Huhtikuisen viikon parhaat kuvina

Kulunut viikko on ollut työntäyteinen, ja olin enemmän kuin iloinen kivasta, palauttavasta viikonlopusta. Loppuviikon olimme ”vajaalla miehityksellä” kotosalla, kun puolisoni lähti ”ikämiesten” jääkiekkoturnaukseen Ranskaan. Kotona on aina erilaista, jos sieltä puuttuu yksikin perheenjäsen. Huomasin tämän erityisen hyvin aikanaan, kun poikamme asuivat vielä kotona. Poissaolijasta riippuen kodin tunnelma ja kaikenlainen dynamiikka muuttuivat. Kokosin huhtikuisen viikon parhaat kuvina.

Omenapuun silmu
Takapihan omena- ja kirsikkapuissa on jo silmut. Odotan malttamattomana, että nämä kehittyvät nuppuvaiheeseen, sellaiseen nuppuvaiheeseen, jossa ne ovat viittä vaille aukeamassa. Rakastan sitä vaihetta. Kauneinta ikinä! Samalla, kun kävin ihmettelemässä silmuja, päätin, että vapun jälkeen peuhaan kasvihuoneen kuntoon. Nyt se näytti jotenkin surulliselta syys- ja talvikuosissaan…
Itse tehdyt sämpylät
Alkuviikosta innostuin leipomaan sämpylöitä, joista tuli aivan ihania. Tein tarkoituksella tavallista pienemmän taikinan, jota harmittelin, kun huomasin, että leivonnaiset häviävät nopeasti parempiin suihin. Edelleen taikasanat sämpylätaikinaan ovat pehmeys, löysyys, oikea määrä rasvaa ja riittävä muttei liiallinen kohotus. Kauraa sekaan, niin pehmoisia tulee!
Lausahdusteksti
Bongasin varsin osuvan ja moneen sopivan ”elämänohjeen” tai ajatelman ilo_olla-Instagram-tililtä selatessani somea eräänä iltapäivänä. Miksi niin usein annammekin jonkun muun säveltää omaa elämäämme ja puuttua asioihin, joihin heillä ei oikeasti olisi osaa eikä arpaa? Tässä periajatus on minusta hyvä ja kaiken kattava. Tämän kun muistaa, selviää varmasti aika kivasti monenlaisista elämän tilanteista ja selkkauksista.
Kukkakimppu kädessä
Olen ollut mukana erään yhdistyksen toiminnassa useita vuosia, hallituksen puheenjohtajanakin jo liki kymmenen vuotta. Muutama vuosi sitten päätin, että lopetan yhdistystoimintani ja puheenjohtajuuteni seuraavan kahden vuoden aikana. Kunhan minulle löytyisi seuraaja. Noin vuosi sitten alkoi näyttää hyvältä – seuraaja taisi löytyä ja minä aloin suunnitella exitiä. Tiistaina se sitten tapahtui, ja keskiviikkona, työmatkalenkin päätteeksi kotiovella oli kukkalähetys, josta paljastui mitä kaunein kiitoskimppu tekemästäni työstä. Kortin teksti sai minut liikuttumaan. Tuli hyvä mieli.
Kahvi ja leipä
Perjantaina tein työmatkalenkin sijaan lounaslenkin keskustaan ja kävin kunnollisen lounaan sijaan (tämä voisi olla paheeni, heh) Turun kauppatorin Cafe Einossa lounaskahvilla. Einon tuotteet ovat ihania ja tuoreita, ja on mahtavaa, että he ovat pitäneet kahvilaa auki koko talven (lämmitys telttaosassa). Aurinko paistoi, ja olin hetken ihan hirmuisen onnellinen. Tuli sellainen tunne, että kyllä se kesä sieltä tulee. Lenkkeillessäni takaisin kotiin näin västäräkin.
Neulotut rinnat
Viikkon mahtui varsin mukava työtehtävä: teen osana vuosityöaikaani Turun ammattikorkeakoulussa viestinnän toimituksellisia hommia (nautin!). Tällä kertaa pääsin seuraamaan Master Schoolin kliinisten asiantuntija -opiskelijoiden opetusta, jossa opiskelijat opettivat maahanmuuttajataustaisille sairaanhoitajaopiskelijoille (päivittävät koulutustaan) konkreettisisia hoitotyön toimia. Yhdellä opetuspisteellä harjoiteltiin rintojen tutkimista. Master-opiskelijat olivat todella nähneet vaivaa: he olivat neuloneet kokeilurintoja, joissa oli kyhmyjä ja erilaisia muita muutoksia, joita sairaanhoitajaopiskelijat pääsivät tunnustelemaan. Mielenkiintoinen juttukeikka!
Kirsikkapuita
Lauantain pitkällä lenkillä (oli kylmä) ihastelin Aurajokirannan kirsikkapuita. Kuvista tuli suttuisia ja epätarkkoja, mistä olin hetken ärsyyntynyt. Osa puista on täydessä loistossaan, osa vielä nupuillaan. Ihania kaikki. Lauantai-iltapäivästä alkaen kolmetoistavuotiaalla oli yökylävieraita, ja minä vietin melko vapaata omaa aikaa. Kirjoittelin artikkeleja ja blogeja, laadin haastattelukysymyksiä tuleviin Turun Sanomien juttuihini, siivosin kodinhoitohuoneen (aloitin suursiivon perjantaina, jatkoin lauantaina, olen yllättynyt, että viitsin), suunnittelin kasvihuoneen siivoamista ja kunnostusta sekä kuuntelin kirjaa. Innostuin illalla vielä tekemään kotitreeninkin.

