Viikon parhaat päiväkirjamerkintöinä

Rakas päiväkirja, kulunut viikko on ollut syksyinen ja työntäyteinen. Siihen on mahtunut perusarkea, palautumista arjesta sekä monenlaista touhua – ja paljon ilonhetkiä. Kokosin tämän viikon parhaat päiväkirjamerkintöinä.

Minna pukeutuneena talvikamppeisiin

Maanantai

Aamu oli pimeä ja kolea. Kevyen kangashuivin sijaan olisi pitänyt kaivaa villakaulahuivi eteisen laatikosta käyttöön. Kun päivä kirkastui, olin jo työntouhussa. Kirjoitin embargollista juttua hyvinvointialueista ja olin ihan ”omalla osaamisalueellani”, nautin. Yhteinen lounas työtoverien kanssa katkaisi mukavasti työntouhun, ja iltalenkki jokirannassa lapsen yleisurheilutreenin aikana kruunasi päivän. Illalla oli jälleen pimeää. Ja koleaa. Villahuivi jäi toistamiseen eteiseen.

Tiistai

Perusarki rullaa, ja minä pidän siitä. Kun mitään ihmeellistä ei tapahdu, ollaan turvallisuusalueella. Tuttua ja turvallista. Toimittajantyössä pääsin ratikkajutun pariin, ja kotitöissä minun kontolleni jäivät tiskit, pyykit ja eteisen raivaus. Kaivoin villahuivin esille. Voittajafiilis! Illalla tein kuulatreenin ja sitten katselimme koko perheen voimin Suomen kaunein koti -ohjelmaa. Syksyn huveja.

Keskiviikko

Aamukahvilla vietin ihan yksinäistä aikaa. Sometin, viestittelin ystävälle (kyllä, kello oli vartti vaille seitsemän siinä kohdassa, tiesin hänen olevan hereillä) ja suin itseni nopeasti lähtökuntoon. Yöllä oli ollut pakkasta, ja jännitin hieman kesärenkailla ajamista. Töissä jatkoin ratikkajuttua ja aloittelin seuraavaa juttuani. Päivät kuluvat nopeasti, huomasin ajattelevani, kun kello oli neljä iltapäivällä. Illalla kävelimme ystävän kanssa pitkän lenkin ja päivitimme kuulumisia. Sormia lämmitti mukavasti take away -cappuccino.

Torstai

…on toivoa täynnä. Juttuja juttuja, haastatteluja, selvityksiä ja kirjoittamista. Minua hymyilyttää usein tämän työn äärellä, nautin, jos en ihan jokaisesta hetkestä, niin ainakin 95 prosenttia työajasta. Ja se on paljon. Töistä kotiin ajaessani pohdin, kuinka onnellinen olenkaan. Kotonakin on huomattu hyvä fiilikseni, ja siitä puhuttiin illalla ääneen.

Illalla tein kuminauhatreenin hieman tuunattuna, viikkasin pyykkejä ja kömmin aikaisin peiton alle katselemaan Kakarat-sarjaa. Kun mies on jääkiekkotreeneissä, saan katsella ns. omia sarjojani.

Syksyinen jokiranta

Perjantai

Viikon viimeinen työpäivä eteni nopeasti, kaikki tarvittavat haastattelut seuraavaan juttuun on tehty ja päähahmon kuvaus sovittu. Minulla oli ihan voittajafiilis! Kaiken kukkuraksi tuottaja ilmoitti, että minun ratikkajuttuni on uutiskirjeen ns. pääjuttu ja saisin kirjoittaa siihen ”luovan tekstin” siitä, miten juttu syntyi jollakin (yhdellä) näkökulmalla. 1000 merkkiä oli maksimi, ja minä tiristin kirjoitukseni 999 merkkiin. Sharp. Lisäksi kuvaaja otti minusta kolumnikuvan.

Päivän päätteeksi minua itketti – tuntui, että olen ihan oikeasti osa tätä osaavaa ja hienoa HS-porukkaa. Illalla lenkkeilin ystävän kanssa, siivoilin laiskasti, kirjoittelin blogia ja tein liikkuvuustreenin.

Lauantai

Nukuin liki 10 tunnin yöunet. Aamulla päätä kivisti ja niska oli jollakin tavalla jumissa. Hetken pelkäsin koronaa ja tein testinkin, joka oli tietenkin negatiivinen. Kesti kauan ennen kuin sain pään kuntoon ja niskan vetreäksi. Se vaati pari kuppia kahvia, puolentoista tunnin lenkin, 800 milligrammaa Buranaa ja 40 minuutin ylävartaloon keskittyvän liikkuvuustreenin.

Iltapäivällä kaikki vaivat olivat poissa. Keitin kahvit ja kirjoitin tutkimusartikkelia sillä aikaa, kun kaksitoistavuotias oli kavereineen Myllyssä. Illalla katselimme Masked Singeriä ja arvuuttelimme pukujen takana olevia tyyppejä. Mies oli viikonlopun keskimmäisen poikamme kanssa laittamassa mökkiä talviteloille.

Sunnuntai

Miksi kelloja pitää siirrellä? Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun aamulla heräsin ja puhelimen kello näytti 6.45. Olin älykellon mukaan nukkunut jo seitsemän ja puoli tuntia, joten ei ihme, ettei nukuttanut. Loikoilin kuitenkin vielä tunnin sängyssä ja kuuntelin uutta kepeää kirjaa. Sitten nousin ylös.

Aamukahvi maistui hyvälle, aurinko alkoi paistaa ja sovinkin ystäväni kanssa pakkaslenkin jokirantaan. Kaksitoistavuotias valmistautui ensi viikon kokeisiin, minä kyselin yhteiskuntaoppia (tai jotakin sellaista se oli) ja kannustin englannin kokeen alueen kahlaamiseen. Sovitin talvitakkiani ja totesin, että viiden vuoden jälkeen taidan tarvita uuden pitkähkön untuvatakin.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Toivepostaus: Viisi faktaa aikuisena opiskelemisesta

Olen aina pitänyt opiskelusta ja uuden oppimisesta. Oikeasti, käsi sydämellä. Aikuisopiskelu on toki paikoin haastavaa ja vaativaa, mutta ennen kaikkea se on palkitsevaa – ja hauskaa! Kokosin tähän postaukseen lukijoiden toiveesta viisi faktaa aikuisena opiskelusta.

Syksyn lehti kädessä

1 Monimuotoiset opiskelutavat ovat nykyaikaa

Opiskelen tällä hetkellä journalismia Turun ammattikorkeakoulussa ihan ”tavallisessa opintokokonaisuudessa”, tutkintoon johtavassa koulutuksessa, jossa pääosa opiskelijoista on nuoria aikuisia.

Korkeakouluasteella opiskelijoille tarjotaan monenlaisia tapoja ja vaihtoehtoja oppia: opiskelemme lähikontaktissa luokkatiloissa, verkossa, etäyhteyksin, ryhmissä, opettajajohtoisesti ja työelämäharjoitteluissa.Luentotyyppinen opiskeleminen on ollutta ja mennyttä, vaikka edelleen opintojaksot sisältävät opettajien ja muiden asiantuntijoiden luento-osuuksia.

Oppimisen pääpaino on innovaatiopedagogiikassa, jossa sekä opettajat että opiskelijat oppivat ja jokainen tuo kokonaisuuteen oman tietotaitonsa ja kokemuksensa. Kolmantena pyöränä mukaan astuu työelämä. Pidän monimuotoisuudesta ja moninaisuudesta, siitä, että oppimiseen on nykyään olemassa niin monia tapoja.

