Mitä kaikkea mahtuikaan viimeiseen lomaviikkoon?

Opettajan vapaajakson eli tutummin loman viimeiset hetket ovat käsillä. Loma on ollut palauttava, ja siihen on mahtunut riittävästi aktiviteettia ja elpymistä. Viimeisen lomaviikon keskivaiheilla aloin olla valmista kauraa töihin. Sen tietää muun muassa siitä, että työn, tammikuussa alkavien opetusten, uuden hankkeen, sähköpostin ja tulevan kevään ajattelu saa hymyilemään.

Odotan tältä keväältä paljon. Mutta siitä myöhemmin lisää, sillä nyt kerron, mitä kaikkea mahtuikaan viimeiseen lomaviikkoon!

Maanantai

Maanantai se ei ikinä jätä kylmäksi. Hyvin nukutun yön ja rauhallisen aamun jälkeen päätimme yksitoistavuotiaan kanssa suunnata Kupittaan luistelumadolle liikkumaan ja haukkaamaan raitista ilmaa. Pyysimme mummon mukaan. Keli oli mitä parhain, ja tunnin luistelu teki terää. Kävellessämme autolle katselimme taivaalle – tummanpuhuvat pilvet kielivät tulevasta lumisateesta. Innostuin.

Neljän jälkeen lumipyry alkoi, enää puuttui pakkanen. Iltapäivällä lapsi pääsi muutaman kerran tauon jälkeen treeneihin, minä reippailin keskustaan kahville. Ja nautin talvesta. Niin, ja Areenan uudesta sarjasta, jota voin suoitella aivan kaikille: Kaipuu maalle – kyläkoulusta koti. Ahmimme sen yhdessä illallassa.

Tiistai

Jälleen yksi erittäin hyvin nukuttu yö takana. Aamukahvin poristessa siivoilin keittiötä ja päätin koluta kuivamuonakaapin. Tämä touhu jäi kuitenkin kesken. Tai siis siirsin sen tuonnemmaksi. Joimme aamukahvit ja luimme uutisia, kävin lenkillä, tein kotitreenin ja pakkasin yksitoistavuotiaan kaverille kylään ja yökylään. Viestittelin ystävälle kaupunkiretkestä. Iltapäivä kului kahvilla ja kaupungilla luuhustaessa. Mitään en ostanut. Jes.  Illemmalla ulkoistimme miehen kanssa ruokailun.  Hyvä päivä!

Keskiviikko

Loma on siitä kivaa aikaa, että voi nukkua huoletta niin pitkään aamulla kuin ikinä pystyy. Minä pystyn nykyään jopa yhdeksään, jos ilta on venynyt esimerkiksi sarjan parissa yli puoleenyöhön. Kahdeksan on tosi kiva aika herätä. Ensi viikolla rytmi muuttuu – kello pirahtaa joka aamu 6.40.

Keskiviikkona ajattelin ensimmäistä kertaa liki kolmeen viikkoon työtä. Ja se sai minut hymyilemään. Jollakin haulla tavalla onnelliseksi. Olen levännyt tarpeeksi. Olen viettänyt tarpeeksi aikaa perheen ja lapsen kanssa. Olen valmis.

Sitä ennen kuitenkin kaveri tuli vastavuoroisesti treenien jälkeen meille yöksi. Lapset uivat, kikattelivat ja söivät karkkia. Minä keskityin Viisikko-kirjakerhon tammikuun Finlandia-voittaja-genren Iida Rauman Hävitykseen. Olen koukussa.

Yhden naisen kuivamuonakaapin siivoustalkoot jatkuivat, ja vihdoin sain homman päätökseen. Olin päättänyt, että kun siivous on suoritettu, leivon jotain hyvää leipää. Ja niin tein: kuohkeat kaurasämpylät iltapalaksi kruunasivat varsin mukavan päivän.

Torstai

Hidas aamu. Auringonpaiste. Kymmenen astetta pakkasta. Kunnon talvi lämmittää mieltäni. Päivään mahtui lenkkiä ja kotitreeniä, laiskanlaista siivoilua, äänikirjaa ja blogijuttujen kirjoittelua.

Perjantai

Loppiainen. Vietimme aamupäivän ja osan iltapäivästäkin yksitoistavuotiaan yleisurheilukisoissa. Hän siirtyi tänä vuonna 13-vuotiaiden sarjaan (täyttää 12 syksyllä, eikä 12-vuotiaiden sarjaa ole). Loppiaiskisojen lajeina olivat 60 metrin juoksu ja pituushyppy. Kummatkin sujuivat hienosti omalla tasolla. Illalla hoidettiin Elmo-lemmikkisiiliä , ja minä leipasin lomamuudissani jälleen sämpylöitä.

Lauantai

Luksuslauantai: yksitoistavuotias pääsi yleisurheilutreeneistä suoraan mummon ja papan luokse yökylään. Me pääsimme hengähtämään kahdestaan. Kävimme syömässä kivassa turkulaisessa ravintola Gustavossa ja katsoimme Munkkivuori-sarjan loppuun. Hidastemoinen mutta omalla tavallaan erinomaisen hyvä sarja.

Sunnuntai

Katsoin työkalenterin. Kurkistin sähköpostin. Ajastin maanantaiaamun tärkeimmät työt kalenteriin. Tässä kaikessa kului puoli tuntia. Ja sen aikana oman mielensä sai rauhoitettua ja samalla sain pienen maistiaisen siitä, mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Varsin mukavia asioita, sanoisin. Perusduunia, ja se on kivaa!

Sunnuntain aktiviteetteihin lukeutuivat äänikirjan kuuntelu, pyykkikasan siivoilu, ulkoilu, kotitreenit ja lapsen koulujuttujen varmisteluja.

Tähän on tultu.

Minna