3 x kuukauden kuva – helmikuun kuvat

Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi minut viime vuonna mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Päätin jatkaa tätä vielä tänä vuonnakin. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2024 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:

1. Arkikuva
2. Kuukauden huippuhetki
3. Ei mennyt kuin Strömsössä

Kokosin tähän postaukseen helmikuun kuvani.

Arkikuva

Helmikuu on mennyt nopeasti. Se on ollut arkinen ja tavallinen, vaikka kuukauteen mahtui yksi lomaviikkokin. Arkea ovat siivittäneet työt, opiskelut, kuutosluokkaisen kouluhommat, perusperhetouhut, jokaisen kolmen harrastukset ja kodin kunnostustoimet.

Arkikuvaksi sopi kaikista nappaamistani otoksista parhaiten helmikuinen kuva, jossa on vielä pimeää, hämärää ja talven tunnelma. Jokirantalenkit kuuluvat osaksi perusarkea, ja siksi valitsin kuvan lenkkipolun varrelta.

Kuukauden huippuhetki

Arjen ja elämän huippuhetket ovat omalla kohdallani melko tavallisia – joskus jopa arkisia – hetkiä normaalirutiinien lomassa ja arkipäivien tiimellyksessä. Helmikuun huippuhetki oli ehdottomasti se, kun sain miehen tuolikaupoille. Olemme vatvoneet ja vatuloineet tuolipäätöstä. Nyt vihdoin saimme aikaan koeistumiset ja päätöksen oikeasta tuolista.

Valitsimme lopulta Skovbyn 825-tuolit kauniilla ruskealla nahkapäällisellä. Kun eräänä lauantai-iltapäivänä saimme Vepsäläiseltä tuolin ja kaikki kangas-/päällisvaihtoehtovinkot kotiin lainaksi, ihastelin sitä koko illan. Huokailin ääneen ja olin nanosekunnissa rakastun. On se kaunis.

Viimeistään 14 viikon kuluttua kahdeksan tuolia saapuu koristamaan olohuonettamme.

Ei mennyt kuin Strömsössä

Nykykuluttaja minussa haluaa hankkia vain laadukasta ja kestävää. Ja vain oikeaan tarpeeseen. Saatan joskus lipsua periaatteestani, mutta pääsääntöisesti noudatan (ja noudatamme perheenä) useissa asioissa tätä tahtotilaa. Olin hankkinut mustan, joka päivä käytössä olevan, nahkaisen käsilaukkuni muutama vuosi sitten. Se on ollut liki aarteeni ja yksi lempiasusteistani – laukku sopii kaikkeen ja joka asuun.

Hiihtolomaa edeltäneenä perjantaina pukeuduin rivakasti eteisessä ja kiepautin tuttuun tyyliin ohuen nahkahihnan pääni yli. Sitten napsahti. Hihna katkesi, enkä voinut käyttää laukkua. Kaikessa kiireessä siirsin käsilaukun sisällön toiseen laukkuun ja riensin työpaikalle. Harmitti.

Kotiin tullessa tutkin laukkua ja sen toisella puolelta irti roikkuvaa hihnaa. Päätin, että kassi on kirjattava, uutta en ostaisi. Hiihtolomalla veimme sen kaksitoistavuotiaan kanssa Skanssin suutarille, joka korjasi laukun kymmenessä minuutissa kymmenellä eurolla. Olin onnellinen.

Tähän on tultu.

Minna