Lajikokeiluja: Kävimme tyttären kanssa Kangoo Jumps -tunnilla
Lomaillessamme Palmassa näimme muutamana aamuna rannan tuntumassa barbienukeilta näyttävän naisporukan. He hyppivät, pomppivat ja jumppasivat. Musiikki soi, ja naisia nauratti. Jäimme yksitoistavuotiaiden kanssa ihailemaan toinen toistaan trendikkäämpiä naisia ja katselemaan iloista meininkiä.
Oma yksitoistavuotiaani huokaili haluavansa samanlaisen hameen ja topin. Heti perään hän ilmoitti, että haluaisi ehdottomasti Suomeen palattuamme kokeilla kengurukenkiä. Kangoo Jumps on ollut omassakin mielessä joskus, mutta olen unohtanut sen nopeasti, koska olen ajatellut, ettei keski-ikäisen naisen nivelet tai lantionpohja kestäisi moista hyppelehdintää.

Kuinkas sitten kävikään?
Sateisen lomaviikon maanantaina selasin tekemistarjontaa netistä, kun sattumalta muistin kengurukengät ja lupaukseni siitä, että menisimme kokeilemaan lajia. Turusta löytyi nopeasti paikka, jossa lajia voi harrastaa ja ohjaaja, jonka nimen muistan aiemmilta selailuiltani. Varasimme hyppytunnin – sen helpoimman alkeistunnin – heti seuraavaksi keskiviikkoaamuksi.
Yksitoistavuotias tohkasi vermeistään, ja kävimmekin hankkimassa ”hyppyhameen” (padel-hameen tyyppinen) ja pitkät sukat. Itse päätin tyytyä ensimmäisillä kerroilla olemassa oleviin pitkiin treenihousuihin ja -toppiin. Ostin pitkät sukat, jotka ovat ehdottoman tärkeät tässä hyppelyssä.
Kangoo Jumps -jumpassa pidetään hauskaa
Kotoa treenipaikkaan on vain viiden minuutin ajomatka autolla. Koska satoi, emme lähteneet fillareilla. Jump Fit Studion pihalla oli meidän lisäksemme muutamia autoja sekä naisia, jotka selkeästi olivat tulossa hyppytunnille: heillä kaikilla oli vastaavanlaiset hameet ja topit kuin yksitoistavuotiaalla. Tytär muistutti minua, että myös minun tulisi hankkia hame, jos harrastuksemme saisi jatkoa.
Hyppytunnin vetäjä Veronica Deac saa hymyn huulillemme oitis. Hän on aurinkoinen ja hyväntuulinen. Saamme sopivat lainakengät ja opastuksen kengillä liikkumiseen: ”Vatsa sisään ja peppu piukaksi!”
Myös kanssahyppelijät ottavat meidät ensikertalaiset lämmöllä vastaan. Studio on tilava, peilejä on kaikkialla. Nappaamme muutamat kuvat, ja sitten treeni alkaa. Minua hiukan jännittää, mutta yksitoistavuotias on täynnä intoa.

Hyppely on mukavaa, ja lantionpohja kestää
Musiikki alkaa, ja ohjaaja antaa ensimmäisten liikkeiden ohjeet. Opimme ne nopeasti, mitä ihmettelen vielä vuorokausi treenin jälkeenkin. Muutamassa koreografiakohdassa oma pakkani meinaa mennä sekaisin, mutta ohjaaja pysäyttää ja käy liikkeet hidastettuna läpi. Vihdoin minäkin pääsen kärryille ja treeni voi jatkua.
Lantionpohja kestää. Se kestää koko tunnin. Huokaisen hiljaisesti pienen ”vaun”, sillä puoli tuntia hyppytunnista todella hypellään. Älykelloni on oranssilla tai punaisella, mikä tarkoittaa sitä, että sykkeeni vaihtelee koko tunnin ajan 140 ja 160 välillä. Hengästyn ja hikoilen. Hymyilen. Minä tarvitsin tätä.
Kun hyppysetit ovat ohitse, alkaa lihaskunto-osio, joka sekin tehdään painavat kengät jalassa. Lopuksi vielä venytellään ohjatusti. Yksitoistavuotiaan yleisurheilu ja jatkuva trampoliineilla hyppiminen ovat selkeästi hyvä pohja tällaiselle harrastamiselle, ja minä olen iloinen siitä, että olen pitänyt pohjakuntoni hyvänä.
Kangoo Jumps ei ole vaikeaa
Hyppely kengillä ei ole vaikeaa, päinvastoin. Kun muistaa tiivistää vatsan ja puristaa pakaroita, selviää vallan mainiosti. Hyppelyjä tehdään lyhyissä sarjoissa, jotka sitten yhdistetään isommaksi kokonaisuudeksi. Liikkeet ovat tällä tunnilla helppoja, ja niiden yhdistelmätkin sujuvat loistavasti. Yksitoistavuotias on kuin vanha tekijä, mutten minäkään ihan onneton ole. Ohjaajan mukaan ensikertalaisiksi olemme taitavia.
Myös yksitoistavuotias arvostaa tekemistämme: ”Äiti, me osattiin yhtä hyvin kuin ne barbienuken näköiset naiset siellä Palmassa. Ja mä näytinkin samalta!” Kun laitoin kuvia puolisolleni, kirjoitin samalla, miten iloinen olen lapsemme asenteesta ja itsevarmuudesta.
Olen myös ihan mielettömän iloinen, että päätimme kokeilla Kangoo Jumpsia – jatkossa yritämme kerran viikossa käydä hyppelemässä Jump Fit Studiolla.
Tähän on tultu.
Minna
En ymmärrä miksi siellä pitää musiikin huutaa täysillä. Ei kai asiakkaat kuuroja ole.
Ohjaaja saattaa olla aurinkoinen asiakkailleen , mutta esimerkiksi liian kovaäänistä musiikkia kritisoivalle naapurustolle ihan suoraan haistattelee.
Kuulostaa ikävältä… Itse en kärsinyt musiikista, se ei varmasti meidän käynneillä ollut niin lujaa.
Minna
Jumppatuntien aikana 65 – 70 desibeliä 200 m päässä olevien omakotitalojen sisätiloissa – ovet ja ikkunat kiinni. Entä sitten itse jumppatunnilla , tuplastiko tämä? Luulisi vähemmänkin musiikin huudatuksen riittävän.
Itse tunneilla musiikki ei mielestäni kyllä kuulu kovin, häiritsevän kovin.
Minna
Ihanaa kun muistit lupauksen ja menitte lopulta tunnille. Varmasti hauskaa ja hikistä – kunnon liikuntahetki. Aikamoiset härvelit nuo kengät, hih, mutta mielenkiintoisen näköistä hommaa. Nähnyt parissa paikassa juttua tästä harrastuksesta ja miettinyt mitenhän sujuisi itseltä.
Varmasti osaisit, suosittelen kokeilemaan! Hauskaa. 🙂
Minna