Mitä ilmeanalyysi kertoo minusta?

Minulle on tehty monenlaisia ja monenmoisia psykologisia testejä: persoonallisuus-, johtajuus- ja vuorovaikutustestit ovat kuuluneet osaksi työhaastatteluprotokollaa, täydennyskoulutuksia tai työpaikan ryhmädynamiikan ja työtehon selvityksiin. Jokainen niistä on ollut omalla tavallaan kiehtova, jännittävä ja oikeellinen. Olen jokaisesta tunnistanut itseni, kun testejä on käyty työpsykologin ja muiden asiantuntijoiden kanssa läpi. Joka kerta olen myös hämmästynyt.

Eniten kaikista on hämmästyttänyt viimeisin testaus, joka keskittyi mikroilmeisiin. ilMe-persoonallisuusanalyysi on käyttäytymisestä kertova analyysi (PBA, Personal Behavioral Analysis), joka avaa näkökulmia vuorovaikutukseen erilaisissa tilanteissa.

Siitä, miten ihmisaivot käsittelevät kokemuksia – sattumuksia, tunteita, informaatiota ja ajatuksia – kontekstista riippumatta.

Mikroilmeanalyysissa vastataan lyhyeen videohaastatteluun. Haastattelun aikana kasvoilla näkyy lukuisia, tahattomia ja tiedostamattomia ilmeitä. Nämä ilmeet viipyvät kasvoilla ja kaulalla vain hetken, noin 1/25–1/15 sekuntia. Analyysin mittausmenetelmä perustuu nimenomaan näihin mikroilmeisiin. Menetelmä havainnoi kasvojen lihasten liikkeitä vuorovaikutteisessa haastattelutilanteessa. Jokainen kasvojen lihas on luokiteltu, ja jokaisen lihaksen liikettä, liikkeen toistuvuutta ja voimakkuutta kuvaa numeerinen arvo.

ilMe-analyysi perustuu tieteellisesti todistettuun ”taistele, pakene tai jähmety” -teoriaan. Fysiologinen reaktio ilmenee jonkinlaisena vasteena havaittuun tilanteeseen tai tapahtumaan. Analyysi erottaa kolme vuorovaikutustyyleihin perustuvaa ryhmää: visio-orientoituneet, käytännönläheisesti orientoituneet ja rationaalisesti orientoituneet. Jokainen ryhmä jakautuu vielä viiteen eri tasoon, joilla kaikilla on omat määritelmänsä.

Mikroilmeanalyysista saatu raportti antaa tietoa henkilökohtaisista, henkilön tärkeinä pitämistä asioista ja ominaisuuksista, jotka tulevat esiin vuorovaikutustilanteissa.

Minä olin visio-orientoitunut. Hyvin vahvasti.

Kun luin analyysiani, en oikeastaan yllättynyt. Hämmästynein olin siitä, miten hyvin (jälleen!) tunnistin itseni…

Se, mitä arvostan tai tunnen, on minulle tärkeää. Ryhdyn toimeen, ideoin ja innovoin. Yksityiskohdat ovat minulle vähemmän tärkeitä kuin isot kokonaisuudet. Olen vastarintaa murtava verkostoituja, muita osallistava ideanikkari ja luova toiminnan nainen. Olen ratkaisija ja toivon työssäni ristiriidatonta ilmapiiriä.

Jotta viihdyn ja voin työssä hyvin, haluan sekä vaikuttaa työhöni että suoriutua työstä hyvinkin itsenäisesti.

Minulla pitää olla aikaa ja tilaa ajatuksille, pohtimiselle ja eri näkökulmien puntaroinnille. Myös luovuudelle. Kykyinäni mainittiin ryhmädynamiikan edistäminen, luovat lähestymistavat, omien havaintojeni aulis jakaminen sekä tietynlaisen delegoinnin taito. Riskeinäni taas listattiin jännitteiden välttely, vetäytyvä käyttäytyminen kriisitilanteissa sekä yli- ja aliarviointi. Kuulostaa (ainakin pääosin) ihan minulta!

Analyysin lopussa luki: ”Lähestyt asioita tunnustelevasti ja luovasti päivittäisissä rutiineissasi. Kun olet tekemisissä itsellesi läheisten ihmisten kanssa, olet vastaanottavainen, kehittelet ideoita mielelläsi ja aiot viedä asioita eteenpäin. Uusien näkökulmien löytäminen on vahvuutesi.”  Minun on helppo allekirjoittaa joka sana!

Nyökkäilin myös kohdassa, jossa todettiin minun tarvitsevan aikaa ajatusteni prosessointiin. Tarvitsen pysähtymisen tai edes pikaisen ajatustauon, ennen kuin ryhdyn toimeen.

Vaikka nopealiikkeinen olenkin, osaan pysähtyä kuuntelemaan, ja raportin mukaan positiivinen asenteeni ja tuttavalliset eleeni saavat ihmiset avautumaan minulle – bingo!

Olen analyysin mukaan tietoinen verkostoitumisen ja sitouttamisen tärkeydestä ja parhaimmillani muutoskatalyyttinä. Kyllä! Sillä tiedän, miten saan työyhteisön saavuttamaan tavoitteen ja ratkaisemaan asioita yhdessä, yhteistuumin.

Kun käsittelimme jokaisen tiimiläisen ilmeanalyysia yhteisesti, saimme todeta, että suurin osa meistä oli ainakin jollakin tavalla visio-orientoituneita. Onneksi joukkoon mahtui myös muutama rationaalinen ja yksi ratkaisukeskeinen. Muuten saattaisi mennä vallan innovoimiseksi!

Mikroilmeanalyysi oli mielenkiintoinen. Se oli todellinen työpersoonatesti vailla vertaa.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Työ Ajattelin tänään

Viikon parhaat hetket kuvina

Viikko on ollut työntäyteinen ja kiireinen, paikoin jopa ahdistavan täynnä kokouksia, hankepalavereja, yhteistyötapaamisia, opiskelijaohjauksia, opinnäytetöiden arviointeja ja erilaisissa järjestelmissä poukkoiluja. Tarjoan kahvit tai pitsat tai melkein mitä tahansa sille, joka kehittää tietojärjestelmän, jossa on integroituna kaikkien (k a i k k i e n) työssäni tarvittavien järjestelmien ominaisuudet ja mahdollisuudet.

Koska viikkoon mahtunut paljon ja kaikenlaista, on siihen mahtunut myös ilon aiheita ja mukavia kohtaamisia. Vuorovaikutusta etäajasta huolimatta. Iltapäivät ja illat olen pyhittänyt kotitreeneille, äänikirjalle – nyt on selvästi kirjakausi! – ulkoilulle ja kevätpöhinälle. Lopun ajan olen laskenut päiviä kesälomaan… Lupasin taannoin koota viikon parhaat kuvina, joten olkaa hyvät!

Maanantai

Heräsin kukonlaulun aikaan, jo ennen herätyskellon kilkatusta. Nousin, hiiviskelin keittiöön ja nautin. Uusi maanantai aloittaisi kiireisen työviikon. Lounaan aikoihin pyysin mieheltä, josko noutaisimme hänen minulle (meille) hääpäivälahjaksi antamansa terassin kukkaruukut läheisestä puutarhamyymälästä. Ja niin teimme.

Tiistai

Tiivistahtinen tiistai. Täyttä touhua. Tuskin taukoja. Illalla, yhdeksänvuotiaan jo nukkuessa, pysähdyin keittiön pöydän ääreen iltapalalle. Aurinko paistoi vielä matalalta. Minun oma hetkeni.

Keskiviikko

Aamu oli harmaa, satoi kaatamalla. Iltapäiväksi keli näytti muuttuvan. Hetkeksi. Siinä hetkessä kävin jokirannassa hikilenkillä. Älykello oli punaisella, vaikka en edes ottanut juoksuaskelia. Havaitsin kesän merkkejä.

Torstai

Lapsi heräsi kukonlaulun aikaan. Hän oli täpinöissään illalla alkavasta oman luokan yökoulusta. Yökoulu on ollut päivän sana noin kaksi viikkoa. Miehen lähdettyä jääkiekkoharrastukseen, minä kävin nauttimassa yksinäisestä illasta päivän kakkoslenkillä (kahdeksalta, harvinaista!), puhuin puhelimessa kahden ystävän kanssa kovaäänisesti vielä yhdeksältä ja kolistelin keittiössä. Kuuntelin äänikirjaa.

Ja sitten näin ne –  pääskyset! Kun otin maisemaikkunalla kuvaa, ne lentelivät jo kaukana metsikön yllä. Kesä tulee. Se on varma.

Perjantai

Perjantai oli buukattu liian täyteen toinen toisensa perään aikataulutettuja tapaamisia. Joissa kaikissa piti olla skarppina. Iltapäivän lenkillä karistin viikon pölyt, lenkin jälkeen siivous, kotitreeni ja uusi äänikirja korville. Nyt on kirjakausi, pohdin mielessäni. Aina ei ole. Perjantain blogissa pohdin tyynyhommeleita.

Lauantai

Nukuin erinomaisen yön itseni ja älykelloni mukaan. Se on vilkkunut vihreällä viimeiset kaksi viikkoa. Kaularanka alkaa olla kunnossa, arki tarpeeksi tasaista eikä liian kuormittava, vaikka stressitaso onkin ajoittain työkuorman vuoksi korkealla. Onneksi se ei heijastu öihin! Yhdistyksen hallituksen kokous, kävelyä, kirjaa, somea ja blogien kirjoittelua. Kivan päivän kruunasi tietenkin viikonloppukimppu!

Sunnuntai

Hidas aamu, ystävälenkki, kuulatreeni ja kesäinen keli. Siinä kaikki. Yhdeksänvuotias söi mansikoita ja puhalteli voikukkia. Matruusipoika viestitteli pääsevänsä pian kotiin metsäleiriltään, äidin lihapatojen äärelle, neljän viikon ”kiinni olemisen” jälkeen. Esikoinenkin piipahti. Hetkiä, kun kaikki on kohdillaan.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään