Me teimme joulukortit itse!

Taas. Enkä valehtele yhtään. Olen perhe-elämäni aikana tainnut kerran lähettää sukulaisille, läheisille, ystäville ja tuttaville kaupan valmiskortit. Muulloin olen tehnyt ne aina itse. Ja aina hieman eri tavalla. Haen inspiraatiota joululehdistä, somesta, itse saamistani joulukorteista ja joskus olen ideoinut korttimallin ihan itsekin.

En tee niitä itse siksi, etten pitäisi ja arvostaisi kaupan kortteja. Kaikki minut tuntevat tietävät, että minä rakastan valmiskortteja. Jokaisena vuodenaikana ja jokaisena juhlapäivänä. Mutta joulukortteihin haluan painaa ihan oman leimani.

Tämän viikon parhaisiin lukeutui moni työ-, perhe- ja arkijuttu, mutta yksi oli ylitse muiden: joulukorttiaskartelu. Olin unohtanut, miten aikaa ja ajatukset muualle vievää puuhaa se onkaan. Niin mukavaa ja luovaa.

Parasta on, kun työnsä tuloksen näkee heti. Tietä tehneensä. Saaneensa jotain aikaan omin käsin. Hand made, vai miten se meni?

Heti toiseksi parasta on, kun alkaa kasata askartelutarvikkeita pöydälle, katselee malleja ja ohjeita, istuutuu ja käärii hihansa, alkaa pöydän ympärille kerääntyä muutakin jengiä – koko perhe käy siinä vuorollaan katselemassa, kyselemässä ja hypistelemässä korttitarvikkeita. Yhdeksänvuotias liittyy usein heti alkumetreillä seuraan, ja Ylioppilaskokelas käy tuon tuosta toimittamassa pöydän vieressä asioitaan. Samalla hän kommentoi valmistuvia kortteja ja saattaa itsekin tarttua pensseliin tai liimapuikkoon.

Kolmanneksi parasta on, kun saa napsauttaa kahvin päälle, laittaa joululaulut hiljaiseksi taustamusiikiksi ja kaivaa pienet suklaakarkit – ei kahvia ilman suklaata – esille.

Kaikki on valmista. Ulkona on pimeää, joululaulut soivat ja korttitehdas käynnistyy.

Tämän vuoden kortteihin sain idean äitini lähettämistä (jostain joululehdestä napatuista) kuvista. Kortti-idean pääosassa ovat rei’ittimellä napsutetut paperiympyrät, joita ripsutellaan ja asetellaan jonkinlaisen muotin ja paperiliiman avulla kartongille/korttipohjalle. Yksinkertaista. Mutta paikoin sotkuista. Senkin kestää, kun näkee lapsen ilon ja itseään tyydyttävän lopputuloksen.

Joulukorttiprosessi etenee näin (jos joku haluaa esimerkiksi askarrella samanlaiset kortit):

1 Osta kartonkia tai valmiskorttipohjia, paperiliimaa, kirjekuoret ja postimerkit.

2 Varmista, että sinulla on rei’itin. Itse ostin uuden, kun en löytänyt vanhaa mistään.

3 Huolehdi idyllistä: kahvia, glögiä, piparia ja suklaata pitää olla. Lisäiloa tuovat kynttilät, joulumusiikki ja iloinen askartelumieli.

4 Ala hommiin. Rei’itä ensin papereita, lehtiä, silkkipaperia jne. melko iso määrä. Kasaan ne johonkin purkkiin odottamaan liimausurakkaa.

5 Ota kartonki/korttipohja, asettele muotti haluamaasi kohtaan, valuta tai levitä liima ja asettele tai ripauttele rei’itettyjä paperipalloja alueelle. Anna kuivua.

6 Kirjoita korttiin jotain kivaa ja jouluista.

7 Postita.

Askartelu on ihan omanlaistaan mindfullnessia. Arjen kiireet ja murheet unohtuvat, ja vaikka lunta ei maassa olekaan eikä pakkasta nimeksikään, voi itsetehty kortti tuoda kummasti talven ja joulun tunnun. Tekijälle ja saajalle.

Tähän on tultu.

Minna

puheenaiheet ajattelin-tanaan ystavat-ja-perhe oma-elama
Kommentit (2)
  1. Tosi kivat kortit! Ja kiva rutiini tämä, että tekee joka joulu kortit itse.

    M.

    1. Kiitos! Nämä ovat kyllä kivat!

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *