”Missä sinä olet todella hyvä?”

Siinäpä kysymys kerrakseen. Se esitettiin taannoin sosiaalisessa mediassa, ja siihen vastasivat sadat kysyjän verkoston jäsenet. Ihan suveneeristi, ajattelin tuolloin. Mitä minä vastaisin kysymykseen? Missä minä olen todella hyvä? Paino sanalla todella. Ei riitä, että  jotenkuten selviytyy ja hallitsee, pitää todella osata ja olla hyvä.

Vaikea kysymys, ajattelin, ja pyyhin nopeasti suvereenisuuden käsitteen pois mielestäni – ei voi olla niin, että jostakusta kysymys olisi ollut niin helppo, että siihen saisi heti ja varmoin ottein kirjoitettua vastauksen.

Minna vihreässä paidassa

Luin vastauksia. Valtaosa keskittyi erilaisten taitojen esittelyyn: somevastaajat olivat hyviä matematiikassa ja luonnontieteissä, monissa kielissä ja käsitöissä. Iso joukko mainitsi olevansa todella hyvä sosiaalisissa tilanteissa, vuorovaikutuksessa, tiimin kokoamisessa ja tiimipelaamisessa. Sitten olivat ne maininnat, jotka saivat hymyn huulille. Niitä olivat muun muassa ahvenen perkaus, kielen erilaisille rullille ja kiemuroille laittaminen sekä kodin kaappien organisointi.

Itse vastasin lopulta – melko pitkän ja vaativan pohdintaprosessin jälkeen – olevani todella hyvä viidessä eri asiassa. Ehkä hieman lipsuin todella-etuliitteen kanssa, sillä jotain oli vastattava eikä koko aamua voinut käyttää tähän.

Seuraavat viisi ovat siis vahvuuksiani:

1) Pysyä positiivisena, olla optimisti. Aivan ehdottomasti tämä. Näen asioissa niiden hyvät puolet, ja ajattelen likimain aina kaiken sujuvan hienosti. Visioni ovat yltiöpositiivisia, ja katson maailmaa optimistin lasit päässäni. Tiedän, että kaikki järjestyy aina.

2) Kannustaa, motivoida, innostaa. Tämähän voisi olla jonkinlainen opettajan pyhä kolminaisuus? Opettaja on paitsi opettaja ja ohjaaja myös sparraaja ja opiskelijan lähituki (kun puhutaan opinnoista ja oppimisesta). Koen olevani motivaattori myös suhteessa perheenjäseniini ja ystäviini.

3) Opettaa. No, olen palkittu vuoden opettajaksi, ja saan säännöllisesti opiskelijoilta hyvää palautetta nimenomaan opettamisestani. Harvoin uskallan itseäni kehua, mutta tässä asiassa rohkenen kertoa ääneen olevani todella hyvä.

4) Kirjoittaa. Tässä kohdassa hölläsin todella-etuliitevaatimuksesta. Pidin riittävänä, että omasta mielestäni olen vahvoilla kirjallisissa tehtävissä. Kaikenlaisissa kirjallisissa tehtävissä. Yksi suuri unelmani oli opiskella kirjoittamista ja viestintää sekä kirjoittaa joskus työkseni. Hallitsen peruskieliopin, erilaiset tekstilajit ja olen mielestäni hyvä kokoamaan tieteellistä tietoa.

5) Ideoida ja suunnitella kaikenlaista (nopeasti). Olen ideanikkari ja visionääri. Luovana ihmisenä pääni raksuttaa koko ajan. Ratkaisukeskeisyys yhdistettynä tähän synnyttää joskus liiankin nopeita ideoita ja päätöksiä. Olen siinä mielessä tahtonainen, että kun ideoin ja suunnittelen jotakin, usein myös toteutan ne.

Tähän on tultu.

Minna

P.S. Missä sinä olet tosi hyvä?

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Ruuhkavuodet: 10 faktaa ruuhkavuosiarjestamme

Näin Kolmistaan-blogin Karoliinan blogipostauksen ja päätin tarttua aina ajankohtaiseen arkiaiheeseen. Karoliina kirjoitti 20 faktaa oman perheensä arjesta, minä päädyin kirjoittamaan 10 faktaa ruuhkavuosiarjesta.

Jonkinlainen ruuhkavuosien pyhäkolminaisuus arkitotuuksissa voisi olla seuraavanlainen: Arki pyörii omaa rataansa, rutiinit kannattelevat ja lepopäivä pitää muistaa pyhittää.

