Kesäisen lomaviikon plussat ja miinukset

Kolme viikkoa kesälomaa on takana. Olen nauttinut lomasta ja siitä, että minulla on vapaus tehdä – toki lapsen kanssa – melkein mitä tahansa, ihan omassa aikataulussa. Kokosin tämän kesäisen lomaviikon parhaat plussina ja miinuksina.

Ilta-aurinko paistaa kodin takapihalle

Ensin viikon plussat

Aurinko. Aurinko. Aurinko. Pitääkö kirjoittaa enempää? Kesä on kesä vasta, kun aurinko paistaa, tuuli on maltillista tai sitä ei ole lainkaan ja lämpömittari näyttää selkeästi yli 20 astetta. Erityisen hyvin viihdyn hellerajalukemissa, eikä 30 astettakaan ole minusta tukalaa. Kunhan sisällä on viileämpää… Tällä viikolla aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ukkospuuskat yllättivät muutaman kerran, mutta ne olivat varsin maltillisia ja nopeasti ohi meneviä.

Tiistain vapaapäivä. Sain viettää ihan oman tiistaipäivän. Yksitoistavuotias oli mummolassa ja mies töissä. Minä nautin kotona aamiaisen, lenkkeilin, treenasin jo aamulla ja sitten fillaroin keskustaan lounaalle ystävän kanssa. Muutaman tunnin päästä siitä tapasin toista ystävää kahvin merkeissä. Hain viikonloppukimpun (eli nyt viikkokimpun) ja olin onnellinen.

Lapsen yleisurheilukisat. Tiistai-iltapäivällä yksitoistavuotias palautui mummon hoivista, ja me suuntasimme kohti Naantalia, jossa järjestettiin seuracup-kisat. Tyttö kilpaili 60 metrin juoksussa ja 100 metrin viestissä. Yksilöjuoksussa hän tuli neljänneksi omalla ennätysajallaan ja viestissä joukkue sai pronssia. Vietimme kisoissa kaikkiaan liki viisi tuntia, olimme kotona vasta ennen kymmentä. Oli mukava ja touhukas iltapäivä ja ilta. Jatkoon!

Freelancer-toimittaja-jutut. Olen saanut kunnian kirjoittaa Turun Sanomiin itse ideoimiani aiheita ja olen siitä innoissani. Tällä viikolla viimeistelin yhden jutun, kirjoitin toisen ja haastattelin henkilöitä kolmanteen juttuun. Nautin.

Lomafiilis. Olen hieman yllättynyt, sillä tällä kertaa olen jo tässä vaiheessa lomaa täysin lomalla – työ- tai opiskeluasiat eivät pyöri mielessä, vaikka freelancer-hommia teenkin. Ne eivät tunnu millään tavalla työltä, päinvastoin. Kivaa lomatekemistä. Nautin hitaista aamuista, kirjoista, mukavista kahvihetkistä, fillariretkistä lapsen kanssa, jopa saarimökistä ja siitä, että minulla ei ole mihinkään kiire. Olen tavoittanut lomafiiliksen.

Ylämäkifillarointi. Olkoon tämä viimeinen plussa listalla. Yleensä kykenen ylämäkien kokonaan fillarointiin vasta fillarikauden eli kesäloman puolivälissä. Nyt se onnistui jo viime viikolla. Hahaa. Olen yrittänyt pitää peruskuntoani yllä ja se selvästi tuottaa tuloksia.

Kesäinen aurajokiranta

Sitten viikon miinuksia

Ukkoskuurot ja sade. Niin, aurinkoihmisenä pilvet, sade, puuskittainen tuuli ja ukkosrintamat eivät ole minun mieleeni.

Ilmastointilaitteen toimimattomuus. Kuten mainitsin, helle on ihanaa, mutta jos kodin ilmalämpöpumput ovat rikki (varaosat ja korjaus tilattu, mutta ruuhkaa on), pitää sinnitellä melkoisen lämpimässä ja oleskella sälekaihtimet kiinni sisätiloissa. Vaikka on ollut lämmin, olemme nukkuneet erittäin hyvin. Siitä olen yllättynyt.

Palvelun laatu Suomessa – tai  ainakin Turussa. Yleistän ehkä hieman, mutta olen kummastunut siitä, miten huonoa palvelua esimerkiksi kahviloissa ja ravintoloissa saa. Hymy ei monelta irtoa, eikä myyntihousuja ole aamulla saatu jalkaan. Vetelää, heikkoa, avutonta ja tympeää. Ulkomailla en kohdannut lainkaan tällaista. Muistutan, että tämä on karkea yleistys. Esimerkiksi Cafe Carréssa palvelu on ensiluokkaista.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

3 x kuukauden kuva – kesäkuun kuvat

3 x kuukauden kuva – kesäkuun kuvat

Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi minut mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2023 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:

  1. Arkikuva
  2. Kuukauden huippuhetki
  3. Ei mennyt kuin Strömsössä

Kokosin tähän postaukseen kesäkuun kuvani.

Arkikuva

Jos arki on minusta parasta, kesäarki on suorastaan ihanaa. Tietynlainen laiska rytmi, lämmin ilma, kiireettömyys ja riittävä puuhastelu saavat suuni hymyyn. Kesäkuun arkikuvaksi sopiikin kuva kasvimaalta. Se hetki, kun omat viljelyt alkavat tuottaa tulosta, on hulppea. Onnistumisen tunne kantaa, vaikka kyse olisi vain kesän ensimmäisistä kypsistä retiiseistä.

Tomaateissa ja kurpitsassa on jo kukat, basilika ja persilja kasvavat. Kasvihuonemansikka kukkii ja tekee marjoja, amppelimansikan ensimmäiset kypsät, punaiset marjat on syöty. Tosin me emme niitä syöneet, vaan mitä ilmeisemmin sen teki jokin eläin, todennäköisesti lintu. Seuraavia punaisia odotellessa…

Oman kasvihuoneen retiisit

Kuukauden huippuhetki

Tähän olisi mahtunut neljäkin otosta: yksi loman alusta kotikasvimaalta, toinen lomalta Palmasta, kolmas juhannuksen saarireissulta (tätä en olisi ihan heti uskonut sanovani koskaan) ja neljäs ykistoistavuotiaan erityisen onnistuneista mitalisijakisoista. Valitsin kuitenkin lomamatkakuvan, koska kesäkuun arkikuvaksi sopi oikein hyvin otos kotikasvimaalta enkä voi julkaista kuvaa palkintopallilta muiden lasten vuoksi.

Lomamatkan kuvista valitsin kuvan Valdemossasta, sillä nautin koko seurueen yhteisestä retkipäivästämme. Se oli yksi mukavimmista hetkistä sekä matkalla että koko kuukautena. Tähän kuvaan olen saanut taltioitua (tytöt!) tunnelman ja meiningin, joista pidän.

Valdemossan kujalta

Ei mennyt kuin Strömsössä

Kun palasimme kotiin viikon lomamatkalta Palmasta, päätimme heti seuraavana päivänä suunnata saarimökille juhannuksen viettoon. Päätös oli varsin oikea, ja ihmeekseni jopa minä viihdyin saaressa – riittävästi tekemistä sekä lämmin ja aurinkoinen ilma ovat varmoja viihtymisen takeita.

Olimme mökillä kaksi yötä. Teimme sekä lauantaina että sunnuntaina puuhommia eli roudasimme rannan puukasoista pilkottuja puita puukatokseen. Kottikärryillä homma sujui leikiten, ja siinä samassa sain ohimennen kevyen treenin. Sunnuntaina ihmettelin, kun västäräkki lenteli puukasojen yllä rauhattomasti. Kun rymistelin paikalle kottikärryineni, se hermostui ja alkoi huudella jonkinlaista varoituslaulua lajitovereilleen. Totesin miehelle ääneen, että jossain lähettyvillä on varmasti västäräkin pesä. Lintu rauhoittui, ja me jatkoimme hommia.

Sitten se tapahtui: lappasin puita kottikärryyn ja yhtäkkiä kädessäni oli myös linnunpesä. Ja siinä samassa hötäkässä munat putosivat maahan ja menivät rikki. Olin hetken kauhuissani, sitten suruissani. Sain kamalan huonon omantunnon pitkäksi aikaa. Voi västäräkki poloista.

Ei mennyt kuin Strömsössä. Valitettavasti.

Rannan puukasa ja rikkoutuneet linnunmunat

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään