Kesäloman viisi hyvinvointitekoa

Kesäkesäkesä. Lomalomaloma. Kesä on ihmisen parasta aikaa: luonto on puhjennut kukkaan, kaikkialla on vihreää, ruoho tuoksuu ja aurinko paistaa, valo tekee ihmeitä. Ihmiset ovat usein hyväntuulisia ja arjen kiireistä vapautuneita. Ei ole kiire minnekään.

Me vietämme kaksitoistavuotiaan kanssa pitkän kesäloman, hän koululaisena, minä opettajana. Me molemmat pidämme siitä, että kesälomapäivissä on tekemistä, menoa ja meininkiä. Pidämme myös siitä, että koko ajan ei tarvitse tehdä mitään eikä mennä minnekään. Tasapaino ennen kaikkea. Jo ennen kesäloman alkua pohdin ja kirjasin ylös, mitä kaikkea haluaisin loman aikana tehdä. Pohdin myös, millaisia hyvinvointitekoja voisin tehdä pitkän lomani aikana.

Höytyvä kukka aidan vieressä

Kesäloman viisi hyvinvointitekoa

1 Herään, kun herään. En laita kelloa soimaan enkä illalla nukkumaan mennessäni aseta minkäänlaista takarajaa heräämiselleni. Olen aamuihminen ja tiedän, että olen hereillä viimeistään puoli kahdeksalta. Kaikki sen yli menevä on luksusta, melkeinpä ihme. Nukun keskimäärin kuudesta kahdeksaan tuntia yössä heräämättä välillä, mikä on hyvinvoinnin ehdoton peruskivi. Arkisin saatan havahtua viiden kuuden välillä, mutta saan jatkettua uniani kellon soittoon saakka. Lomalla käy usein niin, että ensimmäisen viikon aikana herään automaattisesti 6.20, mutta sen jälkeen totun siihen, ettei minun todellakaan tarvitse olla jalkeilla varhain ehtiäkseni työhön.

2 Nautin luonnosta. Ulkoilemme päivittäin ja nautimme vihreydestä, tuoksuista, raittiista ilmasta. Käyskentelemme metsässä, kuljeskelemme jokirannassa ja hengailemme läheisellä uimarannalla. Jatkan päivittäisiä lenkkejä lomallakin. Ne ovat melkein elinehto.

3 Liikun säännöllisesti. Kuten edellisessä kohdassa mainitsin, jatkan säännöllistä, päivittäistä lenkkeilyä lomalla. Kotitreenejä teen kolmesti tai neljästi viikossa, lomalla niille on ihanasti aikaa myös aamuisin ja päivisin, jos sattuu huvittamaan. Kaksitoistavuotiaan kanssa pyöräilemme, mikä on mukavaa yhteistä tekemistä ja samalla hyvää liikuntaa.

4 Syön terveellisesti – kauden antimia. Valitsemme ruokakoriin tuoreita kasviksia ja vihanneksia ja käytämme ruoanlaitossa oman kasvihuoneemme satoa. Pyrin siihen, että jokaisella aterialla olisi jotakin tuoretta. Jos niitä ei ihan omasta maasta saa, toripiipahdus voi olla paikallaan.

5 Rentoudun ja palaudun. Kaikki edellä lueteltu liittyy jo vahvasti rentoutumiseen ja palautumiseen, mutta sille pitää – ainakin loman alussa – antaa tietoisesti aikaa. Luen ja kuuntelen kirjoja, loikoilen, hengittelen ja venyttelen. Ihastelen terassikukkia ja ihmettelen kasvihuoneen antimien kasvua. Yritän viihtyä mökkimaisemissa. Maiseman vaihto tekee usein hyvää ja saa mielen pois työasioista tai asioista, joita pitäisi tehdä. Tapaan ystäviä ja huolehdin, että meillä on puolison kanssa riittävästi kahdenkeskistä aikaa.

Bonuksensa voisin lisätä, että yritän pitää digiajan minimissä (kevään aikana se on pysynyt kivasti kurissa) ja keskittyä muihin juttuihin!

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Kevätlukukauden viimeisen työviikon parhaat plussina ja miinuksina

Kesäkesäkesä. Lomalomaloma. Se alkaa virallisesti maanantaina. Sitä edelsi varsin kiireinen työviikko. Kokosin kevätlukukauden viimeisen työviikon parhaat palat plussina ja miinuksina.

Kesäkukkia luonnossa

Ensin plussat

Ajatus loman alkamisesta. Kesäloman alkua ajattelin valehtelematta jokaisena arkipäivänä. En muista koska viimeksi olisin ollut näin valmis lomalle. Laskin päiviä, ja jo keskiviikkona minusta tuntui siltä kuin olisi ollut perjantai. Loman alun ajattelu sai aikaan hymyn ja tarmonpuuskia tahmaisiltakin tuntuneissa hetkissä.

Siilien lemmenyö. Elmo- ja Selma-lemmikkisiilit saivat viettää toisen yhteisen lemmenyönsä kuluneella viikolla. Viime kerralla yö ei tuottanut toivottua tulosta, nyt saamme jännittää 34–38 päivää, miten käy tällä kertaa.

Siisti koti. Tiistaina oli siivoojapäivä, mistä olin erityisen iloinen. Sen jälkeen olemme pitäneet huushollin siistinä, ja olen saanut kaapinsiivousurakkani päätökseen. Siivoojapäivän parhautta on, kun saa palata siivottuun kotiin.

Kampustyöpäivät. Olen ollut kahtena päivänä kampuksella tekemässä työtä. Tai olemme olleet siellä yhdessä kaksitoistavuotiaan kanssa. Hän on leikkinyt koulua tyhjässä luokkatilassa, minä työskennellyt toisessa tilassa. Olin ihmeissäni, miten suuresti tytär nautti tästä tekemisestä. Niin paljon, että hän pyysi sinne toisenakin päivänä. Fillaroimme aamulla kampukselle ja iltapäivän puolella takaisin kotiin, etätyöpisteelle.

Lapsen lomaviikkojen sujuvuus. Torstaina huomasin ajattelevani, että meneehän se näinkin. Kaikesta selviää. Olin koulujen loputtua kauhistellut mielessäni, miten selviämme näistä kahdesta viikosta, kun minä olen työssä, lapsi lomalla. Hyvin selvisimme. Ja kaikkeen tottuu – loman alkuunkin.

Kasvihuoneessa vihertää. Jokaisessa istutusrivissä on alkuja. Retiisit alkavat olla siinä vaiheessa, että pian päästään maistamaan. Kirsikkatomaatissa on kukkia, ja kurkuntaimi on kasvanut viikon aikana mukavasti.

Kaksitoistavuotiaan kolmiloikkaennätys. Siinä se.

KaHVIKUPPI JA MUFFINSSI

Sitten miinukset

Kiire. Viimeisenä työviikkona ennen lomaa pitää saada koko maailma valmiiksi. Joka kerta, joka ikinen kerta. Päätän aina, että en päästä tilannetta siihen pisteeseen, mutta siihen pisteeseen se herkästi vain menee. On opinnäytetöiden arviointeja, syksyn suunnittelua, hankehakemusten viimeistelyä ja kaikenlaista. Kaikenlaista sellaista, mistä tulee kiire tai ainakin kiireentuntu.

Takaraivon, niskarusetin ja purentalihasten jumit. En ole aiemmin oikein edes huomannut purulihaksiani. Enkä ole tajunnut, että nekin voivat mennä totaalijumiin. Niin oli nyt päässyt käymään, mutta onneksi tilanteeseen sai nopeasti avun OMT fysioterapeutilta, jolla olen käynyt kolmesti. Jumit ovat poissa, olen saanut uskomattoman tehokasta hierontaa sekä erinomaiset kotiohjeet. Huh.

Viileät kesäkelit. Pidän lämpimästä, tuulettomasta kesäkelistä. Haluaisin pukeutua mekkoihin ja käydä lenkillä ilman pikiä housuja ja takkia. Viimeisen viikon aikana on tullut niin, että tämä ei totisesti ole ollut mahdollista…

Lomaruokahuolto. Kuten olen kertonut, en ole ruoanlaittoihminen. Nyt, kun lapsi on ollut lomalla, on pitänyt panostaa kahteen lämpimään ruokaan päivässä. Se on melko haastavaa, jos edellisen päivän päivälliseltä ei ole jäänyt annostakaan yli. Olen yrittänyt satsata siis päivällisiin siten, että niistä jäisi aina seuraavan päivän lounaaksi – edes yhdelle.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään