Olga Kokon Äitimaa on tarkkanäköinen ja koskettava romaani elämän yllätyksellisyydestä

Äitimaa on kertomus nelikymppisestä kaikin puolin mukavaa elämää elävästä Lumista, jonka elämä joutuu myllerrykseen: kalliolainen nainen tapaa Markon, tulee raskaaksi ja muuttaa Korsoon. Samaan aikaan hän joutuu käymään läpi parhaan ystävänsä Sallan sairastumisen syöpään. Merkittävässä osassa teoksessa onkin suru, jota Lumi kokee Sallan menetyksestä – Sallan rintasyöpä leviää, eikä toivoa ole.

Äitimaa-kirjan kansi

Salla ja Lumi ovat olleet toistensa tärkein ihmissuhde kahdenkymmenen vuoden ajan. Lumin elämä ja minuus ovat muutoksessa, kun äitiys ja ystävän menetys tapahtuvat samaan aikaan. Oman raskauden ja lapsen myötä pinnalle nousee myös hankala suhde omaan marttyyriäitiin.

Marko ja Lumi remontoivat itselleen vanhan vaaleanpunaisen talon, jota ympäröi rönsyilevä pihamaa. Vauva syntyy, huutaa ja valvottaa kaiken aikaa. Lumi on kuolemanväsynyt, ja parisuhdetta koetellaan. Hiljalleen Lumi oppii olemaan itsensä kanssa. Hän kasvaa puolisona ja äitinä yhtä aikaa pihamaan raparperien kanssa. Isossa osassa tässä kasvutarinassa on Marko, kärsivällinen ja rakastava kumppani.

Äitimaa kosketti jostain syvältä ja sai aikaan tunteita laidasta laitaan: nauroin ja itkin ääneen, jännitin, pelkäsin, surin ja iloitsin. Kokko on onnistunut kirjoittamaan samaan aikaan hauskan ja hervottoman sekä yllätyksellisen teoksen, jossa hän kuvaa läheltä ja tarkasti ystävyyttä, naiseutta ja äitiyttä. Äitimaa sukeltaa syvälle epäonnistumisen, riittämättömyyden ja vanhemmuuden vaatimusten sammioon.

Olga Kokko kertoo tarinan hulvattomasti ja idyllisesti, teksti pulppuilee vaivattomasti. Teos on kielellinen taidonnäyte. Sen teksti on rikasta ja kielikuvat loistavia.  Olga Kokon itseironinen ja hersyvä tyyli kantavat koko romaanin ajan. Kiehtovan teoksesta tekevät tarinan eteneminen, sen rosoisuus ja keskeneräisyys sekä erityisen taitava kerronta.

Ahmin kirjan muutamassa päivässä ja koko ajan pelkäsin sen päättyvän.

Viisi tähteä.

Tähän on tultu.

Minna

Kirjan tiedot: Olga Kokko, Äitimaa, 2022. Kustantanut S&S.

Kuva: S&S.

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Ajattelin tänään

Kotiseuturetkeilyä: Kuusiston taidekartano ja linnan rauniot

Olimme kesän alussa päättäneet ystäväni kanssa, että tekisimme kesäretken Kuusistoon ja katsastaisimme samalla sekä Kuusiston Taidekartanon että 1500-luvun linnanrauniot. Kun oikein muistelin ja pähkäilin, päädyin siihen tulokseen, etten ole koskaan aiemmin käynyt kummassakaan paikassa.

Kuusiston Taidekartano

Kartano sivulta

Veistos pihassa

Kuusiston Taidekartano on aikalaistaiteen kesägalleria, joka toimii 1980-luvulla kulttuurihistorialliseksi museoksi korjatun, vuonna 2012 toimintansa lopettaneen kartanomuseon tiloissa. Tänä kesänä ja alkusyksystä Taidekartanossa järjestetään useampia näyttelyitä. Teoksia on sijoitettu myös kartanon pihaan ja vanhan hedelmätarhan alueelle, Taidekartanon Puuveistospuutarhaan. Mikä merkillisintä, visiitti Taidekartanossa ei maksa mitään!

