Vihdoin on toukokuu! Viikon parhaat plussina ja miinuksina

Kevät alkaa olla hiljalleen siinä pisteessä, että minäkin alan nauttia siitä. Kun katson maisemaikkunasta ulos, pesäpuuhissa olevat linnut ja vihertävät puut ilahduttavat. Lämpötila kun vielä nousisi ja tuuli laantuisi, niin kaikki olisi mukavasti.  Tämän viikon ehdottomia kohokohtia olivat aurinkoiset päivät, kasvihuoneen kunnostus ja piipahdus entisen kollegan luona lauantaina. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa plussina ja miinuksina.

Viikonloppukimppu jossa pionia

Ensin viikon plussat

Kevät on kukassaan. Katupöly alkaa laskeutua, tienvarsilla kasvaa kukkia, pihakoivussa on lehdet. Vaikka yöt ovat olleet miinusmerkkisiä, päivisin on ollut mukavan lämmin. Ainakin toisinaan.

Viikonloppukimppu. Lauantailenkillä hain viikonloppukimpun keskustasta ja olin onnellinen katsellessani kimppua, jossa on tämän kevät- ja kesäkauden ihan ensimmäinen pioni. Oikea kaunotar.

Kasvihuone on kunnossa. Putsattu ja möyhitty. Uusien multien päälle oli hyvä istuttaa persiljaa, basilikaa, retiisejä, porkkanaa ja salaattia. Kirsikkatomaatin ja kurkun taimet haen ensi viikolla. Yöt ovat vielä kylmiä, ja toivon totisesti, että siemenet kestävät parin asteen pakkasen… Kirjoitan kasvihuoneesta lisää tuonnempana.

Kasvihuone sisältä kuvattuna

Piipahdus entisen kollegan ja väitöskirjaohjaajani luona. Minulla on ollut häntä ikävä. Hän on/oli kollega, joka osasi käyttäytyä, kohteli muita hyvin ja tasapuolisesti, loisti älykkyydellään ja tekemisellään ja oli aidosti kiinnostunut siitä, mitä teki ja mitä teimme yhdessä. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei hän jättänyt työyhteisöömme isoa aukkoa. Meillä oli mukava lauantai-iltapäivä yhdessä.

Toimitusjutut. Mistä tietää, että tykkää työstään ja harjoittelupaikastaan ja toimittajan hommista? Siitä, että edellisenä iltana alkaa hymyilyttää, kun tietää seuraavana aamuna pääsevänsä taas töihin. Oli kiireinen mutta antoisa viikko. Onnituin mielestäni hyvin jutussani, joka käsittelee ms-tautiin sairastunutta, joka palasi työelämään.

Sitten viikon miinusmerkkiset

Tuuli ja kylmyys. Säästä olen kirjoittanut jo paljon, mutta tämä on vielä pakko mainita. Tarvitsen lämpöä, ja nautin tuulettomuudesta. Olen puhunut.

Lonkankoukistajan jumi. Paljon lenkkeilevänä ja kotitreenaavana meinaan unohtaa kehonhuollon. Sillä seurauksella, että lonkankoukistajani (vain oikea) menee jumiin. Onneksi sain naprapaatilta ohjeet sen verryttelemiseen ja venyttelyyn. Lisäksi otin viikko-ohjelmaan säännöllisen kehonhuoltopuolituntisen kotitreenilisäksi.

Elmo-lemmikkisiilin terraario ja Elmo

Elmo-lemmikkisiilin väärät pahnat. Tai eivät ne nyt vääriä ole, mutta eivät yhtä toimivia kuin aiemmat terraarion pohjapahnat. Nämä kevyet puulastuset (?) upottavat, lentelevät, kasautuvat ja sotkevat. Elmo juoksee juoksupyörässä, jolloin pahnaa lentelee hiekkalaatikolle. Lastusia on joka paikassa illalla, kun otamme Elmon lattialle ”leikkimään” kanssamme.

Terraarion kunnossapito siis vaatii huomattavasti enemmän panostusta kuin aiemmin. Pohjapahnat vaihdetaan vain noin kerran puolessa vuodessa, vaikka toki liat ja kakat korjataan päivittäin pois. Taidamme siivota seuraavaksi nopeammalla aikataululla…

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Kolme asiaa, jotka olen pannut merkille -blogihaaste

Bongasin mukavan blogihaasteen Tyylimurun Tiina -blogista. Tarkoituksena on listata kolme asiaa annetuista aihealueista. Tartuin oitis hauskaan haasteeseen.

Kirsikkapuun kukka

Kolme asiaa, joita olen lykännyt

Talvitamineiden siivoaminen eteisestä ja joka nurkasta. Tämä on jokavuotinen asia, johon minun on vaikea tarttua. Talvitakit, -kengät ja kaikenlainen hiukan nuhjaantunut ja pölyttynyt kausikama vaatisi pesua, viikkaamista ja hyllyttämistä. Ei pysty, ei kykene. Katsotaan sitten toukokuun loppupuolella…

Kodinhoitohuoneen tasojen ja laatikoiden siistiminen. Kuuluu vähän samaan kategoriaan kuin yllä mainittu talvivaateruljanssi. Koska kodinhoitohuone on alakerrassa monien ovien takana piilossa, jää tämä usein ”huomiselle”.

Palkkion hakeminen työpaikan uudella organisaatiovideolla esiintymisestä. On lipukkeet, lapukkeet ja hyvät ohjeet, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kaikki tällainen paperihomma on minulle to do -listan hännillä.

Kolme asiaa, joita kaipaan

Pitkä kuuma kesä. No pakkohan tämä oli mainita! Kesäihminen katsoo aina kohti kesää.

Sellaista kunnon tervettä alle kolmikymppisen elämää. Keski-ikäisenä sitä huomaa, että joka paikkaa kolottaa ja kroppa alkaa oireilla kummallisilla tavoilla: kaularankaoireet ja -operaatiot, aamukankeus, korvaoire, kuulo heikentyy, lähinäkö on aivan surkea ja niin edelleen. Pääsääntöisesti voin todella hyvin ja liikun arjessani niin paljon, että olen vireä, mutta näin keski-iässä sitä huomaa hiljalleen rapistuvansa.

Kauratäytekeksit. Olen joskus listannut parhaat herkkuni. Yksi niistä oli kauratäytekeksit, joita ei nykyään enää saa mistään. Tuotanto lienee lopetettu. Joskus kahvin kanssa haaveilen kekseistä.

Kolme asiaa, jotka olen pannut merkille

Aamukahvi maistuu aina parhaimmalta. Mikään muu päivän aikana juotu kahvi ei yllä samaan kokemukseen kuin aamun ensimmäinen. Minulla on hassu päähänpinttymä: kun keitän itse kahvia, minun tulee saada itse siitä pannullisesta ensimmäinen mukillinen. Silloin kahvi maistuu vielä paremmalta.

Kasojen ja pinojen määrä on vakio. Tämä on jonkinlainen elämäntotuus, ja olen aiemminkin kirjoittanut asiasta. Pinoja ja kasoja kertyy, vaikka kuinka olisi päättänyt, että tavaroita ei kasata ympäri asuntoa nurkkiin, tasoille ja tuoleille.

Lapsen aamuherääminen tapahtuu ajoissa, vaikka hän menisi nukkumaan myöhään. Tai myöhemmin kuin yleensä. Joskus sitä ajattelee, että antaa lapsen valvoa yhteentoista-kahteentoista, jotta lapsi nukkuisi yhdeksään. Aamulla sitä sitten pettyy: lapsi on herännyt seitsemältä, kuten muinakin aamuina mentyään edellisenä iltana nukkumaan yhdeksältä.

Kolme asiaa, jotka tekevät minut iloiseksi

Lapsen nauru. Olen äitinä nauttinut tästä aina ja jokaisen lapsen kohdalla. Kun lapsi nauraa, se tulee syvältä ja koskettaa. Esikoisen taltioitu riemu joskus kesältä 2004 saa minut edelleen liikuttumaan (kuvassa juuri tämä nauru rippijuhlakutsussa).

Esikoinen nauraa kuvassa, joka on kahvipöydässä

Hyvin istuvat sukkahousut. En ole sukkahousuihminen, mutta koska pidän mekoista myös talviaikana, on sukkahousuja pidettävä. Kun löytää sellaiset, jotka eivät purista, eivät kinnaa haaroista, eivät kierry jalkaterästä eivätkä tipu jalasta, hymyilyttää.

Kirjoittaminen. Se on minulle henkireikä, harrastus ja asia, josta luopuminen olisi erityisen surullista. Kirjoittaessa mieli lepää ja maailma maistuu makealta.

Kolme asiaa, joita suosittelen

Luovuuslenkit. Korona-aikana ymmärsin, että työtä pitää tauottaa. Parasta on, jos etätyöpäivänä pääsee luovuuslenkille. Kun kesken päivän ei ehdi, iltapäivällä tai illalla ehtii joka tapauksessa. Jokapäiväinen lenkkeily ja samalla ulkoilu tekee ihmeitä!

Opiskelu. Jatkuva oppiminen taitaa olla päivän sana ja monessa organisaatiossa perusvaade, minulle se ennen kaikkea intohimo. Tykkään opiskella, ja uudet asiat, aiheet ja ilmiöt kiinnostavat minua. Olen nopea oppija ja omaksuja, mikä osaltaan varmasti vaikuttaa opiskeluintooni. Suosittelen aikuisena opiskelua kaikille, se on uutta, virkistävää ja rutiineja rikkovaa.

Kotitreenit. Viikoittaisista kotitreeneistä on tullut itselleni rutiini, josta en luopuisi mistään hinnasta. Suosittelen liittymään MyBnB-treeniporukkaan Facebookissa ja ottamaan kotitreenit tavaksi.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä