Anders Hansenin Aivoblues on oivaltava tietokirja hyvinvoinnista – miksi siis voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin?

Aivoblues on ruotsalaisen psykiatrin, Anders Hansenin, kansantajuinen tietokirja siitä, miten metsästäjäkeräilijän aivot voivat nykyajassa. Hansen on työssään huomannut, että mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet. Kirjassa tarjotaan syvällinen ja ajatuksia herättävä näkökulma ihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin.

Aivoblues pureutuu siihen paradoksiin, että vaikka ulkoisesti kaikki saattaa vaikuttaa hyvältä, monet meistä kokevat silti henkistä epämukavuutta ja pahoinvointia.

Aivoblues-kirjan kansi

Päämääränä selviytyminen

Hansenin mukaan masennus ja ahdistus eivät ole merkki siitä, että aivoissa olisi jotain vikaa. Ne ovat ikivanhoja selviytymismekanismeja, joiden avulla ihmiset ovat selvinneet hengissä. Ihmislajin päämääränä on ollut selviytyä ja lisääntyä. Olemme selviytyneet, koska aivot ovat kehittäneet mekanismeja, jotka suojelevat meitä uhilta.

Aivot ovat kehittyneet pääosin nykyiseen muotoonsa jo metsästäjäkeräilijä-ajalla. Ihminen eli pienissä ryhmissä, vaelsi ravinnon perässä ja vaihtoi usein asuinpaikkaansa. Silloin uhkina olivat tartuntataudit, nälkäkuolema, murhat, verenvuoto ja synnytys.

Hansen toteaa teoksessaan, että ihmiset toimivat edelleen kuin nälkäkuolema uhkaisi: syömme kaloripitoisia ruokia ja lepäämme mielellämme, jotta kalorit eivät menisi hukkaan. Onnellisuuden tunteen tulee olla väliaikaista, sillä muuten se ei täytä tehtäväänsä – aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne varautuvat pahimpaan. Se on pelastanut monia ihmisyksilöitä.

Ongelmia syntyy, jos ahdistus ja stressi jatkuvat. Ihmisen elimistö ei ole kehittynyt kestämään stressijärjestelmän pitkittynyttä aktiivisuutta.

Liikunta, uni ja seura suojaavat masennukselta

Hansen toistaa nykyihmisen jo tiedostettuja mantroja liikunnan ja sosiaalisten suhteiden tärkeydestä ja perustelee ne oivasti evoluutiolla. Ahdistuksella ja pahalla ololla ei ole itseisarvoa, vaan ne ovat olleet vuosituhansien ajan keinoja selviytyä. Nyt tunteet, jotka ennen pelastivat ihmisen, tuottavatkin ongelmia. Pitkittynyt stressi, liikkumattomuus, huono ravinto ja yksinäisyys johtavat masennukseen.

Yhtenä, jopa tärkeimpänä, mielen pahoinvointia aiheuttavana seikkana Hansen mainitsee yksinäisyyden. Sille on biologinen selitys: yhteisön ulkopuolelle jääminen on jo tuhansia vuosia sitten saattanut olla hengenvaarallista.

Biologinen näkökulma ei välttämättä ratkaise yksittäisen ihmisen ahdistusta tai masennusta. Se saattaa kuitenkin olla vastaus kirjan alaotsikon kysymykseen siitä, miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin.

Aivoblues on kansantajuinen ja oivaltava tietokirja

Anders Hansenilla on pätevää tutkimustietoa, vaikka kirja ei ole lainkaan teoreettinen, saati vaikeatajuinen. Teoksen tuore näkökulma on tervetullut lisä hyvinvoinnista käytävään keskusteluun. Kirjailijan tausta psykiatrina heijastuu hänen lähestymistavassaan aiheeseen: hän tarjoaa lukijalle tutkittuun tietoon pohjautuvia selityksiä ja ratkaisuja siihen, miksi niin monet kärsivät nykyään mielenterveysongelmista.

Kirjan vahvuutena on Hansenin kyky välittää monimutkaista tietoa ymmärrettävällä ja kiinnostavalla tavalla. Hän hyödyntää havainnollisia esimerkkejä ja tarinoita, jotka auttavat lukijaa hahmottamaan vaikeita käsitteitä ja havaitsemaan samaistumispintaa. Lisäksi teos tarjoaa lukijoille käytännön vinkkejä ja harjoituksia, joiden avulla voi edistää omaa hyvinvointiaan.

Aivoblues herättää lukijan ajattelemaan syvällisesti nykypäivän elämäntavan vaikutuksia terveyteen. Se tarjoaa haastavan kysymyksen siitä, onko kaikki se, mitä pidämme hyvänä, todella parasta. Miten voimme löytää tasapainon modernin elämän vaatimusten ja mielenterveytemme välillä?

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Atena Kustannus

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Ajattelin tänään

Merkintöjä menneeltä viikolta

Päätin koota viikon parhaat -postauksen merkintöinä menneeltä viikolta. Ihanaa, kun on ollut lämmintä!

Omenapuun kukat

Aurinko on tehnyt ihmeitä: kasvihuoneen retiiseistä ja salaateista näkyvät jo pienet vihreät alut. Olen kastellut ja ollut iloissani. Seuraavaksi hankin kirsikkatomaatin ja kurkun taimet kasvihuoneelle.

Aurinko on tehnyt myös muunlaisia ihmeitä. Päivät ovat jo pitkiä, ja valoa riittää iltamyöhälle. Aurinko paljastaa edelleen pesemättä olevat isot ikkunat. To do -lista on pitkä, siksi ollaan yhä tässä pisteessä.

Sain naapurista yllätyksen, mansikantaimia. Olin niistä ihan valtavan iloinen ja istutin ne välittömästi kasvihuoneeseen.

Yksitoistavuotias sairastui flunssaan, viime kerrasta onkin jo yli vuosi. Olimme näkevinämme koronatestissä haalean plussan, mutta testi olikin vanhentunut eikä mihinkään muuhun testiin koskaan ikinä piirtynyt minkäänlaista viivantapaistakaan. Lapsi oli poissa koulusta hetkellisesti, minä tein etähommia ja sitten lapsi olikin jo terve. Kukaan muu ei ole sairastunut nuhaan…

Minun on vaikea päästää irti talvesta. Talvitakit ja -kengät sekä kaikenlaiset huivit, hanskat ja villavaatteet lojuvat edelleen eteisessä tai eteisen tuntumassa. Lauantaina sain siivottua osan pois kesän tieltä. Jos kuitenkin vielä pakastaa?

Olen ollut yhteensä yksitoista viikkoa toimittajaharjoittelussa Helsingin Sanomat Turun toimituksessa. Olen nauttinut, oppinut ja ollut viehättynyt. Olen saanut kurkistaa ihan oikeaan toimitustyöhön ja tehdä ihan oikeita toimittajan hommia. Vielä muutama viikko jäljellä. Onneksi.

Jokirannan neulenäyttely

Kävin lauantailenkillä ystäväni kanssa. Oli virkistävää ja mukavaa. Nauroimme, haimme molemmat viikonloppukukkia. Minä ostin samalla myös äitienpäiväkukat. Kävimme terassikahvilla ja ihailimme jokirannan ”neulenäyttelyä”.

Viikonloppukimpussa on jälleen pionia, ja minusta se on ihanaa.

Lauantaina tapasimme miehen perhettä, meillä oli oikein mukava ilta. Esikoinenkin innostui mukaan. Pukeudun ensimmäistä kertaa pellavaiseen metsänvihreään kesämekkoon ilman sukkahousuja tai sukkia.

Minna vihreässä pellavamekossa

Käärijä sijoittui toiseksi, näin olin veikannut sekä perheen että työpaikan euroviisuveikkauksessa. En pidä laulusta, mutta myönnettäköön, että ilmiönä tämä jollakin tasolla menettelee.

Sunnuntaina vietettiin äitienpäivää. Aamu meni hieman nurinkurisesti, sillä selkärankareumani oireili pitkästä aikaa enkä voinut maata sängyssä yhtään ylimääräistä. Tein siis itse maittavan aamiaisen meille kaikille. Kutsuin miehen ja tyttären sitten aamiaiselle. Ihan äitinä.

Sain kauniin kortin, jonka takana luki ihanimmat sanat ikinä: ”Äiti, sä olet mulle hirmu tärkeä. Äiti, mä rakastan sua!” Iltapäivällä kävimme koko perheen voimin Nauvossa äitienpäiväillallisella.

Omenapuussa on nuput. Se on onnellista.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään