Marraskuun viimeinen kokonainen viikko sujui mukavasti niin töiden kuin vapaa-ajan harrasteiden ja puuhien merkeissä. Kun loppuvuoden opetushommat on saatu pakettiin, on aika arvioida opintojaksojen viimeisiä palautettuja tehtäviä sekä antaa opiskelijoille lopulliset arvioinnit – ja sitä työtä olen tällä viikolla tehnyt erityisen paljon. Lisäksi olen puuhastellut hankkeiden parissa ja suunnitellut ensi kevään opetusta.

Kuten olen aiemminkin todennut, pidän siitä, että työni on vaihtelevaa ja monipuolista. Ja olen kiitollinen, että minulla on työ, jossa saan tehdä töitä monipuolisesti, monenlaisissa tiimeissä ja myös itsenäisesti. Päätinkin kirjoittaa tämän viikon parhaat kiitollisuuspäiväkirjana.

Näistä asioista olin kiitollinen kuluneella viikolla

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on tuntunut erityisen helpolta, vaikka työkuroma onkin marraskuun lopussa ja joulukuun alussa usein melkoinen. Olen kiitollinen, että saan toimia työssä, joka on joustavaa ja jota on mahdollisuus silloin tällöin suunnitella ”omantahtisesti” – ehdin lounas- tai luovuuslenkille, ja voin rauhassa esimerkiksi kävellä töihin ja takaisin ilman jatkuvaa kiireentuntua. Opetuspäivät ovat poikkeus, mutta sekin on tosi jees.

Olen kiitollinen, että olen voinut tälläkin viikolla harrastaa itselleni tärkeitä lenkkeily-, kotitreeni- ja kuntosalitreeniharrastuksiani. Olen erityisen kiitollinen personal trainer Markolle, joka kannustaa minua juuri sillä tavalla kuin minua kuuluu kannustaa, jotta juuri minä motivoidun. Vaikka varpaassani on ollut niveltulehdus ja päkiä ollut ihan kauhean kipeä, olen pystynyt harrastamaan sovelletusti.

Olen kiitollinen myös siitä, että sain työterveyslääkäriajan ja apua varpaan niveltulehdukseeni – siitä johtuva särky ja aamuyön särky ja kävelyvaikeudet alkoivatkin olla jo kestämättömiä. Aloin astua jalan ulkosyrjällä ja sain penikan kipeäksi… Lääkäri totesi tilanteen, pisti kortisonia ja sanoi, että jos vaiva nyt jatkuu tai toistuu, saan lähetteen reumapolille Tyksiin. Koska siten pitää uudelleen miettiä systeemilääkitystä näöin 13 vuoden lääkkeettömän kauden jälkeen. Siihen en haluaisi.

Varvas tuli kuntoon. Perjantaina varvasta hoidettiin, lauantaina ja sunnuntaina se ei ollut enää kipeä eikä turvonnut. Päkiä kesti astumista, ja kaikki oli kivasti. Halleluja.

Olen kiitollinen, että olen pystynyt näyttämään nenääni ulkona valoisaan aikaan. Marraskuun pimeys tuntuu kamalalta. Olen sytyttänyt ensimmäisiä kertoja kynttilät palamaan jo iltapäivällä…

Kiitolliselta tuntui myös hetkessä, jossa huomasin nukkuneeni loppuviikosta paremmin kuin alkuviikosta. Nukuin alkuviikonkin ihan hyvin, mutta nukkumaanmeno venyi liian monena iltana, mikä tuntui silmissä ja kropassa kello 06.20 herätyskellon soidessa. Perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin yli yhdeksän tuntia – älykello näytti erinomaista, ja mieli oli virkeä. lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vetelin kahdeksan tuntia, edelleen uni oli erinomaista. Sen kertoivat kroppa ja kello.

Olin kiitollinen lisäksi siitä, että aloin kuunnella Satu Rämön uusinta Rakel-teosta. Jo ensimmäisiltä riveiltä olin vakuuttunut, että tämä kirja imaisisi mukanaan nopeasti. Ja niin se teki. En malttaisi lainkaan olla kuuntelematta. Hyvät kirjat ovat elämän suola.

Mainitsenkin tässä perään heti Gaudeamus-kustantamolta saamani laadullisen tutkimusmetodiikan uuden teoksen. Luin sen muutamassa päivässä ja olin vaikuttunut: tätä voin käyttää opetuksessa ja vinkata opiskelijoilleni!

Lauantaina ja sunnuntaina olimme jouluostoksilla. Olin kiitollinen, että kelpasin kolmetoistavuotiaan kauppaseuraksi. Myös eiskoinen tyttöystävineen liittyi seuraamme. Olin myös iloinen, että lauantaina sain mieheni mukaan kaupunkiin. Kävimme päivätreffeillä Fontana-kahvilassa (ihana New York -cheesecake!) ja katsomassa muutamaa joululahjaa.

Sunnuntaina nautin siitä, että tein pitkän lenkin ilman varvas- ja jalkakipua. Lisäksi tein kaikessa rauhassa viikon pilatestreenin kotona ja pakkasin itse tekemämme joulukortit kuoriin. Ensi viikolla tulossa joulukorttijuttu!

Tähän on tultu.

Minna