Koronapäiväkirja – uusi variantti, uudet kujeet?

Kun arki alkoi ja ihmiset kokoontuivat yhteen, alkoivat taudit tuttuun tapaan jyllätä. Olin lukenut kaiken uuden koronavariantista ja kuunnellut lähipiirin ja ystävieni sairastumiskertomuksia kauhunsekaisin tuntein. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijan mukaan uusi koronavariantti on hyvin herkästi tarttuva mutta usein lieväoireinen ainakin perusterveille.

Kaikki lähipiirini sairastuneet kertoivat kuitenkin toisenlaista tarinaa: ”Pahin korona ikinä!”, ”Olin niin kovassa kuumeessa, että olo oli kuin hakatulla viisi päivää…”, ”Ensin luulin oireita allergiaksi, sitten totuus valkeni ja olin täysin poissa pelistä kaikkine oireineni monta päivää!, ”Päätä särki, huimasi ja jomotti, sängystä ylösnousu oli hankalaa”, ”Yskin niin, että mursin kylkiluuni. Jälkitaudiksi nappasin poskiontelo- ja korvatulehduksen, ja yskä kiusaa edelleen öisin, vaikka taudista on jo yli kolme viikkoa”. Ai kun kiva.

Tekoälyllä luotu kuva naisesta, joka istuu ikkunan edessä maski suun edessä
Pyysin tekoälyä laatimaan kuvan, jossa tumma lyhythiuksinen istuu olohuoneen ikkunan edessä katsomassa ulos. Naisella on sinivioletti pitkä mekko ja koronavirus. Tässä tulos.

Kun kouluarkea oli kestänyt kolmisen viikkoa, kaksitoistavuotias sairastui. Kova kurkkukipu sai minut testaamaan hänet, ja kas, koronaahan se oli, tummanpunaisella viivalla. Lapsen oireisto kesti kolmisen päivää, ja hän oli kuin terve sairastamisensa ajan. Oireet alkoivat kurkkukivusta, sitten meni nenä tukkoon, sen jälkeen tuli kuiva köhä, jota ei edes yskäksi voi mainita ja sitten hän olikin kunnossa. Jokainen korona on mennyt hänen kohdallaan ihmeen helposti. Kadehdin.

Kolme päivää lapsen plussatestistä, aloin tuntea karheutta kurkussani, niskaani ja yläselkääni jomotti kummallisesti ja vasen sierain tuntui hieman tukkoiselta. Hengittäessä syvään tuntui samalta kuin ihan ensimmäisen koronani aikana, juuri ennen plussatestiä. Olin kyennyt toimimaan aamun ja aamupäivän normi lauantaipuuhissani, mutta illan edetessä alkuyöksi alkoi (nimenomaan niskassa ja kurkussa) tuntua siltä, että tauti iskee päälle.

Siinä kohtaa testasin ja haalea positiivinenhan se – tietenkin – oli. Otin Buranaa ja jatkoin iltatoimiani. Söin karkkia. Katsoin mieheni kanssa sarjoja. Kaikki hyvin.

Positiivinen koronatesti

Sunnuntaiaamulla kurkku oli karhea ja kipeä heti herättyäni. Toinen sierain oli tukossa, äänessä käheyttä ja yläselässä ja niskassa edelleen kummallista jomotusta. Koska olen ehdottomasti testaajaihminen, käytin koronatestivarastostamme yhden testin lisää. Viiva oli nyt selvä ja tumma.

Koko sunnuntai sujui ihmeen mukavasti: oireet lievittyivät tunti heräämisestä enkä olisi ikinä uskonut, että tämä tällainen tauti voisi olla koronaa. Jaksoin puuhastella ja toimia kuten terveenä. Lenkin jätin väliin. Tietenkin. Sunnuntai-illalla alkoi aivastelu ja kurkkukipu palasi kuvioihin. Kärsin vilunväreistä, ja silmien takaa tuntui kuin kuume olisi nousemassa. Mutta ei se noussut.

Sunnuntai-maanantai-yö meni erinomaisesti, en muista, koska olisin viimeksi nukkunut niin makeasti kahdeksan tuntia putkeen! Aamulla heräsin kurkku karheana kumean kurkunpääyskän kera. Niska, yläselkä, nilkat, jalkaterät ja ranteet olivat kipeänä. Ääni käheä. Ylösnousun hetkellä tuntui hakatulta…

Tunti Buranan oton jälkeen oireet olivat tiessään. Lounasaikaan ne alkoivat hiipiä takaisin. Silmien takana oli jälleen kuumeinen tunne, mutta kuumetta – saati lämmönnousua – ei kuitenkaan ollut. Uusi Burana 600 mg kehiin seitsemän tuntia edellisestä, ja oireet hävisivät. Huh.

Minnan kuva
Keskiviikkona lepiöilin koko aamupäivän, jotta pääsin pitämään ”puheen” etäältä kollegan eläkejuhliin. Oli ihana kammata hiukset ja vaihtaa kotivaatteet juhlavaatteiksi. Edes hetkeksi. Pidempään en tietenkään juhliin jäänyt.

Tiistaiaamu oli jotakuinkin maanantaiaamun kaltainen. Ilahduin, sillä koko kropan kolotukset olivat poissa, sen tilalla oli päänsärky, joka hellitti nopeasti Buranalla. Silloin tällöin ilmestyvä kuiva yskä ja äänen käheys olivat pääoireet. Selkeästi parempi päivä. Mies ilmoitti, että hänellä kurkussa tuntuu karheutta ja yläselässä kolotusta, voi ei.

Keskiviikkona olin vielä jollakin tasolla toipilas, yskitti ja päätä jomotti. Mutta torstai oli jo likimain terve päivä, perjantaina tunsin olevani kuosissa.

Yksi oire, joka on liittynyt itselläni kaikkiin koronatauteihin, on nälkä. Syön viidesti päivässä säännöllisesti arjessani, mutta korona-aikaan joudun syömään välipaloja, sillä nälkä kurnii tasaisin väliajoin ruoka-aikojen välissäkin. Yölläkin. Hassua.

Summa summarum: tämä oli helpoin koronani. Ja hyvä niin. Nyt saan palata normaaliarkeen. Olen kaivannut kunnon lenkkejä ja treenejä.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Terveys

Kivoja kirjoja ja sarjoja syksyyn

Illat pimenevät, villasukat ja kynttilät on kaivettu esiin kaapeistaan. Liikuntaharrastusten lisäksi on kiva, kun vapaa-ajan voi täyttää lukemalla tai kuuntelemalla kirjoja tai katselemalla yksin, yhdessä puolison tai yhdessä lapsen kanssa jotakin koukuttavaa sarjaa. Kokosin tähän postaukseen kolme kivaa kirjaa ja kolme kivaa sarjaa syksyisten iltojen iloksi.

Kirjojen kannet

Kivoja kirjoja syksyyn

Minna Lindgren: Soteorpo

Minna Lindgrenin Soteorpo on yksi parhaista kirjoista, joita olen vuoden aikana lukenut. Ja yksi parhaista ikinä. Kirjailija tarttuu ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin viiltävästi. Lindgrenin luomien humorististen kohtausten ja taidokkaiden vuoropuhelujen äärellä ei aina tiedä, itkeäkö vai nauraa.

Soteorpon päähenkilöhahmot ovat Markku ja Pirjo. Markku on eläkkeellä oleva kaupunginjohtaja, jonka kanssa Pirjolla on mennyt aina hyvin. Mitä tapahtuu, kun maailman rauhallisin mies sairastuu muistisairauteen? Pirjosta tulee miehensä omaishoitaja, ja hän huomaa yhteiskunnan hylänneen hänet omaan kotiinsa raskaan työn äärelle. Vapaapäiviä tai vapaa-aikaa ei enää ole.

Koskettava, humoristinen, tarkkanäköinen ja kielellisesti erityisen taidokas romaani. Viisi tähteä.

Maisku Myllymäki: Valvoja

Helsingin Sanomat kirjoitti taannoin, että ”Maisku Myllymäen Valvoja on taitavasti rakennettu kokonaisuus, jossa on kuitenkin tilaa yllätyksille – viimeiselle sivulle saakka. Se on sujuva, viihdyttävä ja täynnä asiaa.” Voisin itse kirjoittaa teoksesta juuri näin, juuri näillä sanoilla.

Teos kertoo unettomuudesta kärsivästä Maiasta, joka on taidemuseon valvoja. Myllymäki on taiteillut intensiivisen yhdenpäivänromaanin taidemuseosta – ja valvomisesta. Tarina on rakennettu ikään kuin kahteen tasoon: Toisessa tasossa museon valvoja istuu penkillään ja tarkkailee kävijöitä ja toisessa läpikäydään Maian ja Peterin romanssia.

Hieno, koukuttava ja kielellisesti erinomainen, kaunis. Kirja, joka herätti tunteita ja sai oivaltamaan monenlaista esimerkiksi taiteesta ja ihmisistä. Viisi tähteä.

Anna Polo: Apua, vauvani söi vessaharjaa

Anna Polon Apua, vauvani söi vessaharjaa – Tutkittua tietoa turhista ja tarpeellisista huolista -teos on tietokirja, joka auttaa vähentämään vanhemman huolta. Kustantamon mukaan teos toimii usein kysytyt kysymykset -osiona kaikenlaisiin vauva-ajan moninaisiin, usein keskenään ristiriitaisiin ohjeisiin.

En edes tiedä, miksi tartuin tähän teokseen tai miksi sitä tässä nyt suosittelen. Mutta. Polon tapa kirjoittaa, avata asioita ja taustoittaa niitä on mielestäni erityisen onnistunut. Hän on ammatiltaan journalisti, ja sen voi helposti huomata kirjaa lukiessaan ja kuunnellessaan. Tietoteksti on asiantuntijalähteistetty, mutta se on silti saatu hauskalla tavalla yksiin kansiin.

Vaikka en elä pikkulapsiaikaa enkä ole raskaana, tähän kirjaan kannatti tutustua – suosittelen kaikille äideille, isille, isovanhemmille, perhetuttaville ja kummivanhemmille. Neljä tähteä.

Sarjakoontikuva

Kivoja sarjoja syksyyn

Täydellinen kesä

Täydellinen kesä on norjalainen komediasarja. Sarjan lähtötilanteessa, kausi ykkösessä, Per Ivar ja Eva ovat saaneet käyttöönsä Evan vanhempien kesämökin, mutta täydellistä kesälomaa häiritsevät stressaaminen sekä välillä rasittavaksi yltyvät perheenjäsenet – ja naapurusto.

Tätä hyvänmielen, aivot narikkaan -sarjaa katsomme puolison kanssa yhdessä. Huvitumme, ihmettelemme, nauramme ääneen. Suorastaan rakastan sarjan henkilöhahmoja ja ihanan kesäistä tunnelmaa.

Hetty Feather

Hetty Feather on sarja, jota olemme katsoneet kaksitoistavuotiaan kanssa yhdessä. Olemme tätä ennen katsoneen Anna A lopussa – ja Sori siitä -sarjat. Näiden jälkeen emme oikein millään löytäneet kivaa yhteistä molemmille (ja koko perheelle) sopivaa sarjaa, mutta yhtäkkiä eteemme ilmestyi Areenasta Hetty Feather. Ja onneksi ilmestyi.

Hetty Feather on löytölapsi, jolla on haave paremmasta elämästä. Hän asuu löytölastenkodissa. Nokkela ja jollakin tavalla mielettömän suloinen Hetty turvautuu ystäviinsä ja jaksaa toivoa parempia aikoja. Hän elää ympäristössä ja yhteiskunnassa, jossa säännöt ja asenteet äitinsä hylkäämää lasta kohtaan ovat tiukat. Sarja sijoittuu viktoriaanisen ajan Englantiin, 1800-luvun lopulle ja perustuu Jacqueline Wilsonin kirjaan.

Emily in Paris

Tässä on sarja, joka ei varmasti esittelyjä kaipaa! Jos siis kaipaat kepeää, helppoa ja romanttista hyvän mielen sarjaa, kaiva Netflixistä esiin Emily in Paris. Se on Darren Starin luoma draamakomediasarja parikymppisestä yhdysvaltalaisesta Emilystä, joka saa unelmaduunin Pariisista. Emily ei puhu ranskaa, mutta hurmaa lähipiirinsä nopeasti. Hän yrittää selviytyä työn ja rakkauselämän haasteista sekä käy kulttuurikamppailua amerikkalaisen elämäntyylin ja ranskalaisen elämäntavan välillä.

Yksinäisinä iltoina nautin Emilyn seurasta. Olen ahminut kaikki kaudet ja jokaisen kauden jokaisen jakson melkein yhteen putkeen aina uuden kauden julkaisun jälkeen. En malta säästellä…

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Leffat ja sarjat