Nämä kirjat jäivät kesken – hidas alku, kaunopuheisuus ja useat henkilöhahmot eivät houkuttele

Seuraa toivepostaus. Olen aiemmin kirjoittanut lukemistani kirjoista ja arvioinut muutamia niistä tarkemminkin. En ole kuitenkaan koskaan tainnut kirjoittaa niistä teoksista, jotka jäivät syystä tai toisesta kesken. Nyt teen sen.

Kaikkia keskeyttämiäni teoksia yhdistää muutama asia tai piirre: ne lähtevät käyntiin hyvin hitaasti, ovat pitkäveteisiä, kaunopuheisia ja liian kuvailevia. Lisäksi niissä seikkailee aivan liian monet henkilöhahmot, joissa menen jo ensiriveillä sekaisin.  Olen myös huomannut, että ns. jenkkityyli ja ”liiallinen ” chick-lit ei ole minua varten.

Helmililja

Kirjat, jotka jätin kesken

Kuolema asuntonäytössä. Anders De La Motten ja Måns Nilsonin Kuolema asuntonäytössä kuulosti houkuttelevalta, mutta totuus oli toisenlainen. Vaikka kirjassa tapahtui paljon ja tapahtumat olivat jokseenkin jopa kiehtovia, ei tämä esikoisdekkari saanut minua syttymään. Yritin kuunnella teosta kesälomareissumme lennoilla ja jatkaa kotiin päätyämme, mutta sitten luovutin. Komisario Peter Vinstonin ja rikoskonstaapeli Tove Espingin touhut eivät kiinnostaneet riittävästi, eivätkä tarina ja kerronta olleet kovinkaan kummoisia.

Kimppakämppä. Niin moni tätä kehui, niin moni tätä suositteli, niin moni on tälle antanut varsin monta tähteä Storytelissä. Beth O’Learyn Kimppakämpässä on kaikki perinteisen chick-litin ainekset, monia hahmoja sekä kaikenlaisia sattumuksia. Alkuun kirja eteni sujuvasti ja koukuttavasti, mutta sitten kyllästyin. Liian dramaattista sinkkutohinaa.

Talo maailman reunalla. Tästä Satu Rämön kirjasta olisin niiiiiiiiiin kovasti halunnut pitää. Eikö kuulostakin erityisen kiinnostavalta ja luettavalta, miten kirjailija Rämö perheineen tekee irtioton arjestaan ja muuttaa vuodeksi Islannin Länsivuonoille, Ísafjörðurin kylään ja tutustuu rauhallisempaan elämään Reykjavíkin ruuhkien ja hulinan jälkeen? Minusta ainakin. Tartuin tähän täynnä intoa – niin moni tätä suositteli ja kehui! Mutta. Minä en jatkanut loppuun. Luonnon kuvaus on ihan ihanaa, mutta rajansa kaikella. Jostain syystä kuvailevaa tekstiä oli liikaa minunlaiselleni lukijalle. Kesken jäi.

Paperipalatsi. Niin monen hehkuttama Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsi. Yritin ja yritin, sitten kelasin ja luin vähän sieltä täältä. Kuvailevaa tekstiä, kaunopuhetta, pitkäveteinen tarina. Asetelma kuitenkin herkullinen, ja luonto kuvattu upeasti. Halusin –  jostain merkillisestä syystä –  lukea kirjan viimeiset kappaleet. Lopetus taisikin olla tämän teoksen parhautta. En missään vaiheessa ymmärtänyt, miksi ihmiset ovat ihan sekaisin tästä…

Routavaurioita. Tästä sain luku- ja kuunteluvinkin. Aluksi ajattelin, että tässä onkin kiva ja kepeä tarina, mutta hyvin nopeasti tiesinkin, ettei tämä Amanda Vaaran kirja ole minun juttuni. Ei vain lähtenyt käyntiin, ei koukuttanut eikä houkuttanut.

Tähän on tultu.

Minna

puheenaiheet kirjat oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentit (12)
  1. Jotkut kirjat eivät vaan säväyttää. Tai sitten eivät kosketa lainkaan. Hyvä unottomuuslääke siitä tulee 😁

    1. Näin on! Varmasti riippuu paljon omasta fiiliksestä, milloin kirja sytyttää tai mikä kirja vie heti mukanaan…

      Minna

  2. Minulla on viimeiaikoina tainnut olla vaan niitä keskenjääneitä kirjoja.
    Mukaansatempaavuus on kyllä tärkeä osa lukukokemusta. Mikä siihen vaikuttaa on sitten vähän vaikeampi määritellä.

    1. Minulle käy joskus niin, etä kun kirjakokemus on huono, ei kiinnosta edes tarttua uuteen, kun ”pelkää”, että sekin on huono. Kun sitten lukee tai kuuntelee mestariteoksen, innostuu lukemisesta ja tarinoista valtavasti. Nyt on sellainen putki 🙂

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *