Onko vakityöllä väliä?

Vakituinen työ tuo turvaa, sanotaan. Mitä kaikkea tähän lauseeseen kiteytyykään? Selvittelin (vakituisen työsuhteen unelmatyössäni saavutettuani) lyhyellä ja todella rajatulla sosiaalisen median kartoituksella ajatuksia vakituisesta työstä. Kartoitukseeni vastasikin varsin moni. Ja monella oli painavaa asiaa tai selkeä mielipide vakituisesta työstä. Vastoin alkuoletuksiani – hypoteeseja – kaikki eivät suinkaan ajattele, että ”vakkaripaikka” olisi mitenkään elämän ehto tai työelämän huipentuma.

On aiemmin tutkittu, että suomalainen haluaa vakituisen työsuhteen ja hyvän palkan. Hyvää työpaikkaa kuvaillaan joustavaksi, toimivaksi, yhteisölliseksi ja kehittyväksi. Etätyön mahdollisuus muutoinkin kuin korona-aikana on hyvän työpaikan merkki. Suomalaiset viihtyvät työpaikoillaan erityisesti, jos työyhteisö on kunnossa.

Yhtenä tärkeimpänä hyvän työn ehtona pidetään työsuhteen vakituisuutta: vakituisen työn koetaan jopa olevan koko hyvän työn perusta.

Oma sosiaalisen median verkostoni mieltää vakituisen työn tärkeäksi ja elämää monelta kantilta turvaavaksi, mutta melko suuri joukko ajattelee, että määräaikaisillakin työsuhteilla selviää. Määräaikaisuus tuo työhön joustoa ja tietynlaista vapautta valita – työstä on helpompi siirtyä uusiin haasteisiin kuin vakituisesta työstä.

Vakituista työtä ei välttämättä tavoitella liiallisen työnteon ja ”kehittämisen pakon” pelossa, vaikka vakituisen työn ajatellaankin helpottavan muun muassa uralla etenemistä. Vakituinen työ kasvattaa vastuuta ja palkitsee tekijänsä varmemmin kuin määräaikainen.

Verkostokartoitus paljasti vakituisesta työstä monenlaisia ajatuksia ja totuuksia:

  • Vakituinen työ lisää työtehtäviä.
  • Vakituinen työ lisää vastuuta.
  • Vakituinen työ edellyttää kehittymistä.
  • Vakituinen työ helpottaa stressiä työsuhteen jatkumisesta.
  • Vakituinen työ mahdollistaa uralla etenemisen.
  • Vakituinen työ palkitsee.
  • Vakituinen työ vaatii ponnisteluja.
  • Vakituinen työ edistää taloudellista pärjäävyyttä.

Näihin kaikkiin on helppo nyökkäillä – näinhän se on! Itselleni vakituisen työn saaminen oli yksi elämäni onnellisimmista hetkistä. Tiesin, että haluan jatkaa kyseisessä työpaikassa. Tiesin myös, että työtaakkani ei käy yhtään sen suuremmaksi tai vaativammaksi vakipesti-tilanteessa kuin määräaikaisessakaan työssä.

Vakituinen opettajan ja projektipäällikön työ turvaa taloutta ja siten tulevaisuutta. Ja mikä tärkeintä, uralla eteneminen omassa työtehtävässäni on ketterämpää ”vakkarina”.

Vakityöllä on väliä.

En muista, koska olisin hymyillyt marraskuussa yhtä leveästi kuin allekirjoittaessani työsopimuksen.

Tähän on tultu.

Minna

tyo-ja-raha tyo oma-elama
Kommentit (2)
  1. pirkko bechinie
    31.12.2020, 17:42

    IHASTUTTAVA ELÄMÄNMYÖNTEINEN BLOGI JA ONNEA.
    KATSON AINA SILLOIN TÄLLÖIN MITÄ SUOMEEN KUULUU JA MITEN .
    ITSE OLEN SYNTYNYT 1941 (!) TÄYSIN TYÖELÄMÄSSÄ MUKANA OLEVA OUTOLINTU.
    INSTA PIRKKOBECHINIE TAI
    pirkko_interiordesign tai http://www.newpirkko.com

    1. Kiitos kivasta kommentista!
      Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta Sinulle!

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *