Kesä on täällä, ja kohta alkaa kesäloma. Sen kunniaksi esittelen kolme kivaa kirjaa kesälukemistoon. Näitä kaikkia yhdistää se, että ne koukuttavat lukijan tai kuuntelijan nopeasti. Yksikään näistä ei ole pitkäveteinen eikä tylsä, vaan ne kaikki vievät ensi riveiltä mukanaan.

1 Odottamattomin terkuin Ope

Odottamattomin terkuin ope on Aino Leppäsen kirjoittaman kirjasarjan kolmas osa. Kepeä ja hauska teos sijoittuu lukioon. Romaanin päähenkilö Aisku on nelissäkymmenissä oleva lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Opettajan työ ei kuitenkaan enää ole sellaista kuin hän joskus nuorempana oli haaveillut, ja alkava lukuvuosi tuo mukanaan uudenlaisia haasteita sekä uuden opetussuunnitelman että sähköisten kirjojen myötä.

Yksityiselämässään Aisku on 11-vuotiaan Alinan äiti ja tyttären lentopallojoukkueen valmentaja. Aisku seurustelee oman koulunsa virastomestarin ja sarjakuvataiteilijan Elmon kanssa.

Odottamattomin terveisin ope on ehyt kokonaisuus. Se on kevyt, tunnelmallinen ja viihdyttävä. Kirja on samaistuttava ja vie lukijan ja kuuntelijan nopeasti mennessään. Pidän Leppäsen tavasta kirjoittaa: teksti on kielellisesti taitavaa ja kerronta on hersyvää. Romaanissa on paljon hyvää huumoria.

2 Tulppaanitoiveunia

Laura Suomelan Tulppaanitoiveunia on kotimainen feelgood -kirja, jossa keski-ikää lähestyvä Helena huomaa, että elämään on saatava iloa ja merkitystä. Teoksessa yhdistyvät huumori ja elämän kipukohdat.

Helena löytää vanhan unelmakarttansa ja järkyttyy, sillä hän huomaa elämänsä junnaavaan paikoillaan. Perhearki, työ ja ikääntyvä äiti ovat vieneet voimat, eikä Helena enää muista, mitä itse toivoo ja haluaa. Hän tekee lupauksen: ennen kuin kevään viimeinen tulppaani on kukkinut, unelmat on toteutettu.

Tulppaanitoiveunia on helppolukuinen hyvänmielen kirja. Se on kepeä, arkinen ja koukuttava. Se on samaistuttava kertomus keski-ikäisyydestä ja siitä, mitä on olla aikuinen. Tarinan henkilöt ovat aidon tuntuisia, ja henkilöhahmoja ei ole liikaa. Vaikka tarina on paikoin ennalta arvattava, se koukuttaa, herättää ajatuksia ja pitää otteessaan.

3 Hyeenan päivät

Saara Turusen Hyeenan päivät -romaani kertoo arkipäiväisesti lapsettomuudesta ja uuden elämän alusta. Tammen verkkosivuilla kuvataan kirjaa näin: ”Hyeenan päivät on tarkka ja suorasukainen tarina lapsettomuudesta ja lisääntymisen ristiriitaisuudesta. Se kuvaa elämän yllätyksellisyyttä, ruumiiseen liittyvää häpeää sekä ajankulun väistämättömyyttä.”

Teos kertoo lapsettomuudesta, hedelmöityshoidoista, odotusajasta, synnytyksestä ja vauva-arjesta kaunistelematta. Kirjassa kertojahahmo yrittää ratkoa sisäisiä konfliktejaan ja muovata identiteettiään.

Hyeenan päivät saa nimensä kertojan katsomasta luontodokumentista, jossa hyeenanaaras hoivaa poikasiaan ja puolustaa alkukantaisesti yhteisöään. Romaanissa hyeena ei ole pelkästään eläin, vaan se edustaa jotain yliluonnollista ja symbolista. Hyeena ilmestyy kertojaan, ikään kuin siitä tulisi osa hahmoa. Tämä antaa minäkertojalle voimaa erityisesti silloin, kun hän kohtaa haasteita.

Pidän Turusen suorasta toteavasta kertojaäänestä, osuvasta huumorista ja tarkkanäköisyydestä. Kerronta luo tilan ja tunnelman, joka koukuttaa nopeasti. Turunen kirjoittaa mutkattomasti, ja kirja lumoaa lukijansa. Se on syvällinen pohdinta äitiyden ja vapaan itsensä toteuttamisen välillä. Tälle kirjalle annoin täydet viisi tähteä.

Tähän on tultu.

Minna