Kunnes kukkivat puut on henkeäsalpaavan taidokas teos

Elina Annolan Kunnes kukkivat puut on upea. Se on rakennettu taidokkaasti. Tarina kulkee kuin pieninä aaltoina lipuen, kuljettaen lukijaa ja kuuntelijaa koko ajan eteenpäin.

”Meren oli annettava tulla. Meri oli kaunis.”

Kertomus etenee kahdessa aikatasossa: päähenkilön elämän nykyhetkessä ja Auri-tädin 1970-luvun päiväkirjassa. Kerronta on rakennettu taitavasti, ja kirjailijan suomen kielen ja kirjallisuuden oppineisuus on havaittavissa ensiriveiltä.

Kielellinen taidokkuus koukuttaa

Kirja kertoo nuoresta englannin opettajasta, joka tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen. Emilialla on uusi rakkaus, uusi koti, uusi elämä ja edessä pitkä opettajan kesäloma. Mutta sitten hänen Auri-tätinsä kuolee Pohjanmaalla. Emilian ja Aurin tarinat alkavat limittyä toisiinsa.

Elina Annolan Kunnes kukkivat puut on erityisesti kielellinen taidonnäyte. Aluksi minua häiritsi päälause-rakennelmat ja tietynlainen, jokaiseen lauseeseen rakennettu kuvailevuus. Sanat ja lauseet jättävät aukkoja, eräänlaisia piiloon pistettyjä merkityksiä lukijalle pohdittavaksi ja oivallettaviksi. Kirjoitustyyliin tottui, ja lopulta lukukokemus ylsi erinomaiselle tasolle. Vain harva kirja – tai kirjailija ja tarina! – pystyy kurottamaan tälle tasolle.

Kertomus koukuttaa jo alussa, ja tarina lähtee liikkeelle riittävän nopeasti. Lukijan tai kuuntelijan kiinnostus säilyy, hänet koukutetaan. Lukija myös yllättyy: Kunnes kukkivat puut ei olekaan kevyt, raikas tuulahdus, naiivi kertomus rakkaudesta, ihmisyydestä ja ihmissuhteista. Se on todentuntuinen, realistinen ja arkinen kuvaus elämästä. Mitä pidemmälle teosta lukee tai kuuntelee, sitä tiiviimmin kirjaa on ahmittava. Vain harvoin saa tarttua teokseen, joka todella vie mukanaan.

”Öisin lensivät mustat linnut, niitä oli taivaalla liikaa, kuolemastako ne kertoivat.”

Tuttuja teemoja ja hienosti rakennettu kerronta

Kirjan teemat ovat jokaiselle tuttuja: rakkaus, ystävyys, työ ja terveys. Annola kuljettaa lukijaa välillä syvissäkin vesissä pureutumalla nyky-yhteiskunnan haasteisiin, esimerkiksi mielenterveyden järkkymiseen. Henkilöhahmoja on lopulta melko paljon, mutta se ei häiritse lukukokemusta. Kerronta ja kokonaistarina etenevät ikään kuin kerroksina. Sama koskee henkilöhahmoja, jotka ilmestyvät tarinaan hiljalleen.

Kunnes kukkivat puut on hallittu ja taidokas kokonaisuus, jota elävöittävät erilaiset tekstilajit ja murreilmaisut. Kirjailija on taitavasti punonut mukaan runoilija Lauri Viidan kirjallista tuotantoa. Punottu rakennelma on ainutlaatuinen, pysäyttävä, kaunis. Se saa haukkomaan henkeä. Ajattelen, että Elina Annolan tausta näkyy myös Lauri Viidassa, sillä hänen roolinsa on kokonaistarinassa lopulta varsin merkittävä.

Kirjailija on onnistunut luomaan draamallisen jännitteen, ja pohdin monesti tätä kuunnellessani ja lukiessani, että Annola on erityisen taitava draamankaaren loihtija.

Täydet viisi tähteä. Yltää heittämällä lukemieni ja kuuntelemieni kaunokirjallisten teosten kärkisijoille.

”Minä olen tuuli koivujen latvoissa, välke järven kultaisessa peilissä. Kesä jatkuu. Ja minä olen vapaa.”

Tähän on tultu.

Minna

Kirja saatu Bazar-kustannukselta.