Syksyn juttuja

Kesä on hiljalleen kääntynyt syksyksi. Nautin suunnattomasti siitä, että saimme nauttia hetkellisistä helteistä syyskuun alussa, tuntui kuin heinäkuu olisi palannut. Onneksi en ollut ehtinyt siivomaan kaikkia – jos mitään – kesävaatteita vielä pois. Minulla siirtymät talvesta ja keväästä kesään ja kesästä syksyyn ja talveen kestävät yllättävän kauan enkä meinaa millään osata päästää aiemmasta irti. Tai sitten kyse on puhtaasti saamattomuudesta.

Nyt kuumimmat kelit ovat tältä erää ohi, ja eletään kauneinta ja kivointa, edelleen mukavan lämmintä, syksyä: kaikki on vasta aluillaan, ruskan värit tuloillaan eikä marraskuusta tarvitse toistaiseksi välittää. Syksy on usein ruuhkaista aikaa kaikkine harrastuksineen, työjuttuineen ja vapaa-ajan touhuineen. Kokosin tähän postauksen itselleni tärkeitä syksyn juttuja.

Minnan kuva
Alkusyksyn vaatetus on ollut kivan kesäinen. Löysin tämän ihanan raidallisen hameen H&M:n alennusmyynnistä taannoin. Onneksi ostin, tykkään siitä!

Syksyn juttuja

Työsyksy näyttää kiireiseltä, mutta ei lainkaan liian kiireiseltä. Pidän pienestä paineesta, se on liikkeelle paneva voima. Motivaattori.

Syksy tuo minulle opettajana aina uusia alkuja, uudenlaista tekemistä, vaikka tekeminen ja esimerkiksi opintokokonaisuudet ovatkin pääosin samoja lukukaudesta ja -vuodesta toiseen. Nautin uusista aluista, uusista tuulista, muutoksistakin. Pidän myös uusista opiskelijakohtaamisista, joita työhöni liittyy.

Minun piti saada kesälomalla työhuoneeni valmiiksi, vaan kuinka sitten kävikään? En saanut. Enkä ole lainkaan yllättynyt tästä. Nyt syyskuussa ajattelin viimeistellä homman. Hiljaa hyvää tulee.

Kun syksy tästä etenee ja voin olla varma, ettei hellekelejä enää ole, siivoilen kesää pois: ensimmäiseksi raivaan eteisestä sandaalit vaatehuoneeseen, sitten nostan farkkutakkien rinnalle roikkumaan syystakit ja teen vaatekaappien etuosaan tilaa syksyn neuleille, farkuille ja alustopeille. Kesävaatteet pitää siirtää ylähyllyille ja tasojen takaosaan.

Pois niitä ei kannata ihan kokonaan laittaa, sillä saattaa olla, että suuntaamme syyslomalla johonkin lämpöiseen neljäksi viideksi päiväksi. Kreikkaan ehkä. Siellä on silloin vielä mukavan lämmin.

Kukkakimppu pöydällä
Kesäiset niittykukat tuovat valoa ja väriä kotiin vielä syyskuussakin.

Ennen lomaa, kaiken arjen keskellä päätin aloittaa jotakin uutta, jotakin vain itselleni. Nimittäin Power-treenin. Hankin paikan Anna Saivosalmen Fitclub Finlandin etätreeniryhmästä. Olen innoissani. Treenipaketti sisältää tietenkin ohjatut kotitreenit sekä mm. ruokavaliosuosituksia ja ruokaohjeita. Tämä on niin kiva lisä jo tuttuihin kotitreeneihin, joita teen. Nyt (näin esivaihdevuosi-ikäisenä naisena) asetin tavoitteekseni lihaskunnon ylläpidon ja lisäämisen.

Syksyyn mahtuu tietenkin jokapäiväiset ulkoilut, pitkät kävelyt raikkaassa ulkoilmassa sekä säännölliset MyBnB-livetreenit. Nämä ovat arjen suola.

Jokimaisema
Nappasin tämän kuvan eräänä iltana, kun palasimme veneajelulta. Oli lämmintä ja kaunista, silti jotenkin hämäränhyssyä…

Syyskuun lopussa vietämme ihanan pienen kummityttömme ristiäisiä. Odotan niitä kovasti. Hän ja hänen vanhempansa ovat meille tärkeitä, ja myönnän, että tämä uusi pieni perhe on mielessäni usein. Olen otettu, että juuri meitä pyydettiin tyttösen kummiksi.

Syyskuussa vietetään lisäksi esikoisen ja kaksitoistavuotiaan syntymäpäiviä, myös isoäitini täyttää vuosia juurikin syyskuussa. Kaksi neitsyttä, yksi vaaka.

