Kuten aiemmin olen kertonut, sain toimia luovana suunnittelijana Turun ammattikorkeakoulun ja Ruisrockin vuotuisessa yhteistyöprojektissa. Tänä vuonna pääprojektia vetivät ensimmäisen vuoden kätilöopiskelijat teemalla #allbodiesrock – kaikki kehot rokkaavat. Tueksi heille rekrytoitiin meistä medianomiopiskelijoista sopivimmat luoviin, kuvallisiin ja tuottaviin tehtäviin. Rekrytoinnissa haettiin mm. luovaa suunnittelijaa, some-tuottajia, kuvaajia ja videokuvaajia. Minut kiinnitettiin luovan suunnittelijan rooliin.

Tehtävänäni oli suunnitella tämän vuoden projektille tapahtumapisteen visuaalinen ilme, kuvaseinä ja laatia yhdessä opiskelijatiedottajan kanssa tapahtuman teeman ympärille tarina sekä huolehtia sosiaalisen median ja muiden materiaalien taittotyöstä. Melkoinen urakka ja savotta, mutta hienosti niistä selvittiin!

Lopullinen visuaalinen ilme oli nimeltään ”Quite a wonderful growth story”. Tätä visuaalista ilmettä hyödynnettiin kuvaseinään, julisteisiin, valtavan suosion saavuttaneisiin siirtokuvatatuointeihin, siemenpapereihin ja some-sisältöjen tuottamiseen.

Elementtejä käytettiin yhdessä ihan oikeiden, (journalistiopiskelijoista koostuneen) mediatiimimme ottamien, kehokuvien kanssa. Nämä keräsivät hurjasti positiivista palautetta kolmipäiväisen Ruisrockin aikana – kaikki kehot ovat arvokkaita ja kauniita, kaikki kehot rokkaavat! Voit lukea opiskelija-tiedottajamme kirjoituksen festaripäivistä täältä.

”Anteeksi, että välillä moitin sinua” – Muistathan rakastaa kehoasi?

#allbodiesrock julisti kehorauhaa ja kehotti rokkaajia katsomaan peiliin hyväksyvien, armollisten aurinkolasien läpi. Oli hienoa huomata, miten festarikansa vieraili tapahtumapisteellämme ja pysähtyi ihmiskehon ihmeiden äärelle.

Tapahtumakontin peileistä kävijöille tarjoutui mahdollisuus ihailla itseään. Tämän lisäksi Turun AMK:n alueella kisattiin raskausmaharadalla. Siinä osallistujalle puettiin ihan oikean kokoinen viimevaiheen raskausmaha vyötäisille, jonka jälkeen mahakas kirmasi hienosti rakennettua esterataa pitkin kätilöopiskelijoiden ottaessa aikaa.

Turun AMK:n tapahtumapiste oli näyttävä, persoonallinen, kutsuva ja aito. Se houkutteli festarikävijät kirjaamaan kehuja omista kehoistaan visuaalisin elementein koristelluille siemenpapereille. Kehuja tuli runsaasti; kehokehu haisee ja hyvä niin!

Eräs kävijä kirjoitti: ”Anteeksi, että välillä moitin sinua. Sinun kanssasi olen koko elämäni. Kiitos kaikesta!” Siemenpaperit istutetaan myöhemmin Turun Katariinanlaaksoon. Joskus rokkikehuista kasvaa kaunis päivänkakkaraniitty.

Viisi tärkeintä oppia festariprojektissa

Koska luovan suunnittelijan työni linkittyy journalismiopintoihin, tulee minun pohtia myös sitä, mitä opin tässä projektissa. Ensinnäkin olen kiitollinen siitä, että sain olla mukana tämänkaltaisessa toiminnassa. Se on innovaatiopedagogiikkaa parhaimmillaan!

Toiseksi olen iloinen, että opin oikeasti jotain uutta. Kolmanneksi olen tyytyväinen lopputulokseen: visuaalinen ilme oli onnistunut ja kaikkia osapuolia miellyttävä ja kolmen päivän tapahtuma kontteineen keräsi sankoin joukoin uteliasta ja kokeilunhaluista festariporukkaa. Festareiden päätyttyä sain kuulla, että pisteellämme kävijät olivat todenneet #allbodiesrock-alueen olleen ”festareiden sydän”. Se lämmitti mieltäni valtavasti.

Neljäs oppini linkittyy tuottaja-asiakas-asetelmaan, jos itse toimin tuottajana. On mielenkiintoista (ja välillä rankkaakin) yrittää luoda jotakin oikeasti tilattua. Siinä ehtii monesti kysyä itseltään – ja vähän kanssatekijöiltäänkin – että mitähän tästä tulee.  Huomasin huijarisyndrooman nostavan päätään aina välillä, etenkin projektin loppuvaiheilla, mutta siitäkin selvittiin.

Viimeiseksi mainitsen ehkä tärkeimmän oppini. Koen, että tässä projektissa opin eniten itsestäni: kaikkea en voi tehdä itsenäisesti ja yksin. On olemassa useita erilaisia toimintatapoja, joista yksikään ei välttämättä ole se oikea. Joskus pitää valita toimintatapa, joka on vähiten juuri minua, eikä lopputulos välttämättä olekaan sellainen, jonka minä ajattelin sen olevan. Mutta. Minun tulee sen takana pystyä seisomaan selkä suorassa, hymy huulilla ja katse tiukasti naulittuna Turun AMK:n brändikäsikirjaan.

Kun projektin lopussa näkee ”asiakkaiden” ja festarikävijöiden tyytyväiset ilmeet ja kuulee ihailevat huokailut lopputuotoksen äärellä, ei voi olla kuin onnellinen.

Tähän on tultu.

Minna

Kuvat: Ronja Järvinen