Pieniä iloisia hetkiä äitienpäiväviikolta
Terveisiä Turusta! Vaikka lämpömittarissa on ollut öisin jopa miinusasteita ja iltapäivälenkeille on joutunut varustautumaan kaulahuivein ja hansikkain, kirsikkapuut kukkivat. Ne ovat kauneimmillaan juuri nyt. Kokosin äitienpäiväviikon parhaat pieninä iloisina hetkinä.
Kirsikkapuut lukeutuvat ehdottomasti yhdeksi pieneksi (suureksi) ilonaiheeksi. Olen tällä viikolla suunnannut iltapäivä- ja aamulenkkini jokirantaan ja Kupittaan alueelle vain ja ainoastaan siksi, että näen vaaleanpunaisina loistavat puut.
Alkuviikko oli tiivis työviikko, ja iltapäivisin olin iloinen siitä, että olin jälleen selvinnyt yhdestä työpäivästä. Opiskelijaohjaukset, opinnäytetöiden ja opintojaksojen arvioinnit ovat toukokuussa kiivaimmillaan. Lisäksi kansainvälisen hankkeen suunnittelussa pitää edetä melkoista tahtia. Pidän näistä kaikista tehtävistä, mutta nollasiirtymissä en voi sanoa nauttivani kyydistä. Onneksi iltaisin olen voinut touhuta omia juttujani.
Uudet ruokapöydäntuolit tulivat vihdoin – äkkiä 12 viikkoa lopulta meni! Tuolit ovat kauniit, ja tilasta tuli aivan eri näköinen uusilla tuoleilla. Ihastelimme niitä ääneen puolison kanssa mennen tullen. Seuraavaksi odottelen saapuvaksi työhuoneeni mattoa, verhoja ja pöytätasoa. Hiljalleen.
Olen vihdoin saanut tartuttua vaatekaappiensiivousurakkaan. Sen piti olla huhtikuun ikävä kotityö, mutta siirsin sen toukokuulle. Liki kaksi hyllyllistä vaatetta on jo siirtynyt kirpputorikasseihin, ja kesävaatteet ottavat aitiopaikkansa hyllyiltä. Odotan mekkokesää.
Torstain vapaapäivä tuli tarpeeseen ja lyhensi työviikkoa mukavasti. Kaksitoistavuotias kutsui luokkatovereitaan yökylään keskiviikkona, ja meillä kaikilla oli mukavaa. Torstaiaamulla sain juoda aamukahvin rauhassa ja ihmetellä mustarastaan touhuja maisemaikkunasta.
Perjantaina olin sekaisin päivistä, ja yllätin itseni jatkuvasti muistuttamalla, että seuraavana päivänä ei olisikaan tiistai. Lauantaina heräsin auringonpaisteeseen, kirjoitin blogijuttuja ja lapsen treenin aikaan suuntasin jokirantalenkille ja viikonloppukimppuostoksille. Join ensimmäiset terassikahvit.
Äitienpäivän vietimme ensin kotosalla. Sain makoilla sängyssä ja kuunnella äänikirjaa, kun mies ja lapsi kattoivat äitienpäiväaamiaista. Sain istuutua katettuun aamiaispöytään ja nauttia kahvini hyvässä seurassa. Lahjaksi vastaanotin itse kerätyn kimpun kukkia, kortin ja hotellilahjakortin Helsinkiin.
Lahjoin oman äitini yhteisellä aamulenkillä, ja iltapäivällä kävimme koko perheen voimin syömässä Oobussa. Veimme samalla reissulla kukkayllätykset isoäidilleni ja miehen äidille. Kaksitoistavuotias oli piirtänyt hienot kortit kaikille.
Tein tekoälyn avulla haikuntapaisia, joista tämä Kevätsinfoniaksi nimeämäni ylsi omaksi lempparikseni:
Kirsikankukka ja minä.
Sade marssii maiseman yli
– ja valo putoaa.
Tähän on tultu.
Minna
