Kevään kirjakimara – kotimaisia romaaneja viime kuukausilta
Kevään lukupinoon mahtui tällä kertaa melko erilaisia kotimaisia romaaneja. Esittelen kevään lukemistosta neljä kirjaa. Mukana oli feelgoodia, saaristotunnelmia, naapurisuhteita ja perhelomailua. Yksikään teoksista ei noussut varsinaiseksi suosikiksi, mutta jokainen tarjosi viihdykettä sekä jotakin pohdittavaa, samaistuttavaa tai ainakin keskustelunaiheita.
Kevään kirjakimara – kotimaisia romaaneja viime kuukausilta
Milla Härmä: Loma
Luin ja kuuntelin Milla Härmän romaanin Loma (WSOY 2026) Viisikko-kirjakerhomme lukulistalta. Teoksessa viisihenkinen perhe viettää lomaa nimeämättömässä itäeurooppalaisessa satamakaupungissa. Mukana matkalla ovat äiti, mies sekä viisivuotias, kahdeksanvuotias ja yksitoistavuotias. Heitä ei nimetä.
Romaani jakautuu seitsemään lukuun, jotka kuvaavat perheen lomapäiviä. Tarina rakentuu arjen pienistä tilanteista: lasten jatkuvista pyynnöistä, erilaisista mieliteoista, eri aikaan iskevästä nälästä ja ristiriitaisista kiinnostuksenkohteista. Härmä kuvaa tätä perhe-elämän (ja lomailun) säätämistä tarkasti, paikoin jopa piinallisen ja ahdistavan yksityiskohtaisesti päiväkirjatyyliin. Dialogit ovat toisteisia, ja juoni jää miltei uupumaan. Kirjan viimeiset sivut ovat sen parhaimmistoa, jos ihan loppua ei lasketa. Kaksi tähteä.
Aino Leppänen: Pihapiirissä suhisee
Aino Leppäsen Pihapiirissä suhisee (Myllylahti, 2026) on feelgood-romaani, jossa Mustikkapolun pihapiirissä eletään erilaisia elämäntilanteita: yhden arki täyttyy lapsiperheen kiireistä, toinen haaveilee lapsesta ja kolmas pohtii rakkauden uusia mahdollisuuksia. Pihapiirissä suhisee on Aino Leppäsen Mustikkapolku-sarjan kakkososa ja jatkoa Pieni pihapiiri pyörii -kirjalle.
Tarinan keskiössä on naapuristo. Kati turhautuu miehensä Antin tapaan hoitaa kotitöitä, vaikka tämä yrittää parhaansa. Laura puolestaan rakentaa elämäänsä uudelleen avioeron jälkeen samalla kun lapset kaipaavat etäiseksi jäänyttä isäänsä. Vanha ihastus Jarkko tuo elämään uuden sävyn mutta myös uusia haasteita. Elvi ja Taisto nauttivat myöhään löytyneestä yhteisestä onnesta, vaikka menneisyys ei jätä heitä rauhaan. Joanna ja Elsa taas joutuvat kohtaamaan eritahtiset toiveensa vanhemmuudesta, mikä horjuttaa heidän yhteistä tulevaisuuttaan. Ihan kiva ja kepeä teos, ei kuitenkaan yllä ensimmäisen osan tasolle. Kolme tähteä.
Maija Kajanto: Tilinpäätös
Maija Kajannon Tilinpäätös (2026) on Puistokadun pesula -sarjan toinen osa. Siinä missä sarjan avausosa Pyykkipäivä seurasi pesulan perustavaa Inkaa, nousee nyt päähenkilöksi hänen ystävänsä ja kirjanpitäjänsä Assi. Hän on nelikymppinen, lapseton ja pitkässä avosuhteessa elävä nainen, jonka elämä on ulkoisesti vakaata ja ”ihan hyvää”. Samalla hän kuitenkin huomaa kateellisena seuraavansa ystäviensä elämänmuutoksia ja pohtivansa, onko hän itse jäänyt sivustakatsojaksi omassa elämässään. Kun lomautus ravistelee arkea, Assi alkaa harkita muutoksia, joihin ei aiemmin ole uskaltanut tarttua.
Tilinpäätös erottuu feelgood-kirjallisuudessa erityisesti kahdella tavalla: tarina ei käynnisty suuresta kriisistä tai elämänmurroksesta, vaan keskittyy hetkeen juuri ennen muutosta. Lisäksi romantiikka on kirjassa melko vähäisessä roolissa. Sen sijaan keskiössä ovat itsenäisyys, ystävyyssuhteet ja rohkeus tehdä omanlaisia ratkaisuja. Kepeä ja kiva kirja tämäkin, loppua kohti parani. Kolme tähteä.
Leena Paasio: Tuuli kääntyy etelään
Leena Paasion Tuuli kääntyy etelään (WSOY, 2025) käynnistää merellisen Kotisatama-sarjan. Utöhön sijoittuva romaani yhdistää saaristomiljöön, yhteisöllisyyden, ihmissuhteet ja vakavat elämänteemat tavalla, joka tekee siitä erityisen tunnelmallisen lukukokemuksen. Tarinan keskiössä on Henna Meriö, joka työskentelee luksusristeilijällä Karibialla ja elää unelmaelämää. Kun kotoa Utöstä kantautuu huolestuttavia uutisia muistisairaasta äidistä ja samalla omat ihmissuhteet mutkistuvat, Henna palaa kotisaarelleen huolehtimaan perheestään.
Paasio kuvaa saariston elämää, merenkulun maailmaa ja yhteisöllisyyttä uskottavasti ja pikkutarkasti. Erityisen onnistuneesti romaani käsittelee muistisairaan läheisen omaishoitoa, sen herättämiä tunteita ja arjen haasteita. Tämä teema olisi voinut kulkea vahvemmin mukana. Hennan tunne-elämän kuvauksessa on paikoin nuorekasta ja naiivia ailahtelevuutta.
Teoksen alku on lupaava, keskivaihe tylsistyttää, loppu koukuttaa uudelleen. Kerronta on itselleni paikoin liian kuvailevaa ja hidasta. Romaanin vahvuuksia ovat ihan kivasti toimiva henkilögalleria sekä kyky käsitellä vakavia teemoja viihdyttävästi. Odotin kuitenkin enemmän tältä Viisikko-kirjakerhomme toukokuun teokselta. Kolme tähteä.
Tähän on tultu.
Minna