Jos olisin… -blogihaaste  

Näin kivan blogijutun, jossa kirjoittaja kertoi kaikenlaista kivaa itsestään suhteessa kirjoihin, lukemiseen, kirjahyllyn antiinsa ja kaikkeen, mikä liittyi jollakin tavalla kirjallisuuteen. Tekstinsä lopussa hän yllytti lukijoitaan kopioimaan tai soveltamaan tätä Jos olisin… -juttua omaan blogiinsa. Päätin tarttua toimeen, sillä minähän rakastan jossittelua!

Kaksi ihmistä kantaa omenakoria

Jos olisin kirja, ruoka, puu, astia tai huonekalu…, mikä olisin?

Jos olisin kirja… olisin tiivistunnelmainen, psykologinen ja vahvasti arkinen dekkari. Sellainen, jossa edetään systemaattisesti kuusiosaisen juonen keinoin ja jossa sattuu ja tapahtuu sopivassa mittakaavassa. Asiat saattavat olla hukassa, tekijä kateissa ja homma hiukan rempallaan, mutta lopussa ratkaisu seisoo. Henkilöhahmoja ei olisi liikaa, ja jokainen hahmo olisi tarkkaan rakennettu ja perusteltu. Kaikki lähtee ihmisistä. Aina.

Jos olisin ruoka… olisin jokin nopeasti kypsyvä arjen pelatuslajike. Vaikkapa spagetti bolognese. Helppo, vähin aineksin valmistuva, monelle maistuva, saa tuunattua monella tapaa. Jokaviikkoinen arkisapuska sipulilla tai ilman. Tomaattipohjaisena, syvän ruskeana, kermalorauksella ja tarjoiltuna juustoraastekeolla. Vaihtelu ei virkistä, sanoisin. Tällä mennään.

Jos olisin jälkiruoka… en ainakaan olisi jäätelö! Olisin pikemminkin hyvin jäähtynyt creme brulee rapsakalla ja makealla kuorentapaisella ja silkinpehmoisella sisuksella. Sellainen, joka löytyy joka listalta, mutta yllättää kuitenkin lusikoijansa aina yhtä iloisesti.

Jos olisin puu… olisin ehdottomasti jokin kevät-kesällä eloon heräävä, hedemää tuottava puu. Omenapuu. Vanha, jo monta kesää nähnyt ja monet kukat kukkinut, vankasti maassa seisova yksilö.  Parhaimmillani olen kesäkuussa, jolloin paljastan upeat kukkani. Niistä tarjoan mielelläni mehiläisille ja ampiaisille mettä. Kauniin ja aurinkoisen kesän jälkeen olen tuottavimmillani.

Jos olisin kukka… olisin keskikesän pioni. Vahvalla varrella ja isolla kukalla. Kerroksellinen, arvoituksellinen, kaikenlaisiin kimppuihin, tilaisuuksiin ja juhlapöytiin kelpaava. Luonnossakin kesällä kasvava. Oikealla hoidolla kukkaansa puhkeava ja upea ilmestys. Arkisempana vain pieni ötökkäinen nuppu.

Pionit maljakossa

Jos olisin huonekalu… olisin Aallon jakkara. Perinteinen, kuitenkin ajaton. Arvostettu. Käytetty. Tuttu. Helppo. Moneen sopiva. Persoonallinen, kuitenkin tavallinen. Musta. Valkoinen. Monen värinen. Pieni.

Jos olisin astia… olisin Teemamuki. Katso perustelut kohdasta ”Jos olisin huonekalu…”

Jos olisin laulu… olisin Apulannan Valot pimeyksien reunoilla. Ihan vain siksi, koska siinä on upein sanoitus ikinä! Toimii vuodesta toiseen, ajasta, paikasta ja muudista riippumatta. Vaatii laittamaan volyymit kaakkoon ja houkuttelee laulamaan mukana. Semmonen olisin.

Jos olisin eläin… olisin ehdottomasti muurahainen. Tämän olen joskus aiemminkin perustellut. Muurahainen on älykäs ja ahkera eläin. Se riittäköön tähän.

Jos olisin karkki …olisin Amerikan pastilli. Kova, rapea ja makea ulkokuori peittää sisäänsä pienen suklaasydämen, joka sulaa suuhun.  Monikäyttöisiä ja käteviä: pastellivärisiä karkkeja voi syödä sellaisinaan, lisätä mutakakun (tai minkä tahansa kakun) koristeeksi ja käyttää vaikka pelinappuloina…

Jos olisin vaatekappale… olisin Marimekon Unikko-mekko. Herätän tunteita ja mielipiteitä laidasta laitaan – osa tykkää, osa inhoaa. Kun kuosikin on niin kamala. Tai ihana. Iki-ihana. Tunnettu, Käytetty. Pidetty. Ajaton. Kestävä. Laadukas. Moneen ja monelle sopiva.

Tähän on tultu.

Minna

puheenaiheet oma-elama ajattelin-tanaan hopsoa
Kommentit (4)
  1. Tyylimurun Tiina
    12.8.2022, 21:43

    Olipa kivasti kirjoitettu 🙂 Ehkäpä tätä ei tule liian usein pohdittua, kun jotenkin vaikea vastata. Tunnen olevani elossa silloin kun pääsen toteuttamaan itseäni tai kun jotain yllättävää mukavaa tapahtuu ja nautinkin siitä täysin. Positiivisen kautta tulee näitä fiiliksiä. Luonteeltani olen aika (tylsän) tasainen, niin tällaiset tunnekuohut eivät löydä minua ihan joka viikko 😬

    1. Kiitos! Minä taidan taas olla tunnekuohuihminen, siksi nämä tulivat jotenkin helposti mieleen ;).

      Minna

  2. Ihana! Sinänsä kevyestä aiheesta huolimatta syvällisiä vastauksia.

    1. Kiitos! Joo, näitä pohtiessä meni taannoin tovi jos toinenkin. 🙂

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *