Kysyin seuraajiltani somessa, mitä he haluaisivat tietää journalistiopiskelusta ja toimittajan työstä. Vuorokauden Instagram-tarinaan ehti tulla kaikkiaan kahdeksan kysymystä. Lupasin vastata niihin blogissa, joten täältä pesee.

1. Miksi halusit ja haluat toimittajaksi?

Jo lapsena tiesin, että minä haluaisin kirjoittaa työkseni. Jostain kummallisesta syystä tieni ja urapolkuni vei muualle lukion jälkeen. Ajattelin muutama vuosi sitten, että nyt jos ei koskaan ja hain opiskelemaan. Pääsin. Olen unelmani perässä.

Toimittajan työhön minua vetivät sekä pohjaton uteliaisuuteni, vahva koulutustaustani (ja siten tietoperusta esim. sote- ja opetusasioista) että vahva tahto kirjoittaa, olla osa tarinaa ja kertoa tarinoista. Nautin siitä, miten idea johtaa kohtaamisiin, miten kohtaamisista muovautuu teksti ja lopulta julkaisukelpoinen artikkeli. Matka on tärkeä! Lisäksi olen vaihtelunhaluinen ja koen, että toimittajan työ on hyvinkin vaihtelevaa.

Nämä kaikki myös ikään kuin ohjaavat minua toimittajana.

2 Mitä kaikkea toimittajan päivään kuuluu?

Ideointia, kokouksia ja pikapalavereja, haastatteluja ja niiden litterointia, puheluita, kohtaamisia, koneella nakuttelua. Sähköpostiviestintää, sitaattien tarkastusta, otsikkoleikkejä, tekstieditointia, ruokatauko, kahvitauko ja visiittejä mitä erilaisempiin paikkoihin. Pohdintaa, ajatusten vaihtoa ja joskus melkoisia jumikuoppia. Onnistumisen iloa ja oikaisuvaateita. Kaikenlaista.

3 Mikä on haastavinta opiskelussa ja opinnoissa?

Aikatauluttaminen. Työn ja opintojen yhteensovittaminen ennen opintovapaita. Videoiden editointi ja kaikenlainen editointiin liittyvä pikkunäprääminen. Olen suuripiirteinen, ja tässä on pitänyt todella harjoitella etenkin kärsivällisyyttä. Hiomisesta tykkään, mutta malttini ei aina riitä loputtomaan hiomiseen.

4 Mikä on haastavinta toimittajan työssä?

Toisinaan haastavinta on löytää oikeasti hyvä ja kiinnostava juttuaihe. Toisinaan hankalinta on saada laaja kokonaisuus mahtumaan hyvin rajattuun merkkimäärään. Joskus koen haastavaksi sen, että en pysty tiivistämään riittävästi ilman, että jutun kokonaisuus kärsii.

Muutamia kertoja olen tuntenut turhautuneisuutta siitä, että en ole saanut haastateltua kiinni riittävän nopeasti. Pakko mainita myös eettinen dilemma: usein pohdin (näin aloittelevana tekijänä), että voiko jotakin haastattelua tai juttua tehdä eettisistä syitä. Eettisyys on itselleni tärkeää, ja haenkin monesti varmistusta tuottajalta.

Usein työt kuitenkin soljuvat varsin mallikkaasti eikä haasteita ilmene juurikaan.

5 Mikä on paras juttusi omasta mielestäsi?

Haluan mainita kaksi: Jari Rothin elämä omaishoitajana vei toimittajan mennessään nopeasti. Työprosessi oli hyvin eteenpäin soljuva, ja taustatyö oli tehty tarkoin. Oma kiinnostus aiheeseen ohjasi haastattelu- ja kirjoitustyötä. Haastattelutilanne oli koskettava, mutta vielä koskettavampaa oli päästä pariskunnan kotiin. Toimittajana sitä pääsee paikkoihin, mihin kaikki eivät pääse.

Jaetulle ykkössijalle nousee Erja Tapiosta kirjoittamani juttu. Tässäkin kantavana voimana oli autenttinen tarina, koskettavuus ja ajankohtaisuus.

Toinen juttu, jos pidän jollakin tavalla ihan erityisen paljon, on ennen HS-harjoittelua Turun Sanomiin kirjoittamanani juttu rintasyöpään sairastuneesta Marjaanasta. Samaistumispinta (haastateltavan ikä, elämäntilanne jne.) teki tästä jutusta melkoisen koskettavan.

Kolmas juttu on aivan eri maailmoista. Teimme kuvaajan kanssa reportaasia, ja moni asia muuttui matkalla. Kerros kerroksella tarina alkoi rakentua niin reportaasi paikalla kuin toimituksessa näppäimistöllä. Lopputulos on sellainen, josta tykkään ja tekemisen prosessi minulle melko lailla uusi. Tämä juttu sai paljon inhimillistä ja positiivista palautetta, mikä yllätti minut.

6 Mikä juttusi on sellainen, josta et itse tykkää?

No hmm. Niitä ei ole paljon, mutta yksi on sellainen, josta en juttuna pidä. En oikein edes tiedä syytä tälle, mutta kun yksi on mainittava, sanon tämän: Hoitajat kertovat: Näin psykiatrisille osastoille kuljetetaan jopa vasaroita ja mattoveitsiä. Juttu on ihan hyvä ja aihe kiinnostava, mutta oma fiilis siitä jäi valjuksi, vaikka sain hyvät haastateltavatkin juttuun.

7 Mikä on tärkein oppisi journalismin opiskelussa, entä toimittajan työssä?

Ihan tärkein on varmasti se, että näissä opinnoissa pitää tehdä melkoisesti duunia! Opintojaksot ovat melko työläitä, enkä itse olisi selvinnyt opiskelusta ilman, että olisin ottanut opintovapaata. Yksi tärkeimmistä opeista onkin varmasti se, että on syytä keskittyä siihen, mitä tekee, antaa sille aikaa. Ettei räävi opiskelutehtäviä kasaan kaiken ruuhkavuosikiireen keskellä, oman 100-prosenttisen työn rinnalla. Jos talous antaa myöden, kannattaa ehdottomasti tukeutua opintovapaaseen ja oikeasti keskittyä opiskeluun. Ja nauttia siitä!

Toimittajan työssä tärkein oppini lienee se, että olen ihan ensimmäistä kertaa saanut nähdä, millainen koneisto toimitus on: uutispäälliköt, toimitussihteerit, tuottajat, toimittajat, suomen kielen editoija, deskivuorolaiset, aamuvuorolaiset, iltavuorolaiset, kotimaantoimitus, ulkomaan toimitus, politiikan toimitus, urheilutoimitus ja niin edelleen. Ja yhdessä tehdään. Toimittajat ideoivat, kohtaavat, haastattelevat ja kirjoittavat, mutta eivät juuri paina enteriä. Toimittajat harvoin ovat myöskään esimerkiksi lopullisten otsikoiden takana – tiesitkö tämän?

Toinen tärkeä oppini toimittajan työssä on se, että kun taustatyö on tehty hyvin ja kun rohkenee jalkautumaan paikkaan, johon ”tavallinen tallaaja” ei pääse, syntyvät ne parhaat jutut.

8 Mikä on paras muistosi opiskelustasi toimittajaksi?

Opiskelun parhautta ovat opiskelutoverit. Saan opiskella itseäni huomattavasti nuorempien kanssa, ja se pitää minut sekä virkeänä että iloisena. Olen ihan uudenlaisessa porukassa, uusissa ympyröissä, kuulemassa ja kokemassa ihan uusia juttuja. Nautin yhteisistä opiskelukohtaamisistamme, reflektiivisistä palautteista ja siitä osaamisesta, jota olen ympärilläni saanut havaita.

Parhautta ovat myös onnistumiset. Tunne siitä, että on antanut kaikkensa ja lopulta saanut paljon. Että asiat soljuvat eteenpäin ja opintopisteitä kertyy. Olen näissä opinnoissa päässyt mukaan niin moneen sellaiseen paikkaan, tapahtumaan ja juttuun, mihin en ikinä ilman sitä olisi päässyt. Tai mihin en olisi koskaan ”eksynyt”. Opiskelu on ruokkinut muutenkin uteliasta mieltäni. Sekin on ihan huippua.

Yksi hetki on mainittava vielä: Se tunne, kun sain kuulla pääseväni Helsingin Sanomien Turun toimitukseen harjoitteluun, oli yksi elämäni onnellisimmista. Se tulee varmasti jäämään mielen sopukoihin pitkäksi aikaa.

Tähän on tultu.

Minna

Kuvat: Jenna Westerlund