Ajatuksia kodin remontista

Huh huh ja hellurei! Nyt oman kodin remontti alkaa olla takanapäin (vai loppuuko pienten asioiden ja yksityiskohtien fiksaaminen remonttien yhteydessä koskaan?) ja lopputulos on sellainen, josta voi olla varsin iloinen ja tyytyväinen. Oma koti näyttää entistä enemmän omalta kodilta.

Päätin koota yhteen kaikenlaisia ajatuksia remontista. Oikeammin uskon, että kirjoitan samalla kaikenlaisia ajatuksia useimmista remonteista – monet ajatuksistani saattavat olla hyvinkin yleismaailmallisia.

Ajatuksia kodin remontista

Remonttiaikataulu on suuntaa antava. Aina. Ja ikuisesti. Vaikka minkälainen projektipäällikkö ja aikataulutuksen suomenmestari, remontti venyy ja paukkuu. Päivän, viikon tai kuukauden.

Isot asiat ja suuret linjat ovat helppoja ja tulevat valmiiksi nopeasti. Yksityiskohtia hinkataan. Ja hinkataan. Ja hinkataan. Ja niitä on hinkattava, jotta lopputulos on asukasta varmasti tyydyttävä.

Se, mitä aluksi paperille piirrettiin ja suunniteltiin, saattaa muuttua matkan varrella syystä tai toisesta. Ja se, mitä ei suunniteltu tai mitä ei toivottu, tapahtuu varmasti.

Kun aikataulu kiristyy, alkaa tapahtua virheitä. Kaikille. Kaikenlaisia pikkujuttuja, joita joudutaan paikkaamaan, korjaamaan ja viilaamaan ikuisuuksia.

Sitten maalia roiskuu parketille, laatta halkeaa, mattotilaus on virheellinen, 1969 asennettu lasi menee rikki, vasta hiottuun ja maattuun kynnykseen tulee naarmu, tilattu lista on väärä ja sade estää terassin kaiteen maalaamisen. Kaikenlaista. Koko ajan. Tai se ainakin tuntuu siltä.

Ensin on että uuuh. Ja heti perään vau ja uskomatonta! Sitten tulevat ei saakeli, voi itku ja ei voi olla totta!

Kun löytää kunnon remonttiporukan, heille kannattaa sanoa kiitos ääneen. Joskus tarjota kuppi kahvia. Kehua, kun on oikeasti aihetta kehuun.

Pahvilaatikoita, pahvia, muovia ja teippiä on kaikkialla.

Pihan varikset nokkivat ulos jätettyjä pahveja ja niiden lomaan vahingossa unohtunutta kahvipakettia. Kahvinpuru leviää kivasti etupihaan. Sitten tulevat jälleen ei saakeli, voi itku ja ei voi olla totta!

Kun iloitsee yhden nurkan valmistumisesta, siisteydestä ja tavaroiden paikalleen saamisesta, huomaa viereisen nurkan kaaoksen. Kaikenlaiselle roinalle pitää etsiä paikat uudessa keittiössä, eteisessä ja työhuoneissa.

Mistä sitä roinaa tulee? Vaikka kuinka karsii, myy, heittää rikkinäiset pois ja kierrättää, tuntuu, että uuteen remontoituun kotiin on jäämässä valtava röykkiö (kummallista) tavaraa. Vaikkei olisi edes hamstraaja. Kasojen, romujen, pinojen ja kaikenlaisen roinan ja ryönän määrän on pakko olla vakio.

Remontin aikana ja sen hiljalleen valmistuessa kannattaa kiinnittää huomio valmiisiin kohtiin, nurkkiin ja asioihin. Keskeneräisyys kuormittaa. Ja harmittaa. Ja kalvaa.

Se, mitä eniten jännitit ja pohdit ennen remonttia, osoittautuukin onnistuneemmaksi jutuksi. Sitä kannattaa käydä katselemassa ja sen ääreen pysähdellä niinäkin hetkinä, kun usko remonttiin alkaa hiipua.

Kliseisesti pitää luottaa prosessiin. Keskeneräistä työtä ei sovi arvostella eikä sitä kannata jäädä ihmettelemään. Kuten sanottu: trust the process. Kodista tulee just hyvä. Enemmänkin.

Tähän on tultu.

Minna