Joskus sitä tarvitsee jonkun toisen ravistelemaan arkeaan

Pidän itsestäni hyvää huolta ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen hiljalleen oppinut etuilemaan. Asettamaan itseni etusijalle. Jos minä uuvahdan, seuraa dominoefekti: työarki kärsii ja työhyvinvointi heikkenee, perhearjessa on hankala jaksaa ja perusrutiinit alkavat järkkyä. Yleisilmapiiristä tulee nihkeä. Ei millään tavalla houkutteleva yhtälö.

Jotta pystyn pitämään itsestäni huolta, tarvitsen päätösteni ja tekemisteni tueksi tietoa ja kannustusta. Tietoa osaan hakea ja ammentaa omaan arkeeni ihan itse, mutta kannustamiseen tarvitsen perheen, työtovereiden ja esimiehen tukea. Olennaisessa asemassa ovat myös ystävät. Yhdessä asioiden pohtiminen on huomattavasti helpompaa kuin yksin.

Vanha totuus on, että tieto ei pelasta ketään, mutta minun pitää kyllä olla tästä hieman eri mieltä: minut se pelastaa.

Tiedän, että istuminen on melkein yhtä vaarallista kuin tupakointi. Tiedän, että säännölliset ruokailut sekä sataprosenttinen aktiivisuus päivässä pitävät minut kunnossa, yli seitsemän tunnin yöunet hyväntuulisena. Jaksan arkea kaikkinensa huomattavasti paremmin hyvin nukkuneena, kylläisenä, ulkoilleena ja treenanneena. Selkäni kiittää sähköpöydästä ja perheeni siitä, että suljen tietokoneeni kello 16.00 iltapäivällä. Tämä kaikki perustuu tietoon. Tutkittuun tietoon ja kokemusperäiseen tietoon.

Välillä tarvitsen kuitenkin tukea tekemisilleni ja valinnoilleni. Minuakin puuskututtaa joskus. Useinkin ruuhkahuippuina, kun sähköposti kilisee, puhelin pärisee ja to do -lista alkaa näyttää loputtomalta. Tuntuu, että jokainen tarvitsee minua tai minulta jotakin.

Tällöin minä tarvitsen koutsin. Sellaisen ammattilaisen, joka on ensisijaisesti ihminen, mutta joka omaa myös vankan tietopohjan siitä aihealueesta, jota koutsaa. Minulla kävi tuuri, kun löysin Sinin. Sini on luokanopettaja ja rehtori. Hän on opiskellut lisää ja toimii nyt myös sertifioituna life coach valmentajana Sinä olet -coahcingissa.

Mitä opin itsestäni ja toimintatavoistani? Mitä sain valmennuksesta?

Voi, paljon! Tähän paljoon sisältyvät muun muassa työarjen leanaaminen, kuormittavien askareiden havaitsemisen sekä konkreettisten korjausliikkeiden tekeminen. Opin kahdeksan tunnin työpäivän taukojen merkitsemisen kalenteriin sekä hahmottamaan, mikä on oikeasti tärkeää. Etenkin työssä.

Nämä omat oivallukseni saattavat kuulostaa ihan perusjutuilta, mutta kun tarkastelimme yhdessä työtapojani ja niitä kohtia, joissa kuormitun, havaitsimme sudenkuopat.

Sain koutsilta uskomattoman upean työkirjan, ja toisella tapaamisellamme kävimme sitä yhdessä läpi. Miten hassua olikaan nähdä oma rytminsä, vireyskäyränsä, aikaympyränsä ja kirjata ylös joka ikinen työtehtävä ja vetää viiva puoliväliin. Miten hankalalta tuntuikaan kategorisoida työtehtävänsä tärkeistä pilipalihommiin tai pohtia oman työnsä aikavarkaita.

Sinin kanssa tämä helpottui. Silmäni avautuivat jo ensimmäisten työkirjan sivuja tehdessäni – miten monta asiaa voinkaan tehdä toisin säästääkseni aikaa ja itseäni!

  1. Parkinsonin lain mukaan työ venyy aina käytettävissä olevan ajan mittaiseksi. Tästä eteenpäin muistan varata työtehtäville resurssia realistisesti – kuvapankissa tai yksittäisten kirjallisten raporttien arvioinnissa ei vain yksinkertaisesti voi viettää aikaa useita tunteja kerrallaan.
  2. Pomodoro-tekniikka on ajanhallintamenetelmä, jolla tehtävien tekeminen sujuu tehokkaasti. Olen ottanut tämän käyttöön. Kellotan 20-25 minuuttia esimerkiksi sähköposteille, kuvapankkiseikkailuille, arvioinneille ja niin edelleen. Erityisesti itselleni tylsiin työtehtäviin tämä soveltuu erinomaisesti.

Tärkeimmät oppini olivat: 1) Sähköpostia ei tarvitse pitää auki koko aikaa, vaan sille on syytä varata aika aamusta ja aika iltapäivästä. Tämä on helpottanut oloa ja työkuorman tuntua valtavasti. Suosittelen! 2) Pidän kunnollisen tauon jokaisena työpäivänä. Syön, hengitän ja lenkkeilen. Olen allakoinut tämän kalenteriini. Toimii.

Sain tästä koutsaamisesta ja pysähtymisestä toimintatapojeni äärelle monta ahaa-elämystä arkeeni ja etenkin työhyvinvointiin. Pienillä teoilla ja toiveilla on väliä! Se oli paras muistutus ruuhkavuosi- ja työarkeen.

Joskus sitä tarvitsee jonkun toisen ravistelemaan arkeaan oman hyvinvointinsa takaamiseksi.

Tähän on tultu.

Minna

puheenaiheet tyo terveys oma-elama
Kommentit (4)
  1. Miehen Sanoin
    23.12.2021, 14:33

    Terve itsekkyys on aina lopulta muidenkin etu. Johtamistehtävissä tämä on elinehto, jotta kykenee delegoimaan ja kasvattamaan alaisistaan omiin hoksottomiin tukeutuvia tyyppejä. Liika neppailu ja naruista vetely vain passivoi.

    Plus se, että virkeänä sitä pystyy antamaan parastaan. Minuutti roihahtavaa energiaa on parempi kuin tunti löysää lurppailua ja hidasta venyttelyä heikkojen unien takia.

    1. Ihan totta joka sana!
      Virkeänä todella pystyy antamaan parastaan. Ja itseen kannattaa satsata, sen olen hiljalleen oppinut.

      Iloista joulua!

      Minna

  2. Hyvä postaus, kiitos!
    Olen lukenut säännöllisesti tekstejäsi, ne ovat aina tosi oivaltavia ja kiinnostavia. Välillä oikein odotan, että kirjoituksesi tulee taas.

    M.

    1. Voi kuinka kiva kuulla!
      Ihanaa joulunaikaa 🙂

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *