Laukku olalla on ympäristöteko – leikkuujäte jalostuu uudeksi tuotteeksi suomalaiskäsissä

*) Kaupallinen yhteistyö

Me törmäsimme sattumalta sosiaalisessa mediassa, me kaksi Salakaria. Pian Hannamaija kysyi, olenko Mikon puoliso. Ja olenhan minä. Kirjoitin toki myöntämisen perään, että minä en ole kanttori Mikko Salakarin puoliso vaan ”sen toisen”. Hannamaija tiesi tämän, sillä kanttori-Mikko on hänen veljensä… Siitä kaikki lähti – ja siitä hetkestä lähti myös rakkaus Hannamaijan laukkuihin.

Minna ja uusi laukkuNainen laukku olallaHSALAKARI-bags luo käytännöllisiä, kauniita laukkuja uusiokäyttämällä olemassa olevia resursseja ja vähentamällä ympäristön kuormitusta. Laukut valmistetaan parhaiden käsityöperinteiden mukaisesti, ensiluokkaisista kierrätetyistä materiaaleista niille, jotka uskovat, että muutos on mahdollista.

Kaiken lisäksi laukuissa komeilee Hannamaijan nimen ja hänen yrityksensä nimen lisäksi minun sukunimeni. Miten kutkuttavaa ja herkullista – tällainen laukku on saatava!

Kun olin selannut täpinöissäni Instagramista ja HSALAKARI-verkkosivuilta laukkutarjontaa, tiesin, että tässä olisi a) laukkuja minun makuuni, b) laukkuja, jotka sopivat arkeen ja juhlaan, ja c) tulevaisuuden laukut, jotka kestävät kierrätys-, ilmasto- ja kulukuurinäkökulmien tarkastelua. Vaikka en mikään aktivisti tai mallikansalainen näissä asioissa olekaan, ymmärsin, että nämä laukut tehdään kierrätysmateriaalista ja niiden hankinta ei voisi olla koskaan turhaa tai haaskausta.

Musta laukku ja pieni musta pussukka

Hannamaija kertoi minulle, että HSALAKARI syntyi havahtumisesta siihen tosiasiaan, että kulutustavoillamme on merkitystä: ”Vuosia pikamuodin maailmassa toimiessani tämä tuli selväksi, ja halusin siirtyä massatuotannosta yksilölliseen ns. hitaaseen muotiin ja asiakkaalle kohdennettuihin tuotteisiin. Materiaaleja etsiessäni löysin huonekaluja valmistavan mittatilausverstaan ja heidän käyttämänsä eurooppalaisen korkealaatuisen naudan- ja puhvelinnahan. Verstaan jäämänahoista syntyvät yksilölliset luksuslaukut.”

HSALAKARI on suomalaista designia ja käsityötä suoraan Ranskasta, ja Hannamaija on taiteilija, jonka ateljeessa huonekalutehtaan leikkuujäte jalostuu kauniiksi kestäviksi tuotteiksi.

Valkoinen nahkalaukku ja sen suojapussi

Tällaista ei-niin-kierrättäjä-arvoista keski-ikäistä naista kiehtoo erityisesti se, että oikeilla työtavoilla ja tekniikoilla saa aikaan varsin korkealaatuisia tuotteita. Käsityönä tehty laukku on toki arvokkaampi ja hinnakkaampi kuin massatuotantoverrokkinsa, koska kierrättämisessä tulee helposti enemmän työtunteja tuotetta kohden.

Näissä laukuissa jokainen nahanpala on valittu huolella. Siitä syntyy yksilöllinen ja upea luksustuote.

Sellainen, joka juuri sinulla on mahdollisuus voittaa osallistumalla Tähän on tultu -Instagramin laukkuarvontaan. Arvonnan säännöt Instagramissa.

Tähän on tultu.

Minna

P.S. Itse valitsin itselleni varsin klassisen, virtaviivaisen laukkusetin (kuvissa), joka sisältää pienen kukkarontyyppisen pikkupussukan. Mustana toki. Nyt, kun olen silmäillyt kaikkia upeita värikkäitä laukkuja @hsalakaribags22-Instagramista, olen varma, että haluan seuraavaksi jotain värikästä!

Kuvat: Hannamaija Salakari ja Minna Salakari

Puheenaiheet Oma elämä Päivän tyyli Trendit

En ole koskaan…

Tiedättekö En ole koskaan…- leikin? Siinä voittaja on se, joka kertoo sellaisen ”En ole koskaan…” -jutun, jota kaikki muut ovat tehneet, nähneet tai kokeneet. Minä en ole koskaan päässyt livenä leikkimään tätä. Enkä tiedä, olisivatko minun en ole koskaan… -juttuni edes sellaisia, joilla olisi mahdollisuus keräillä paljoakaan meriittiä. Kirjasinkin nyt blogiin näitä totuuksia itsestäni ja touhuistani. Saisinko pisteitä?

Minnan kasvokuva

En ole koskaan…

…syönyt lapsuuden varhaisvuosien jälkeen banaania. Koskaan. Ikinä. Milloinkaan. Enkä syö.

…syönyt lapsuuden varhaisvuosien jälkeen rusinoita. Koskaan. Ikinä. Milloinkaan. Enkä syö.

…pitänyt pallopeleistä. En jalkapallosta, koripallosta, sählystä tai lentopallosta, saati mistään mailapeleistä, johon liittyy jonkinlainen pallo tai palloilukenttä. Minä palloilen mieluusti muualla.

…nauttinut telttailusta. En ole koskaan nuoruus- tai aikuisiällä telttaillut, pois se minusta!

…vieraillut Islannissa. Olen tainnut matkustaa elämäni aikana kaikissa muissa Euroopan maissa paitsi Islannissa. Ehkä jonakin päivänä päädyn sinnekin!

…tilannut Mäkkäriltä Bic Mac -ateriaa.

…juonut piimää. Koskaan. Ikinä. Milloinkaan. Enkä juo.

…saanut ylinopeussakkoa. Parkkisakkoja olen saanut senkin edestä.

…ajanut mopoa tai moottoripyörää. En ole ajoneuvoihmisiä, niissä (etenkään mopoissa ja moottoripyörissä) mikään ei oikeastaan kiehdo minua. Pelkkä äänikin hirvittää.

…lotonnut. Olen kyllä saanut isovanhemmiltani lottokuponkeja ja seurannut mieheni lottojännitystä, mutta itsenäistä lottoamista en ole suorittanut koskaan.

…nähnyt yhtäkään Star Wars -elokuvaa.

…loukannut itseäni siten, että olisin murtanut luitani. Kaikenlaista muuta minulle on kyllä sattunut ja tapahtunut…

…pelannut Pleikkaria. Olen pidellyt käsissäni sitä ohjainta (?), mutta yhtäkään peliä en ole edes yrittänyt pelata.

…omistanut Tinder-profiilia. Olemme olleet naimisissa 22 vuotta, Tindereille ei ole ollut tarvetta!

…asunut muualla kuin Turussa. Varför Paris, vi har ju Åbo?

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään