Elämäni suurimmat unelmat

”Mikä on sellainen asia, jonka haluat ehdottomasti vielä elämäsi aikana nähdä, kokea, tuntea, kuulla, tehdä, kohdata, oppia tai saavuttaa?” kysyttiin Twitterissä. Kommentoijia oli liki sata, ja minä uppouduin uteliaana tarkastelemaan muiden vastauksia ennen omani lisäämistä.

Twiittaajat haluaisivat oppia säestystä, aikuisuutta ja venäjän kieltä, yksi huoltamaan auton. He toivoivat saavuttavansa mielen tyyneyttä ja epäitsekkyyttä, taloudellisesti riippumattoman elämän ja katkeamattomat yöunet. Moni toivoi pääsevänsä pitkälle matkalle, yksi viettävänsä kuukauden Japanin maaseudulla paikallisten kanssa jutustellen, toinen haaveili Afrikan savanneista ja villieläimistä, kolmas revontulien näkemisestä.

Liikuttavinta oli huomata, että suurin osa unelmoi varsin tavallisista, arkisista, asioista: hyvästä kirjasta, viinistä ja ystävän seurasta sekä parisuhteesta, perhearjesta ja rakkaudesta.

Osalle unelmaa olisi päästä suosikkiartistin keikalle tai katsomaan NHL-pelejä, toisille haaveet olivat lennokkaita ja suuria. Sodaton maailma, avaruuskävely ja kuolleiden kuuluisuuksien tapaaminen tuntuivat jollakin tavalla – ainakin minulle – kaukaisilta.  Sen sijaan muutamissa vastauksissa mainittu omien lasten näkeminen pärjäävinä ja terveinä aikuisina kosketti läheltä. Kukapa ei toivoisi tällaista?

Luettuani kaikki kommentit listasin kieli keskellä suuta omat vastaukseni: Suuria unelmiani ovat kirjoittaa kirja, opiskella viestintää, kirjoittamista, toimittamista tai mainonnan-suunnittelua sekä asua pidempään jossain Välimeren rannalla.

Olen pienestä tytöstä saakka tuntenut syntyneeni väärään maahan, väärään ilmansuuntaan, väärään ilmastoon, vääränlaisten ihmisten pariin.

Olen sisimmältäni iloluonteinen, positiivinen, puhelias ja hersyvä persoona, joka haluaisi kohdata melko samankaltaisia ihmisiä sosiaalisissa ympyröissään.  Suomalaiset (hieman yleistäen) eivät pohjimmiltaan ole tällaisia, ja minun on ollut ajoittain hankala sopeutua tietynlaiseen jurouteen, lauma-ajatteluun ja synkkyyteen. Erityisen vaikea minun on sopeutua vaihtelevaan säähän, pitkään ja pimeään syksyyn, märkään, harmaaseen kevääseen ja ei-niin-varmaan-aurinkoiseen kesään. Janoan valoa, lämpöä ja aurinkoa. Iloa ja puheensorinaa.

Välimeren rannikko tarjoaisi minulle tätä kaikkea. Siksi se onkin yksi tärkeimmistä unelmistani. Ehkä vielä jonakin päivänä herään aurinkoisessa Italiassa, Espanjassa, Kreikassa tai Kroatiassa, juon aamukahvini kahvilassa, jonka terassin kivetykseen aurinko heijastuu. Ehkä vielä jonakin päivänä nautin kesästä aina maaliskuusta lokakuuhun ja vietän jouluni pienessä italialaiskylässä.

Ehkä vielä jonakin päivänä pakkaan matkalaukkuni ja kiertelen kaikki unelmani kolkat, juon cafe lattea, suunnittelen seuraavia seikkailujani ja kirjoitan kirjaani.

Kirja onkin toinen tärkeä unelmani.

Olen aina pitänyt (suorastaan nauttinut!) kirjoittamisesta, ja tekstin tuottaminen on ollut minulle helppoa. Mielikuvitukseni ja ojossa olevat tuntosarveni takaavat merkkimäärän karttumisen,eletty elämä taas tarjoaa aiheita laidasta laitaan. Kirjaprojektia olen aloittanut ja se on oikeastaan jo viittä vaille valmis. Kirjan työstäminen vaatii kuitenkin aikaa ja rauhaa – jatkan heti, kun tiedän saavani ja voivani työstää kirjaa rauhassa ilman minkäänlaisia keskeytyksiä. Kun tämä fiktiivinen nuorten kirja on valmis, haluaisin tuottaa tietokirjan.

Kolmas tärkeä unelmani on kouluttautuminen. Minulla on valtava hinku päästä opiskelemaan viestintää, erityisesti kirjallista viestintää. Olen pohtinut suomen kielen, journalismin, tiedottamisen ja mainonnan suunnittelun opintoja ja hakenutkin niihin – ehkä vielä jonakin päivänä tärppää!

Viestijänä näen itseni uteliaana ja tuotteliaana verkostoitujana, joka tuo oman persoonansa esiin tuotoksissaan. Joskus vanhemmiten sitä voisi myös opettaa tällä alalla. Äidinkielen opettajan ura oli pitkään ensisijainen ammattihaaveeni.

Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tärkeintä on aina välillä uppoutua unelmiinsa.

Tähän on tultu.

Minna

P.S. Olen oikeastaan jo kirjoittanut yhden kirjan, Hetki unelmille – elämää MS-taudin kanssa -teoksen. Toimitimme sen yhdessä kollegani ja ystäväni Jan Holmbergin kanssa. Kirjassa 12 MS-tautiin sairastunutta kertovat elämästään ja tärkeimmistä unelmistaan. Kirjan tekeminen oli yksi elämäni parhaista jutuista. Syvällistä, koskettavaa ja kiehtovaa!