Näyttely, jonka ehdottomasti halusimme nähdä, oli Puunsyy. Kuvanveistäjät Terhi Kaakinen, Juha Menna, Radoslaw Gryta, Kim Jotuni, Siiri Korhonen, Essi Korva, Riku Riippa, Milja Salonen, Joakim Sederholm ja Nora Tapper olivat tehneet toinen toistaan huikeampia taideteoksia, joiden äärellä viihdyimme pitkään – kiersimme näyttelyn ystäväni kanssa lopulta kahdesti.

Puuveistoksia Taidekartanon pihassa

Me molemmat löysimme nopeasti omat suosikkimme puuveistoksista. Omani taisi olla Terhi Kaakisen teos nimeltä Aurinko. Se on keltainen, kirkas, pyöritettävä, roikkuva, hulmuavahelmainen katosta roikkuva veistos, joka saa välittömästi hyvälle mielelle. Saman taiteilijan teos Lukija sai minut tarkastelemaan taidetta monesta näkövinkkelistä ja havaitsemaan esimerkiksi valon merkityksen taiteen tulkinnassa.

Pidin myös Andrei Bakharevin kartanon pihaan sijoitetusta Katoavaiset-teoksesta sekä samaisen pihan Essi Pitkäsen Hiirileikistä. Kaikki näkemäni teokset olivat oivaltavia ja taidokkaita. Harvan taidenäyttelyn oikeasti kierrän kahteen kertaan.

Aurinko-teos roikkuu katosta

Lukija-teos

Katoavaiset-teos pihassa

Hiirileikki-teos

Ensimmäisen kierroksen jälkeen pysähdyimme kierroksen päättävään Villikahvilaan. Istahdimme sisätilaan, sillä ulkona oli alkanut sataa. Kuivalla ja kivalla kelillä kahvilan paraatipaikat taitavat sijaita ulkona, suurten lehtipuiden siimeksessä. Kun sade lakkasi, kiersimme kartanon pihassa ja ihastelimme kivasti laitettuja kahvilapöytiä, hyvässä kunnossa olevia rakennuksia ja maalaismaisemia.

Kahvilanpitäjä kertoi, että leipomuksissa maistuvat villiyrtit, marjat ja oman puutarhan hedelmät, jäätelöt ovat kaarinalaiselta jäätelötehtaalta. Me nautimme kuumat hyvät kahvit vanhanajan eriparikupeista suurten Bulle Pullien kera. Tarjolla oli myös täytettyjä voileipiä sekä pihlajanmarjajuustokakku.

Kahvittelun jälkeen päätimme lähteä uudelle kierrokselle – tällä kertaa pysähdyimme lempiteostemme äärelle, kuvasimme veistoksia (ja toisiamme) ja ihastelimme vanhaa kartanorakennusta. Miten ihanasti valo läpäisi huoneet, ja eri huoneiden teokset näkyivät seuraavista huoneista. Tilaa oli osattu käyttää hienosti!

Puveistos sisätilassa

Kaksi pientä puuveistosta

Puuveistos

Kartanon ikkuna

Kuusiston linnanrauniot

Minna linnanraunioilla

Kun lähdimme kävelemään Kuusiston piispanlinnanraunioille, sade lakkasi hiljalleen. Linnanrauniot olivat upeat ja niiden historia kiehtova. Kiersimme rauniot ja rantapolun, kurkkasimme myös raunioiden kahvilaan, muttemme jääneet enää toisille kahveille…

Vierailu Taidekartanossa ja linnanraunioilla oli yksi tämän kesän mukavimmista ystävähetkistä, oman ajan hetkistäni. Se oli oikea lähiseutukulttuurielämys, mahdollisuus irrottautua hetkeksi arjesta ja ihmetellä luontoa ja taidetta.

Turusta matkaa kertyi 20 minuutin ajomatkan verran, ja kohdetta voi todella suositella niin lapsiperheille kuin aikuisillekin. Tänä kesänä paikalle pääsee myös Kulttuuribussilla Turusta Kuusistoon. Kyyti on maksuton.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Museot ja näyttelyt