Arkisen viikon plussat ja miinukset

Huh huh. Nämä kaksi pientä sanaa kuvaavat erinomaisesti kulunutta viikkoa. En muista, milloin olisin tuntenut olevani hiukkaakaan kuormittunut arjesta tai työstä, mutta nyt tuntuu, että tekemistä, menemistä ja muistamista on ollut niin paljon, että on pitänyt puuskutella pahimmissa ylämäissä. Perjantaina ajattelin varmaan ensimmäisen kerran vuoteen, että onneksi on perjantai.

Kuormituksen tunne kerääntyi varmasti parin viikon työsumasta ja ruuhkavuositunteesta arjessa. Onneksi viikkoon mahtui myös paljon pieniä mukavia juttuja. Kokosin viikon parhaat plussina ja miinuksina.

Ensin positiivisten äärellä

Talvi tuli takaisin. Onko mitään niin ihanaa kuin kunnon talvi? On toki, kunnon kesä. Mutta nyt mennään talvella. Toivon koko sydämestäni, että talvea jatkuu vielä muutaman viikon. Lauantaina, kun lumisade alkoi, olin yhtä hymyä. Sunnuntaiaamulla, kun huomasin lunta edelleen tupruttelevan, olin suorastaan innoissani.

Kotitreenit. Vaikka työpäivien jälkeen on tuntunut välillä väsyneeltä ja siltä, ettei jaksaisi yhtään treenata, on kuulaan, kumppareihin ja käsipainoihin tarttuminen kannattanut joka kerta: hiki on vienyt stressintunteen ja väsymys ollut tiessään treenien jälkeen. Sama efekti on kävelylenkeillä. Kun vain saa itsensä ulkovaatteisiin ja pihalle, on jo voiton puolella ja tietää, että tästä ei koidu mitään muuta kuin hyvää.

Lauantai. Mainitsen tästä erikseen erityisesti siksi, että lauantait eivät ole lempipäiviäni. Nyt lauantai oli melkoisen mukava. Rauhallinen aamu, reipas aamulenkki, kaunis viikonloppukimppu, omaa aikaa äänikirjan parissa ja ystävän kanssa kahvilla. Iltapäivällä eilisen ruokaa ja illalla Putous ja sketsihahmo Kari Mutanen. Irtokarkkeja ja The Blacklistia. Kelpo päivä.

Ystävätreffit. Tapasin kahdesti viikolla ystäviä: toisen kanssa lenkkeilimme ja päivittelimme maailmanmenoa ja päivitimme omia kuulumisiamme, toisen kanssa istuimme jokirantakahvilassa saman äärellä. Virkistävää ja palauttavaa.

Seulontatulos oli puhdas. Sen sain tietää perjantaina, kun hain postin. Kohdunkaulasyövän seulontatulos oli siis normaali, HPV negatiivinen. Loistojuttu!

Sitten ne miinukset…

Työkiireet. Aina silloin tällöin työssä on ruuhkahuippuja. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet itselleni melkoisen työntäyteisiä. Olen laatinut hankehakemuksia (jotka vaativat melkoisen panostuksen), painanut enteriä, ohjannut opiskelijoita, opettanut, tarkastanut tehtäviä ja seikkailut kaikenmoisissa tietojärjestelmissä erinäisten merkintöjen äärellä. Toisaalta nautin pienestä kiireestä, mutta pitkään jatkuessaan se alkaa tuntua epämieluisalta. Onneksi ensi viikolla helpottaa.

En siis jää hiihtolomalle. Tai oikeammin vapaajaksolle. Siirsin viikkoni kesäloman jatkeeksi elokuulle, sillä aloitan 1.3. opintovapaan ja journalistiharjoittelun. Tämä on oma valintani, ja sen takana ovat mm. hankeraportoinnit (ne tulee saada valmiiksi ennen opintovapaata), opiskelijaohjaukset, opintojaksotehtävätarkistuksia ja kaikenlainen muu pakollinen ennen vapaalle jäämistä. Tiedän, että saan pakertaa rauhassa ensi viikon, eikä kiirettä ole. Huh.

Kotikiireet. Aina silloin tällöin kotiarjessakin on ruuhkahuippuja. Usein ne ajoittuvat samaan ajanjaksoon työruuhkien kanssa. Kuskaamista, treenejä, kouluhommia, puolison poissaoloa ja niin edelleen. Nämä kotikiireet ovat enemmän tunne kuin kokototuus, tiedän.

Rintarangan oireilu. Sekin vielä, ajattelin tiistaina, kun lavanseutuni ja rintarankani huusivat hoosiannaa. Onneksi naprapaatille oli peruutusaika ja sain tämän asian kuntoon. Oli mieletön tunne, kun pystyi hengittämään, liikkumaan ja olemaan normaalisti. Ensi viikolla menen hierojalle ja työterveyteen – selkärankareumani vuoksi asiaa on tutkittava hieman tarkemmin.

Viikonlopulla sain palauteltua, ja ensi viikko näyttää jo huomattavasti leppoisammalta – huh huh!

Tähän on tultu.

Minna