viikon kohdalla muutokset ovat olleet hyvin selkeitä. Seuraava verikoe-etappi on 6-8 viikon kuluttua infuusiosta, silloin tsekataan ferritiini ja varmasti pieni verenkuva kokonaisuudessaan.

Tähän on tultu.

Minna

Lue täältä aiemmista rautainfuusiokerroistani ja -kokemuksistani:

5 usein kysyttyä rautainfuusiosta

Aika ennen ja jälkeen rautainfuusion

Rautainfuusio numero kaksi: mitä, miksi ja mitä siitä seurasi?