Kuulumisia toiselta lomaviikolta

Olen viettänyt kesän vapaajaksoa eli lomaa kaksi viikkoa. Tämän viikon lopussa olin mennyt sekaisin päivistä. Se tarkoittaa sitä, että palautuminen on käynnistynyt. Kun palasimme Montenegron-lomalta, elin sunnuntaita. Oli tiistai. Hyvältä näyttää siis!

Tällä viikolla olemme päässeet muuttamaan takaisin omaan kotiin. Hieman yli kolme kuukautta sitten siirryimme sijaisasuntoon, johon olimme juuri (tai ainakin minä olin) ehtineet tottua ennen kuin pakkasimme tavaramme ja pääsimme muuttamaan takaisin omaan, remontoituun kotiimme. Ah.

Toinen viikon kohokohta oli se, kun neljätoistavuotias aloitti rippileirin torstaina. veimme hänet leirille iltapäivällä, ja minä haen hänet takaisin ensi viikon keskiviikkoiltana. Olemme saaneet nähdä kivoja kuvia riparilta. Ilmeisesti nuorilla on mukavaa! Vanhemmille ei ole mahdollisuutta vierailla leirillä, siksi kuvat ja viestit ilahduttavat mieltä aivan erityisesti.

Me olemme miehen kanssa pakanneet. muuttaneet ja järjestelleet asuntoa. Olemme tehneet myös paljon ns. sijaistouhua, jotta voisimme ”paeta” kaaosta. Onneksi koti alkaa kuitenkin hiljalleen näyttää kodilta…

Kun kaaos ei houkuttele tai laatikoiden purku nappaa, olen järjestellyt hyllyjä. Tunti tolkulla. Miten sitä alkaakin puuhaamaan pientä kivaa silloin, kun pitäisi keskittyä suurempiin linjoihin?

Olemme myös viettäneet kahdenkeskeistä laatuaikaa: käyneet syömässä, haahuilleet ostoksilla, ajelleet Ruissaloon. Kotona olemme puuhailleet yhdessä ja erikseen, iltaisin olemme katselleet Netflix-sarjaa. Kaikenlaista pientä mukavaa. Yhteistä.

Kaiken muuton ja riparitouhun keskellä olen ehtinyt hiukan harrastaakin. Onneksi. Päivittäiset lenkit ja viikoittaiset salitreenin ovat kerrassaan pelastus. Ja tänään tapasin pitkästä aikaa kummityttöä. Se vasta pelastus olikin.

Tähän on tultu.
Minna