2 Itseohjautuvuus ja joustavuus ovat opiskelun peruskallio

Tähän ikään mennessä (kyllä, sanoin sen nyt ääneen) itsensä johtamisen taito ja joustavat aikataulut ovat opiskelun peruskallio. Kun opiskelua tekee pääsääntöisesti oman työnsä ohella ja perhe-elämän säestyksellä, on osattava johtaa itseään – eli suunnitella, toteuttaa ja arvioida itse omaa toimintaansa. Opintovapaa on ollut tässä kaikessa hässäkässä opiskelun mahdollistava tekijä. Suosittelen.

Joustavuus opinnoissa tarkoittaa ainakin itselleni sitä, että opintoja voi tehdä monimuotoisesti, tehtäväpalautuksille on annettu riittävästi aikaa, vapaasti valittavien opintojen valikoima on laaja ja esimerkiksi harjoitteluaikataulut voi pitkälti päättää itse. Ei kannata myöskään unohtaa aiemman osaamisen hyväksilukua. Se on nimittäin oiva tapa kerätä opintopisteitä jo opiskellusta tai kokemuspohjaisesti osatusta.

3 Aikuisen motivaatio opiskeluun on hyvä pohja oppimiselle

Aikuisopiskelijat ovat usein motivoituneita ja sitoutuneita opinnoille. Niin myös minä. Olen aidosti kiinnostunut journalismista, olen unelmani äärellä – haluan oppia. Olen pääsykokeiden jälkeen ollut lukuisia kertoja äärionnellinen ja kiitollinen siitä, että pääsin opiskelemaan.

Halu oppia tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että olen innostunut ja jaksan panostaa opintoihin. Kun on motivoitunut ja sitoutunut, opinnot yleensä sujuvat hyvin. Tämän olen aiemmin ymmärtänyt myös työssäni opettajana. Aikuisena opiskellessa myös elämänkokemus ja työkokemus voivat olla suurikin etu opiskelussa ja oppimisessa.

Minna kävelee kirjaston rappusia alaspäin

4 Opiskelutoverit ovat elämänsuola

Aikuisopiskelu avartaa maailmaa. Enkä liioittele nyt yhtään. Olen saanut olla osa nuorten aikuisten ryhmää, katsella ja kuunnella, päästä mukaan heidän maailmaansa. Me olemme yhtenäinen porukka, jolla on samat tavoitteet. Jaamme kiinnostuksen kohteemme ja kannustamme toisiamme.

En muista, milloin olisin aiemmin saanut olla osa tämänkaltaista ryhmää. Ja se on minusta jopa liikuttavaa. Uskon, että me pidämme jatkossakin yhtä, tavalla tai toisella.

5 Opiskelu on omaa aikaa

Tämä voisi olla kohta numero yksi. Minä tarvitsen omaa aikaa, ja minusta arki on juuri siksi ja silloin parasta, kun jokaisella on meneillään jotain omaa. Sitten taas palataan saman pöydän ääreen. Opiskelu on ainakin itselleni omaa aikaa. Se on aikaa, jolloin minä saan olla omissa oloissani tai opiskeluryhmän kanssa, se on aikaa, jolloin saan ajatella vain itseäni.

Opiskelusta saan voimavaroja ja uutta puhtia arkeen. Joudun ajoittain laittamaan itseni koville ja haastamaan osaamiseni, mutta lopussa kiitos seisoo. En valehtele yhtään, kun sanon, että olen nauttinut joka hetkestä. Kaikki opintojaksot eivät ole olleet ”juuri minulle luotuja” eikä juuri sitä, mistä minä tykkään, mutta jokaisella kurssilla olen oppinut uutta. Ja se on ihanaa!

Kuudes, seitsemäs ja kahdeksas kohta tässä faktalistassa voisivat olla: opiskelun parhautta ovat olleet aamu- ja iltapäivälenkit kampukselle, opiskelutoverin kanssa nauttimani 2,9 euroa maksavat opiskelijahintaiset lounaat sekä viime vuoden syntymäpäivä, jolloin sain opiskelijakavereiltani lahjaksi upean videon, jossa he kuvailivat minua ja toimintaani.

En ole koskaan ennen saanut mitään sen kaltaista.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Opiskelu Ajattelin tänään