Aika rientää. Voisin aloittaa jokaisen viikon parhaat -postauksen näillä sanoilla. Yhtäkkiä on perjantai ja sunnuntai – viikko paketissa. Kokosin tammikuisen viikon parhaat tällä kertaa plussina ja miinuksina.

Ensin viikon plussat

Arkinen aherrus ja kotoisa rytmi. Rutiinit kannattelevat, ja on ihanaa, kun jokaisella on oma paikkansa. Me aikuiset olemme työssämme, ja kaksitoistavuotias koulussa. Lisäksi jokaisella on oma harrasteensa. Oman ajan lisäksi ja jälkeen on mukava kokoontua yhteen ja keksiä jotakin yhteistä tekemistä.

Onnellinen fiilis. Olen toistellut nyt muutaman viikon ajan, että minulla on onnellinen fiilis. En oikein osaa edes selittää, mitä se tarkoittaa. Mutta jotenkin voisin summata tunteen näin: olo on kevyt, hymyilyttää, minulla on tunne tietynlaisesta vapaudesta, tekeminen tuntuu vaivattomalta ja tunnen, että asioilla, joita teen, on merkitystä. Tekisi mieli – ja olen niin tehnytkin! – sanoa ääneen, miten onnellinen olen juuri nyt.

Mies totesi eräänä päivänä etätyössä ollessamme, että olen jo kolmesti tullut hänen työhuoneensa ovelle kertomaan, miten onnellinen olen.

Uusi puhelin. En ole materialisti ja olen oikein hyvin pärjännyt vanhalla iPhone 8 -mallisella puhelimellani. Mutta. Sain mieheltäni joululahjaksi yhden lahjan, puhelimen. Ja olen siitä iloinen. Lahja-ajatuksesta ja puhelimesta, molemmista. Me olimme päättäneet ostaa toisillemme vain yhden lahjan, sellaisen, joka tulisi varmuudella käyttöön ja joka ei jäisi nurkkiin pyörimään. Minä hankin hänelle hajusteen ja hän minulle puhelimen…

Ensin olin kauhuissani, mutta nyttemmin olen ollut superiloinen uudesta luuristani – iPhone 15:lla kuvaaminen on ihan eri juttu kuin vanhalla puhelimella, äänet ovat kunnossa, akku kestää ja voin pakkasellakin esimerkiksi puhua puhelimessa lenkillä. Kun nyt valmistun journalistiksi, on kiva freelancer-töitä ajatellenkin, että minulla on sellainen vehje, jota voi hyödyntää työssä.

Työjärjestelyt. Tiedän, toistan itseäni, mutta tämä on pakko mainita. Olen niin tyytyväinen nykyiseen työjärjestelyyn, jossa saan tehdä kahta itselleni mielekästä työtä. Tulin eräänä aamuna työmatkalenkilläni siihen tulokseen, että olen ihminen, joka tarvitsee elämäänsä monenlaista. Nautin vaihtelusta, erilaisuudesta, useista työtehtävistä ja siitä, että minun pitää hiukan ponnistella työssäni. Nyt saan tätä kaikkea – ja siitäkin olen erityisen onnellinen!

Sitten viikon miinukset

Influenssa B. Kaksitoistavuotias sairastui ihan yhtäkkiä torstaina influenssa B -virukseen. Hän valitti koulusta tullessaan viluntunnetta, mutta ajatteli sen johtuvat siitä, ettei hänellä (jostain syystä) ollut ulkohousuja. Kolmen tunnin päästä hän tärisi, minä kehotin menemään lämpimään suihkuun. Hän melkein pyörtyi. Sitten alkoi voimakas otsa- ja silmäsärky. Arvasin melkein heti, mistä nyt on kyse, ja testiin piirtyikin hyvin himmeä viiva.

Saimme onneksi heti naapurin lääkäriltä reseptit Tamiflu-lääkkeeseen, joka aloitettiin meille kaikille kolmelle. Lapselle influenssan oireiden laantumiseen ja taudin keston lyhenemiseen ja meille aikuisille ennaltaehkäisemään tartuntaa. Tamiflun ja Panadolin ansiosta lapsi oli parissa päivässä melkein entisensä. Lämpöilyä, päänsärkyä, pahoinvointia muutaman päivän ajan. Testiviiva oli koko ajan hyvin himmeä. Me olemme toistaiseksi selvinneet. Varmasti Tamiflun ansiosta.

Kampaaja-ajan saamisen vaikeus. Kuulostan pikkumaiselta ja varmasti tässä suhteessa sitä olenkin, mutta ärsytti vietävästi, kun en saanut juuri haluamalleni ajankohdalle kampaaja-aikaa. Hiukset alkavat näyttää harakanpesältä ja niitä on hankala laittaa. Jouduin ottamaan ajan kahden viikon päähän ja jollakin ilveellä on selviydyttävä pesäkkeen kanssa siihen saakka. Ja ihan oma vika: olisin voinut ennakoida ja varata ajan aikaisemmin. Peiliin katsomisen paikka.

Keittiön sotkuiset kaapit ja laatikot. Miten saisi kaapit pysymään ainaisessa järjestyksessä? Siinä on kysymys, jonka joudun esittämään itselleni säännöllisesti. Olen tullut siihen johtopäätöksen, että kaappini ovat sotkuiset, koska sotku kaapin sisällä ei häiritse minua perusarjessa – oven tai laatikon saa kiinni. Sama pätee kodinhoitohuoneeseen.

Lupasin uudenvuoden alussa, että joka kuukausi teen yhden ikävän tai vastenmielisen tehtävän tai työn, ja nyt lauantaina sain tammikuun tehtävän tehtyä. Siivosin kaikki keittiön kaapit ja laatikot juurta jaksaen. Helmikuun lopussa voin taas kysyä itseltäni, miten saisin pidettyä laatikot järjestyksessä.

Tähän on tultu.

Minna