Merkintöjä menneeltä viikolta

Päätin koota viikon parhaat -postauksen merkintöinä menneeltä viikolta. Ihanaa, kun on ollut lämmintä!

Aurinko on tehnyt ihmeitä: kasvihuoneen retiiseistä ja salaateista näkyvät jo pienet vihreät alut. Olen kastellut ja ollut iloissani. Seuraavaksi hankin kirsikkatomaatin ja kurkun taimet kasvihuoneelle.

Aurinko on tehnyt myös muunlaisia ihmeitä. Päivät ovat jo pitkiä, ja valoa riittää iltamyöhälle. Aurinko paljastaa edelleen pesemättä olevat isot ikkunat. To do -lista on pitkä, siksi ollaan yhä tässä pisteessä.

Sain naapurista yllätyksen, mansikantaimia. Olin niistä ihan valtavan iloinen ja istutin ne välittömästi kasvihuoneeseen.

Yksitoistavuotias sairastui flunssaan, viime kerrasta onkin jo yli vuosi. Olimme näkevinämme koronatestissä haalean plussan, mutta testi olikin vanhentunut eikä mihinkään muuhun testiin koskaan ikinä piirtynyt minkäänlaista viivantapaistakaan. Lapsi oli poissa koulusta hetkellisesti, minä tein etähommia ja sitten lapsi olikin jo terve. Kukaan muu ei ole sairastunut nuhaan…

Minun on vaikea päästää irti talvesta. Talvitakit ja -kengät sekä kaikenlaiset huivit, hanskat ja villavaatteet lojuvat edelleen eteisessä tai eteisen tuntumassa. Lauantaina sain siivottua osan pois kesän tieltä. Jos kuitenkin vielä pakastaa?

Olen ollut yhteensä yksitoista viikkoa toimittajaharjoittelussa Helsingin Sanomat Turun toimituksessa. Olen nauttinut, oppinut ja ollut viehättynyt. Olen saanut kurkistaa ihan oikeaan toimitustyöhön ja tehdä ihan oikeita toimittajan hommia. Vielä muutama viikko jäljellä. Onneksi.

Kävin lauantailenkillä ystäväni kanssa. Oli virkistävää ja mukavaa. Nauroimme, haimme molemmat viikonloppukukkia. Minä ostin samalla myös äitienpäiväkukat. Kävimme terassikahvilla ja ihailimme jokirannan ”neulenäyttelyä”.

Viikonloppukimpussa on jälleen pionia, ja minusta se on ihanaa.

Lauantaina tapasimme miehen perhettä, meillä oli oikein mukava ilta. Esikoinenkin innostui mukaan. Pukeudun ensimmäistä kertaa pellavaiseen metsänvihreään kesämekkoon ilman sukkahousuja tai sukkia.

Käärijä sijoittui toiseksi, näin olin veikannut sekä perheen että työpaikan euroviisuveikkauksessa. En pidä laulusta, mutta myönnettäköön, että ilmiönä tämä jollakin tasolla menettelee.

Sunnuntaina vietettiin äitienpäivää. Aamu meni hieman nurinkurisesti, sillä selkärankareumani oireili pitkästä aikaa enkä voinut maata sängyssä yhtään ylimääräistä. Tein siis itse maittavan aamiaisen meille kaikille. Kutsuin miehen ja tyttären sitten aamiaiselle. Ihan äitinä.

Sain kauniin kortin, jonka takana luki ihanimmat sanat ikinä: ”Äiti, sä olet mulle hirmu tärkeä. Äiti, mä rakastan sua!” Iltapäivällä kävimme koko perheen voimin Nauvossa äitienpäiväillallisella.

Omenapuussa on nuput. Se on onnellista.

Tähän on tultu.

Minna