Nainen kahvikuppi kädessään

10 faktaa ruuhkavuosiarjesta

1 Aamun ensimmäinen tunti on omaa aikaani. Nautin siitä, kun kahvi porisee ja saan juoda pannullisesta sen ensimmäisen mukillisen itsekseni. Luen uutisia, selaan somea ja availen hiljalleen sähköposteja. Kun muut heräävät, olen saanut hengähtää ja laskeutua uuteen päivään rauhassa.

2 Aina on jokin hukassa, joku myöhässä tai jotain tekemättä. Näitä aletaan ihmetellä muutamia minuutteja ennen h-hetkeä eli hetkeä, jolloin pitäisi olla jo menossa. Kaksitoistavuotias muistaa aamupalalla, että ”tänään onkin ruotsin koe”, miehen tyypillisin lausahdus on ”nyt mä olen myöhässä”, ja minulta on auton avain kadoksissa.

3 Kodin siivous on toissijaista – meille kaikille. Olisi ideaalia pitää suursiivouspäivä perjantaisin, mutta olen luovuttanut tästä ideaaliajatuksesta jo kauan sitten. Koska en kestä liiallista sotkua ja likaisuutta, siivoilen pitkin viikkoa ja vähän kerrallaan. Kaksitoistavuotias ei perusta siivoamisesta, mutta mies osallistuu, kunhan hänelle jaetaan selkeä tehtävä listalta. Usein hän siivoaa oman työhuoneensa…Kahdesti kuussa meillä käy siivooja. Luojan kiitos.

4 Työt vievät melkoisen siivun arjestamme. Pidän siitä, että meillä molemmilla perheen aikuisilla on jotakuinkin säännöllinen päivätyö. Niin, plussaa ovat myös etätyömahdollisuus, itsenäinen työ ja työ, joka joustaa tarvittaessa.

4 Vaikka olisi miten kiireistä ja ruuhkaista, jokainen meistä ehtii harrastamaan: minä käyn päivittäin lenkillä ja teen kolmesta neljään kertaan viikossa kotitreenin, lapsi harrastaa kolmesti viikossa yleisurheilua ja mies pelaa padelia ja jääkiekkoa. Oma harrastus pitää pään kivasti kasassa ja kropan vetreänä.

5 Viikon paras päivä on maanantai (vain minusta), mutta sunnuntait ovat mukana kärkikahinoissa tässä kilpailussa. Sunnuntaisin mieli on levollinen, sunnuntaisin ehtii ja jaksaa touhuta vaikka mitä. Sunnuntaisin ylitän itseni: teen usein kaksi ruokaa iltapäivällä, jotta meillä on maanantaille ja tiistaille valmis ruoka. Parasta.

6 Lauantai on karkkipäivä. Mitä sitä hyviä, 70-luvun lopusta saakka käytössä olleita tapoja muuttamaan. Karkkipäivä voi tarkoittaa mitä tahansa herkuttelua, ei vain karkkia. Minulle se tarkoittaa monesti pullakahveja tai irtokarkkivalikoimaa.

7 Arjessa parasta ovat pienet yhteiset hetket. Ne sijoittuvat usein alkuiltaan tai iltaan. Silloin pelaamme lautapelejä lapsen kanssa, hoidamme lemmikkisiilejä, juttelemme päivän tapahtumista. Kun kaksitoistavuotias menee nukkumaan, me katsomme vielä jotakin sarjaa tai leffaa miehen kanssa.

8 Arkiruokapöydässämme tuoksuvat aina samat sapuskat: spagetit, makaronilaatikot, siskonmakkarakeitot, sosekeitot, lihapullat ja kanahässäkät. Minulle yksi arkiruokakriteeri on se, että ruoan pitää valmistua hetkessä. Viikonloppuisin ja lomalla voi keitoksia haudutella pidempään.

9 Arkikauppa hoituu nykyään pääasiassa tilaamalla ruoat kotiin kahdesti viikossa. Tämä on helpottanut elämää kummasti. Lisäbonuksensa se, että heräteostokset jäävät tekemättä.

10 Ruuhkavuosiarki on nyt helpompaa kuin silloin, kun molemmat poikamme olivat kaksitoistavuotiaita: silloin minä tein työpäivän lisäksi koulupäivän, ohjasin, autoin ja tuin, kannustin, vaadin, väittelin ja kinasin. Kaksitoistavuotias hoitaa itse koulunsa alusta loppuun ja pärjää erinomaisen hyvin.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään