Pääsiäisviikko paketissa – parhaat hetket tallennettuna

Pääsiäisviikkoa kutsutaan myös hiljaiseksi viikoksi. Pois se minusta. Minä en ole pääsiäisihminen.  Sen uskonnollinen merkitys ei kosketa, enkä juurikaan pidä esimerkiksi pääsiäisherkuista. Pasha ja mämmi ovat omituisia sotkotuksia, jotka jätän ilomielin väliin, eikä lammaskaan suurin suosikkini ole. Pääsiäisen viehätys viimeiset kymmenen vuotta on ollut vapaus, ylimääräiset vapaapäivät – niin nytkin. Kokosin pääsiäisviikon parhaat hetket lyhyinä lauseina ja kivoina kuvina.

Ihanaa, maanantai! Uusi opiskeluviikko edessä.

Aamuvarhain kävimme kymmenvuotiaan kanssa yksityissektorilla laboratoriossa. Hoitajalakko vei hänen viikko aiemmin olleen aikansa.

Kaikki sujui hienosti.

Lounaslenkki ystävän kanssa ja hikiset kotitreenit.

Lapsen kuskaus yleisurheiluharjoituksiin ja takaisin.

Koko viikon kävelin kampukselle, opiskelin, kävelin takaisin kotiin.

Ja sitten vain nautin: minut valtasi jälleen aivan erityinen onnentunne. Onnentunne siitä, että minusta tuntuu, että olen oikeassa paikassa. Opiskelemassa. Ja missä tahansa.

Some- ja blogikoulutusta, henkilöbrändäyksen perussaloja naisyrittäjille.

Katselimme ja puimme, ruodimme ja arvioimme kriittisten lasien läpi opiskeluryhmässä toistemme videotuotoksia.

Olin häkeltynyt. Journalistiopiskelijatoverini olivat luoneet mielettömiä videoita!

Aina hetkittäin oma tuotos hävetti.

Jokapäiväisillä lenkeilläni suunnittelin iltapäivien logistiikkaa.

Ajattelin myös hetken pääsiäistä, mutta se ajatus meni ohi nopeasti.

Tihkusade ei haitannut minua.

Kuuntelin Viisikko-kirjakerhomme Finlandia-genreen kirjaa Taivaallinen vastaanotto. Se on erikoinen, omituinen ja ei-niin-mukaansa-tempaava. Viiden tunnin kohdalla se avautuu, olen jopa hetkittäin koukussa.

Jaksaa jaksaa.

Torstaina kotiin palatessani kuulin laulua. Kymmenvuotias lauloi musiikin säestyksellä Tiellä ken vaeltaa -laulua, joka kuuluu heidän näytelmäänsä. Jossa hän siis esittää pääroolia, Jeesusta. Kyynelet tulvahtivat silmiini.

Me teimme sinut. Pieni ja ihmeellinen. Ja hyvä laulamaankin vielä.

Passiasia eteni Paraisten poliisilaitoksella. Olin nokkela enkä jäänyt jonottelemaan Turkuun.

Perjantaina minusta tuntui heti aamulla, että oli lauantai. Pitkäperjantai oli pitkä perjantai.

Fillarikausi avattiin. Tai kymmenvuotias avasi sen. Minä kävelin pipo päässä.

Viikonloppukimppu ja irtokarkit. Lauantain parhautta.

Lapsen harkkareiden aikana viimeistelin videotuotokseni.

Kymmenvuotias oli yökylässä mummolassa lauantaina, ja me aikuiset vietimme hetkisen kaksin.

Kävimme Tintåssa – se ei petä koskaan.

Mies lähti Matruusipojan kanssa saarimökille sunnuntaina.

Minä pohdin jo sunnuntaiaamuna, miten pitkä voikaan pääsiäinen olla.

Tähän on tultu.

Minna