Blogihaaste: Työminä ja kotiminä – töissä tekijä, kotona huolehtija

Sain sosiaalisen median kautta haasteen, jonka päätin toteuttaa blogissa. Haasteessa kerrotaan kuusi asiaa itsestä työminänä ja kotiminänä. Kokosin nämä kaikkiaan 12 seikkaa omien ajatusteni ja itsetuntemukseni kautta, mutta tein myös ”taustatutkimusta” – kysyin perheeltä, millainen olen kotona ja muutamalta kollegalta, millainen olen työssä.

Työminäni rakastaa vaihtelevaa tekemistä ja nopeaa tempoa

Työminäni perustan osaamiseen ja asiantuntijuuteen: haluan oppia ja osata, haluan osoittaa osaamiseni ja jaan sitä mielelläni. Päätyössäni opettajana tehtäväni on ”kasvattaa opiskelijoista asiantuntijoita”. Teen sen juurikin oman osaamiseni keinoin sekä huolehtimalla jatkuvasta oppimisesta omalla kohdallani.

Olen tekijä. Nautin siitä, että työnkuvani on vaihteleva ja työpäivät ovat täynnä tekemistä. En tarkoita tällä sitä, että pitäisin minuuttiaikataulusta ja jatkuvasta kiireestä. Ei. Mutta siitä pidän, että töissä tehdään töitä. Pidän myös siitä, että asiat tulevat tehdyksi ripeästi, eivätkä esimerkiksi sähköpostit jää roikkumaan. Tekijyyteen liittyy myös tietynlainen mustavalkoisuus: vaikka olen värikäs ja eloisa persoona, ajattelen herkästi, että tietyt asiat tulee tehdä tietyllä tavalla. Minun tavallani. Näin ei tietenkään työelämässä mikään toimi.

Olen optimisti täynnä iloa ja positiivisia ajatuksia. Näin useimmiten. Niin omasta mielestäni kuin työtoverienkin sanojen mukaan. Näen asioissa niiden hyvät puolet ja osaan iloita pienestä. Pidän työstäni, ja se näkyy, totesi yksi kollegoistani.

Työminäni on asiallinen ja orientoitunut. Lisäksi haluan työssä osoittaa olevani kiinnostunut siitä ja tekeväni siinä parhaani.

Olen yhteistyökykyinen ja rakentava. Tässä on työminälistaukseni kaksi viimeistä seikkaa. Ratkaisukeskeisenä ihmisenä ajattelen, että monet asiat ovat helposti ratkaistavissa – en jää tuleen makaamaan, vaan kehittelen nopeasti monenlaisia ratkaisuja. Pystyn toimimaan yhteistyössä ja johdan mieluusti ryhmää. Mutta en missään nimessä olisi esihenkilö.

Kotiminäni hymyilee, huolehtii ja hulluttelee

Kotiminässäni korostuvat vapaus ja vallattomuus. Ne ovat oikeastaan yksi ja sama asia. Olen takki auki -kuljeskelija, suuripiirteinen elämän ihmeiden äärelle pysähtelijä. En kiristele turhista enkä jaksa vaahdota pienistä. Iän myötä nämä korostuvat, ja minusta on tullut entistä huolettomampi. Pidän siitä. Perhekin pitää.

Hymyilen, hyräilen ja hulluttelen. Tässä on perheen kooste siitä, millainen minä olen kotona äitinä ja puolisona. Nyökkäilen, sillä tunnistan näistä jokaisen. Kaksitoistavuotiaan mielestä olen nolo. Nolous liittyy kaikkeen edellä mainitsemaani. Kuulemma.

Olen huolehtija. Ilmiömäisen muistini ansiosta muistan kaikkien menot ja sovitut etapit. Huolehdin, että jokainen ehtii joka paikkaan ja että jokaisella on tarvittavat vermeet ovesta lähtiessä. Teen joka päivä lämpimän ruoan, joskus kaksikin. Muistuttelen lämpimistä vaatteista ja liukkaasta kelistä. Kaappaan kainaloon ja kysyn kuulumiset.

Kotiminässäni näkyvät herkästi kyllästyminen ja kärsimättömyys. Ne linkittyvät toisiinsa. Minulla pitää olla tekemistä ja suunnitelmia, ja tahdon, että asiat tapahtuvat nopeaan tahtiin. Tekeminen voi olla minulle lukemista, kirjojen kuuntelua, ruoanlaittoa, treenaamista, siivoamista, juttelemista, lautapelin pelaamista, blogin kirjoittamista. En ole ikinä osannut vain olla. Enkä ole ikinä pitänyt vain olemisesta.

Olen rajaaja ja ohjaaja. Tämä liittyy selkeästi äitiyteeni. Keksimme tämän yläluokan kaksitoistavuotiaan kanssa seuraaville hänen kuvailuilleen minusta: ”sä käsket laittamaan puhelimen pois”, ”sä oot tiukka tietyissä asioissa”, ”sä sanot, että nyt pitää mennä pesemään hampaat”, ”….ja sitten pitää mennä nukkumaan, reippaasti nyt!”, ”sä sanot, että pitäisi viihtyä enemmän ulkona eikä nuhjustaa vain sisällä”. Annan ohjeita, neuvon, kehotan ja opastan terveellisiin elintapoihin. Sellaista se on.

Viimeisenä kotiminä-piirteenäni kirjaan mukavuudenhaluisuuden. Vaikka toimelias olenkin, kotona valitsen helposti tekemiseni sen mukaan, mikä sattuu huvittamaan tai mistä pidän. Pyykkien viikkaaminen on tekemislistani hännillä. Aina.

Tähän on tultu.

Minna