 

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Kumman valitset? Keväisiä valintoja

Huhtikuu on kevätkuukausi: luonto puhkeaa hiljalleen kukkaan, valo lisääntyy, muuttolinnut ovat pesäpuuhissa ja kotosalla tulee tarve alkaa laittaa talvikamppeita vaatekaapin perukoille. Näin muutamissa blogeissa Kumman valitset? -haasteen, jossa piti valita kevätjutuista se itselle mieluisempi vaihtoehto. Päätin tarttua haasteeseen!

Kumman valitset? Keväisiä valintoja

Aamuvarhainen vai iltakävely kevätsäässä?

Olen aamuihminen, joten valitsen tietenkin aamuvarhaisen kävelyn. Aamut ovat aivan parasta aikaa: Linnut laulelevat, aurinko on nousemassa, valo on armollinen. Ilma on raikas, ja happi kulkee kivasti. Aamulenkit ovat parasta!

Leskenlehti ojanpientareella vai ensimmäinen sinivuokko metsässä?

Sinivuokko. Leskenlehti on minusta jollakin tavalla ruma ilmestys, sen sijaan sinivuokot etenkin nuppuisina ovat aivan valloittavia.

Keväinen sadekuuro vai kirkas auringonpaiste?

Koske kyse on keväthaasteesta, sanon sadekuuro. Keväällä luonto tarvitsee vettä, katupöly tarvitsee vettä, siitepöly tarvitsee vettä. Ja se, että kaikki alkaa vihertää, vaatii aivan ehdottomasti vettä. Mitä pikemmin vihertää, sitä parempi. Kirkas aurinko huhtikuussa on pahinta. Kaikki paljastuu, ja koko ajan tarvitsisi tehdä jotakin.

Höyryävä aamukahvi terassilla vai rauhallinen iltapäiväteekuppi sisällä?

Aamukahvi missä tahansa on vastaukseni. Etenkin aamukahvi terassilla kuulostaa hyvältä. Kun ilmat lämpenevät, tätäkin voi alkaa harrastaa.

Kahvit ja sämpylät

Kevätsiivous vai kesälomahaaveilu?

Nyt on paha kaksikko. Sanon kevätsiivous, sillä sen avulla pääsee siistimään kaapit ja ottamaan niin sanotusti kesän esille. Sitten voikin aloittaa kesälomahaaveilun.

Lintujen kevätkonsertti vai hiljainen metsäpolku?

Lintujen laulelu herättää toiveen kesäkaudesta, mutta hiljainen metsäpolkukin on oikein jees. Koska metsäpolku voi olla hiljainen ympäri vuoden, valitsen tässä lintujen kevätkonsertin, vaikka joskus se saattaa herättää aamuisin liian varhain…

Pastellinsävyinen kevätsisustus vai räiskyvän värikäs piristys?

Saako sanoa, ettei valitse kumpaakaan? Sanon sen. En sisusta kotia vuodenaikojen tai juhlapyhien mukaan. Melkein kaikki sama on ja pysyy. Kesät talvet.

Pyöräretki lähipuistoon vai kävelyretki luonnonhelmaan?

Kävelyretki luonnonhelmaan. Olen enemmänkin kävely- kuin pyöräilyihmisiä, ja jos saan valita, valitsen aina patikoinnin. Niin nytkin. Saan jollakin tavalla enemmän irti ulkoilusta kävellen. Ei siitä ole kauaa aikaa, kun keskustelimme ystäväni kanssa kävelystä. Minulle se tuo voimaa ja mielenrauhaa monella tavalla. Ajatus lentää, luovuus kukkii.

Yrttien kasvatus keittiössä vai kukkien istutus terassille?

Yrtit terassilla tai kasvihuoneessa olisi parempi vaihtoehto kuin näistä kumpikaan. Mutta koska se ei ole vaihtoehto, valitsen kukkien istutuksen terassille. Olen perinteisesti saanut sen joko äitienpäivälahjaksi tai hääpäivälahjaksi, joten sillä on aivan erityinen merkitys minulle.

Pääsiäinen vai vappu?

Ei kumpikaan. En ole juhlapyhäihmisiä, vaikka muutama vapaapäivä hyvää tekeekin. Jos näistä pitää valita, sanon pääsiäinen. Se ei ole niin materiakeskeinen valinta kuin vappu, johon liittyy paljon sellaista, josta en oikeastaan välitä: juhliminen, krääsä, vapputori, kylmä ilma ja niin edelleen.

Pääsiäiseen liittyy kaiken kukkuraksi kiva muisto. Kun odotin esikoispoikaamme, minulla oli himo ”kunnon ruokaan”. En voinut pahoin, en himoinnut mitään epäterveellistä tai outoa, vaan nautin tavallisesta ruoasta. Lihasta ja perunasta. Joista muuten en kauheasti välitä. Pääsiäisenä anoppi laittoi maailman parasta lammasta ja kermaperunoita. Muistan, miten söin hyvällä ruokahalulla kaksi isoa lautasellista. Raskausviikkoja taisi olla 14.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään