Huhtikuisen viikon valitut palat

Tämä viikko on oikeastaan ollut yhtä hyvä kuin edellinenkin: opintovapaa, perusarki, aamukahvin maistuminen aamukahvilta ja kaiken kaikkeaan seesteinen tunnelma ovat virittäneet minut ja mieleni selkeästi kesää kohti -ajatteluun. Viikon parhaisiin lukeutuivat jokapäiväiset lenkit ja kolme kotitreeniä, journalismi-opintojen Videojournalismi-opintojakson editointipuuhat sekä kesälomareissun varaaminen. Kokosin viikon parhaat valittuina paloina joka päivälle erikseen.

Maanantai

Kun herää aamukahvilla ajatukseen, että on edelleen (ja seuraavat kaksi kuukautta) opintovapaalla, hymyilyttää. Koko naisen valtaa aivan erityinen vapauden tunne.

Vaikka tekemistä on paljon ja joka päivälle, tunnelma on kevyt. Melkein zen.

Päivät tuntuvat kiireettömiltä ja mieli avoimelta. Ei suututa, ei kiristä, ei ärsytä. Maanantaina jatkoin Videojournalismin videojutun editoimista. Hidasta hommaa näin kärsimättömälle ihmiselle, mutta hiljaa hyvää tulee? Peruspäivä, hyvä maanantai. Ja hyvä niin.

Tiistai

Aamulenkkiä, kotitreeniä ja kaikenlaista pientä puuhaa. Tiistai on aina yhtä tiistai. Ei mitään kummallista eikä juuri mitään raportoitavaa. Tai no, varasimme viikon kesälomareissun Kreikkaan. Toukokuun puolivälissä lähtö. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka innoissani olen!

Keskiviikko

Opettajien lakko kiristi takaraivossani – miten järjestän omat opiskelumenoni ja lapsen kotoilun? Onneksi mummo ehdotti itse, että voisi ottaa tyttäremme hoteisiinsa muutamaksi tunniksi. Minä sain sillä välin suunnattua kampukselle ja takaisin ja puuhattua editoimisen kanssa. Päivän kohokohta oli työyhteisötaiteilijan ohjaama luovuuslaboratorio, johon olin varannut yksilöajan. Tästä lisää myöhemmin.

Lapsen yleisurheiluharrastuksen aikana haukkasin happea pitkän lenkin verran ja illalla menin pitkästä aikaa saunaan. Kymppiuutisten jälkeen silmät painuivat kiinni, vaikka uutta sarjaakin piti katsella…

Torstai

Lapsi oli kotona, niin minäkin. Tein opiskeluhommia ja hoidin yhden työasian siinä sivussa. Valmistuvat opiskelijat olen luvannut hoitaa ja otan tunnit näitä töistä, kuten pakollisista hankehommistakin, takaisin kesäloman jatkeeksi. Iltapäivän kääntyessä iltaan olin jo aivan valmis opettajien lakkoon.

Onneksi pääsin ystävän kanssa lenkille ja sain treenata kotitreenin rauhassa.

Lapsi lähti ystävänsä kanssa kerämään pajunkissoja viikonlopun virpomisia varten. Ja perjantaina hän pääsi taas kouluun!

Perjantai

Editointityön viimeinen päivä. Lopputuotos on riittävä. Ja voi olla, että ensi viikon syynäyksen ja vertaisarviointien ynnä muun sellaisen yhteispuimisen jälkeen palaan editointikoppiin (se todella on koppi, metri kertaa metri pöydällä, koneella ja tuolilla) ja fiksaan itsekin havaitsemani puutteet kuntoon. Jos on pakko.

Iltapäivällä päätin ottaa rennosti. En avannut konetta, en ajatellut opiskelua tai työtä, vaan siivosin. Laiskasti, mutta sekin lasketaan.  Illalla innostuin vielä hetkellisesti kirjoittamaan blogijuttuja, kun tytär lähti pihaan leikkimään lipunryöstöä. Oli ihanan rauhallista.

Lauantai

Oli erityisen mukava ja seesteinen lauantai: saimme vain olla ja ihmetellä, keitellä kahvia, hakea viikonloppukimpun ja puhua maratonpuheluja ystävän kanssa. Siinä unohtuvat kivasti alakerran pyykkivuori ja kaikki muutkin suurensuuret murheet… Käytin aikaani myös kirjoittamiseen. Olen todennut, että heti, kun tulee sellainen fiilis, että nyt, nyt lähtee, niin se kannattaa – ja täytyy! – käyttää hyväkseen. Aina ei nimittäin lähde.

Sunnuntai

Aamukahvi maistuu todella aamukahville. Ja se on ihanaa. Viivyttelin aamupalapöydässä, kirjoittelin ja pohdin, mitä kaikkea tähän vapaapäivään mahtuukaan.  Ainakin virpominen, jota suoritetaan ystäväporukalla (lapsi siis suorittaa!) ja mummon ja papan sekä mummon ja vaarin rappukäytävissä.

Vitsoja oli ämpärillinen, ja virpomisen jälkeen saalista oli melkein yhtä paljon – onnenpäivä! Itse kävin lenkillä ja tein voimatreenin perään ensimmäistä kertaa kahvakuulalla operaation jälkeen. Hyvin meni ja mahtava fiilis jäi.

Tähän on tultu.

Minna