Koronapäiväkirja – uusi variantti, uudet kujeet?
Kun arki alkoi ja ihmiset kokoontuivat yhteen, alkoivat taudit tuttuun tapaan jyllätä. Olin lukenut kaiken uuden koronavariantista ja kuunnellut lähipiirin ja ystävieni sairastumiskertomuksia kauhunsekaisin tuntein. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijan mukaan uusi koronavariantti on hyvin herkästi tarttuva mutta usein lieväoireinen ainakin perusterveille.
Kaikki lähipiirini sairastuneet kertoivat kuitenkin toisenlaista tarinaa: ”Pahin korona ikinä!”, ”Olin niin kovassa kuumeessa, että olo oli kuin hakatulla viisi päivää…”, ”Ensin luulin oireita allergiaksi, sitten totuus valkeni ja olin täysin poissa pelistä kaikkine oireineni monta päivää!, ”Päätä särki, huimasi ja jomotti, sängystä ylösnousu oli hankalaa”, ”Yskin niin, että mursin kylkiluuni. Jälkitaudiksi nappasin poskiontelo- ja korvatulehduksen, ja yskä kiusaa edelleen öisin, vaikka taudista on jo yli kolme viikkoa”. Ai kun kiva.
Kun kouluarkea oli kestänyt kolmisen viikkoa, kaksitoistavuotias sairastui. Kova kurkkukipu sai minut testaamaan hänet, ja kas, koronaahan se oli, tummanpunaisella viivalla. Lapsen oireisto kesti kolmisen päivää, ja hän oli kuin terve sairastamisensa ajan. Oireet alkoivat kurkkukivusta, sitten meni nenä tukkoon, sen jälkeen tuli kuiva köhä, jota ei edes yskäksi voi mainita ja sitten hän olikin kunnossa. Jokainen korona on mennyt hänen kohdallaan ihmeen helposti. Kadehdin.
Kolme päivää lapsen plussatestistä, aloin tuntea karheutta kurkussani, niskaani ja yläselkääni jomotti kummallisesti ja vasen sierain tuntui hieman tukkoiselta. Hengittäessä syvään tuntui samalta kuin ihan ensimmäisen koronani aikana, juuri ennen plussatestiä. Olin kyennyt toimimaan aamun ja aamupäivän normi lauantaipuuhissani, mutta illan edetessä alkuyöksi alkoi (nimenomaan niskassa ja kurkussa) tuntua siltä, että tauti iskee päälle.
Siinä kohtaa testasin ja haalea positiivinenhan se – tietenkin – oli. Otin Buranaa ja jatkoin iltatoimiani. Söin karkkia. Katsoin mieheni kanssa sarjoja. Kaikki hyvin.
Sunnuntaiaamulla kurkku oli karhea ja kipeä heti herättyäni. Toinen sierain oli tukossa, äänessä käheyttä ja yläselässä ja niskassa edelleen kummallista jomotusta. Koska olen ehdottomasti testaajaihminen, käytin koronatestivarastostamme yhden testin lisää. Viiva oli nyt selvä ja tumma.
Koko sunnuntai sujui ihmeen mukavasti: oireet lievittyivät tunti heräämisestä enkä olisi ikinä uskonut, että tämä tällainen tauti voisi olla koronaa. Jaksoin puuhastella ja toimia kuten terveenä. Lenkin jätin väliin. Tietenkin. Sunnuntai-illalla alkoi aivastelu ja kurkkukipu palasi kuvioihin. Kärsin vilunväreistä, ja silmien takaa tuntui kuin kuume olisi nousemassa. Mutta ei se noussut.
Sunnuntai-maanantai-yö meni erinomaisesti, en muista, koska olisin viimeksi nukkunut niin makeasti kahdeksan tuntia putkeen! Aamulla heräsin kurkku karheana kumean kurkunpääyskän kera. Niska, yläselkä, nilkat, jalkaterät ja ranteet olivat kipeänä. Ääni käheä. Ylösnousun hetkellä tuntui hakatulta…
Tunti Buranan oton jälkeen oireet olivat tiessään. Lounasaikaan ne alkoivat hiipiä takaisin. Silmien takana oli jälleen kuumeinen tunne, mutta kuumetta – saati lämmönnousua – ei kuitenkaan ollut. Uusi Burana 600 mg kehiin seitsemän tuntia edellisestä, ja oireet hävisivät. Huh.
Tiistaiaamu oli jotakuinkin maanantaiaamun kaltainen. Ilahduin, sillä koko kropan kolotukset olivat poissa, sen tilalla oli päänsärky, joka hellitti nopeasti Buranalla. Silloin tällöin ilmestyvä kuiva yskä ja äänen käheys olivat pääoireet. Selkeästi parempi päivä. Mies ilmoitti, että hänellä kurkussa tuntuu karheutta ja yläselässä kolotusta, voi ei.
Keskiviikkona olin vielä jollakin tasolla toipilas, yskitti ja päätä jomotti. Mutta torstai oli jo likimain terve päivä, perjantaina tunsin olevani kuosissa.
Yksi oire, joka on liittynyt itselläni kaikkiin koronatauteihin, on nälkä. Syön viidesti päivässä säännöllisesti arjessani, mutta korona-aikaan joudun syömään välipaloja, sillä nälkä kurnii tasaisin väliajoin ruoka-aikojen välissäkin. Yölläkin. Hassua.
Summa summarum: tämä oli helpoin koronani. Ja hyvä niin. Nyt saan palata normaaliarkeen. Olen kaivannut kunnon lenkkejä ja treenejä.
Tähän on tultu.
Minna