Ja perheen / suvun toinen vaaka olen minä. Omia synttäreitäni juhlin lokakuussa. Tai juhlin ja juhlin, mutta täytän vuosia. Kaiken ohessa. Tasavuodet koittavat vasta kolmen vuoden päästä – ehkä silloin juhlitaan kunnolla?

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Merkintöjä menneeltä viikolta

Kulunut viikko ei ole lukeutunut parhaisiin arkiviikkoihin: sunnuntaina sairastuin koronaan ja jouduin alkuviikon oleman poissa työstä. Vaikka oireet olivat maltillisia ja vointi koko ajan melko hyvä, verotti se voimia ja kaikenlaista tekemistä ja menemistä melkoisesti.

Ja minusta on erityisen rasittavaa, ärsyttävää ja ikävää, kun arkeen tulee yhtään mitään säröjä. Aina tulee, ja tiedän sen, mutta silti v*tuttaa.  Kokosin viikon parhaat tällä kertaa merkintöinä menneeltä viikolta.

Maisemaikkunassa merisumu

Maisemaikkunassa näkyy merisumu. Horisontti on tumma, eikä Hirvensalon siltaa tuttuun tapaan näy. Olin kuulevinani aamulla ruotsinlaivojen sumutorvet. Ehkä kuulin oikein.

Aamukahvi maistuu normaalilta. Maistelen ja haistelen, ei muutoksia. Korona vei äänen muttei onneksi makuaistia. Ei muulla niin väliä, mutta kahvin pitää maistua kahvilta.

Perun asioita: en pääse työpaikalle, en uusien opiskelijoiden aloituspäivään enkä kampusopetukseen, en pääse viettämään odotettuja kollegan eläkejuhlia.

Kaikkein kamalinta on, etten pääse kummisetäni hautajaisiin Helsinkiin. Ilmoitan sairastumisesta edesmenneen kummisetäni vaimolle. Yhteistuumin ja yhteen ääneen ajattelemme, että on järkevintä pysyä poissa.

Kaikki on peruttu. Ja se jäytää minua. Arkea. Kaikkea. Vaikka kyseessä on ohimenevä juttu, en meinaa pysyä aikuisena itsenäni – viisivuotias kiukuttelija ja vääntäjä minussa herää henkiin.

Saan aikaan riidan mieheni kanssa jonninjoutavasta. Kähisen viimeisillä äänenrippeilläni kaikenlaista typerää ja epärelevanttia. Onhan se oikeastaan hänen syynsä, että minulla on ikävä ja flunssainen fiilis.

Saan aikaan sovinnon mieheni kanssa. Ihan yhtä nopeasti kuin riidankin. Mutta koska kaikki on ihan piloilla, aloitan herkästi vääntämään uudelleen.

Pohdin yksinäisellä kuljeskelullani (en tohdi kutsua sitä lenkiksi, sillä joudun matamaan lähiympäristössä, koska olen juuri ollut sairas), miksi hermostuin ja miksi jatkan vääntämistä. En keksi mitään kunnollista syytä. Mitään. Kunnollista. Syytä.

Kaikenlaisia muita syitä kyllä keksin: koronan aiheuttama mielialan lasku, arjen muutokset, epäreiluuden tunne ja niin edelleen.

Jaoin ajatukseni ystäväni kanssa. Hän ymmärsi minua nanosekunnissa. Heti tuntui paremmalta.

Helteet palasivat. Olen onnellinen. Ilma on kuin morsian. Tämä on jopa parempaa kuin kesällä!

Aurajokivarsi auringossa

Korona väistyy, ja mieliala kohenee. Tunnelin päässä näkyy valoa, ja se on hymyn arvoinen asia. Saan positiivista palautetta opiskelijoilta, sekin hymyilyttää. Elämä voittaa.

Kaksitoistavuotias viettää perjantain ja lauantain välisen yön yökyläsynttäreillä, ja minusta tuntuu vapauttavalta. Vaikka hän on jo iso eikä kamalasti mitään vaadi, on joskus ihanaa, kun ei tarvitse miettiä ketään muuta kuin itseään – ja puolisoaan.

Kuuntelin kirjaa terassilla auringossa. Aurinkorasva tuoksui. Ensimmäisen kerran tänä ”kesänä” minun teki mieli jäätelöä. En ole jäätelöihmisiä. Joten pakkasessa ei tietenkään ollut jäätelöä. Join makukivennäisvettä jäillä. Sekin oli hyvää. Ja se, että pääsi kunnon kävelylle lauantaina.

Sunnuntaikin oli hyvä. Siivoilin viikon sotkuja ja tein kotitreenin. Kyllä se siitä.

Tähän on tultu.

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään