Tyynyllä on väliä!

Olen aiemmin kirjoittanut sekä kaularankavaivoistani ja -leikkauksestani että unesta. Oikeastaan siitä, onko älykellosta unen mittariksi. Nyt, kun olen – ainakin melkein täysin – kuntoutunut välilevytyräoperaatiosta, tiedän, että monellakin asialla on merkitystä toipumiseen ja samalla uneen ja unenlaatuun. Ennen leikkausta pohdin fysioterapeutin ja neurokirurgin kanssa pään asentoa nukkuessa. Lähinnä sitä, miten vaikea on nukkua kyljellään, kääntyillä ja selvitä kivuliaista aamunousuista.

Molemmat asiantuntijat mainitsivat, että tyynyllä on väliä. Mutta kumpikaan ei osannut kertoa, mikä olisi tässä tilanteessa ”se paras” vaihtoehto tyynyksi.

Leikkauksen jälkeen kylkinukkuminen helpottui, ja kivut kaikkinensa olivat poissa. Sain vertaistukea: minua ohjattiin käyttämään tyynyä ikään kuin rullana, minulle neuvottiin sängynpäädyn korotus ja niskan tukeminen pehmoisella tyynyllä. Kaikkea kokeilin. Mistään ei oikeastaan ollut kunnollista apua. Tai tukea.

Tajusin, että vika ei ollut neuvoissa; tyynyni on huono. Suorastaan surkea.

Vanha, kauhtunut ja liian lättänä. Kun katselen tyynyä, minua hiukan hävettää. Miten terveydenedistämisen ja terveydenhuollon asiantuntijalla voi olla tämännäköinen tyyny?

Kuin taikasauvan iskusta Na2rel otti yhteyttä minuun. Ihan kuin he olisivat kuulleet hiljaiset huokaukseni ja itseni soimaamisen. Heillä olisi tyynyjä. Sellaisia tyynyjä, joissa pää ja niska voivat hyvin. Luonnonmateriaaleista valmistettuja, eri kovuusasteisia ja monenlaisille nukkujille sopivia. Surffailin yrityksen verkkosivuilla ja kävin aktiivista keskustelua heidän kanssaan. Sain tyynyn koekäyttöön. Ostin seuraavana päivänä samanlaisen miehelle.

Olemme nyt nukkuneet tyynyjemme kanssa viikon. En muista, koska pääni alla olisi ollut näin pehmoista, tukevaa ja joustavaa alustaa. Tyyny mukailee kaularangan liikkeitä, joustaa kääntymistilanteissa ja tukee oikeista kohdista esimerkiksi telkkaria katsoessa. Se taipuu löyhälle rullalle ja kaksin kerroin, ja sitä on helppo pöyhiä ”uuteen lentoon”.

Ero on merkittävä ainakin entiseen littuskatyynyyn verrattuna.

Luomulaatuinen alpakanvillatyynyni on pehmeä, mutta antaa hyvää tukea niskalle. Alpakanvillatäyte on tehty ohuesta alpakanvillahuopalevystä, jonka ansiosta tyynyä on helppo muokata sopivaan korkeuteen aukaisemalla tai pöyhimällä huopalevyä tai esimerkiksi poistamalla täyteosaa oman tarpeen mukaan.

Tässä tyynynvalintaprosessissa olen oppinut muutaman tärkeän asian: 1) tyyny ei ole ikuinen, 2) tyynyä pitää huoltaa (toisin sanoen pestä) ja 3) kaikille ei todellakaan sovi samanlainen tyyny – sovittamalla ja testaamalla voi selvittää itselleen parhaimman vaihtoehdon! Neljäntenä voisi olla toteamus siitä, että tyynyllä on väliä.

Peitollakin on. Sain yritykseltä myös peiton eli täkin pussilakanan sisään. Kun hypistelin peittoa, tajusin nanosekunnissa, että ero aiempaan täkkiini on valtava (täysin sama havainto kuin tyynyn suhteen). Jo käsituntumalta oli selvää, että tämä uusi täkki on peittojen aatelia.

Sen alle on ihana pujahtaa illalla: luonnonkuituisena peittona se hengittää, ei hiosta, ei varaa itseensä sähköä ja mikä parasta, puhdistaa itse itsensä. Tämä on minun juttuni!

Tämä puhdistusasia on ehdoton plussa myös tyynyn kohdalla. Tyynyssä on pestävä puuvillapäällinen, joten tyynyn puhtaana pitäminen on helppoa. Laiskallekin siivousihmiselle.

Loppukaneettina totean, että nämä ovat elämäni ensimmäiset ihan oikeasti hyvät ja laadukkaat petituotteet. Jos pussilakanasettejä ei lasketa. Luonnonkuitu on päivän sana, ja tulen jatkossa uudistamaan kaikki perheen tyynyt ja peitot. Onneksi Na2relin valikoimista löytyy jokaiselle jotakin!!

Sain arpoa blogin kautta yhden (voittaja saa itse valita tyynynsä) luonnonkuitutyynyn ja ekologisen palashampoon seuraajieni kesken. Kurkkaa Na2rel-verkkosivut ja some, ota some seurantaan ja osallistu arvontaan tästä linkistä.

Kohta yhdellä teistä on todella hyvä tyyny ja edessään levolliset yöunet!

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Terveys Ajattelin tänään

Koskettavimmat biisit ikinä

Musiikki on melkein parasta, mitä tiedän. Silti kuuntelen radiota vain autossa. Kotona soitan musiikkia vain erityistilanteissa. Tai yksin ollessani. Joku kysyi joskus jossakin sosiaalisen median kanavassa, kumpi musiikissa vetää erityisesti, sanat vai sävel. Vastasin nopeasti ja ehdottomasti sanat. Tätä selittää muun muassa se, että pidän myös runoudesta – hyvä runo tai laulun sanoitus koskettaa syvältä ja saa ainutlaatuisen merkityksen luku- tai kuunteluhetkellä. Arvostan sanoituksia ja osaan vastata välittömästi kolme kaikkien aikojen parasta suomalaista laulun sanoitusta. Jos joku kysyisi.

Pohdin taannoin autossa radiota kuunnellessani erilaisten kappaleiden merkitystä itselleni, omaan elämääni. Listasin biisejä, jotka koskettivat tai olivat joskus koskettaneet tavalla tai toisella. Sellaisia, jotka ovat jääneet mieleen aivan tiettyjen, erityisten hetkien lauluina.

Olen aiemminkin kertonut, että kullakin lapsellani on ”omat laulunsa”. Aina, kun kyseinen kappale soi, se muistuttaa minua siitä lapsesta, jonka kappale se on.

Listasin koskettavimmat biisit ikinä. Koskettava ei tarkoita ainoastaan kaihoisasti liikuttavaa, se on myös iloisesti liikuttava, säväyttävä, muistorikas, elämänmakuinen ja niin edelleen. Kappale on jollakin tavalla kolahtanut ja jäänyt siten soimaan elämässäni.

Suomalaiset ikisuosikit

Valot pimeyksien reunoilla. Ei jaettuja ykkössijoja, ykkösiä on vain yksi ja se on tämä. Siinä on kaikki.

Sinuun minä jään. Koivun huminaa ja kaikenlaista. Aavistus alkavasta keväästä ja tulevasta kesästä, ruohon tuoksun voi tuntea nenässään, auringonsäteen kasvoillaan. Vesala on biisin ykkösesittäjä, mutta suosittelen kuuntelemaan myös Aksel Kankaanrannan version tästä. Se koskettaa syvältä.

Tulkoon mitä vaan. Lauri Tähkän sanoitus on kantanut itseäni tilanteesta toiseen ja kannatellut silloin, kun elämä – tai koronavirus – yllättää tavalla tai toisella. Tulkoon mitä vaan. Tulkoon mitä vaan…

Väkevänä kuin metsä. Lauri Tähkä teki sen taas. ”Väkevänä niin kuin metsä, syntyvänä niin kuin kevät, kauniina niin kuin kesäyö. Lupaan olla aina tässä, tuulessa hyytävässä kädet voimakkaina vierelläsi aina. Sä tulet mut näkemään, vierellesi tänään tähän jään”. Pitääkö selittää?

Sitkeä sydän. Tämä biisi on Ylioppilaskokelaan (oikeammin Matruusipojan) biisi. Erityisesti kohta, jossa sade tuli tulvana yli pysäkin, sinä olit ihme suurin sittenkin.  Sinulla on ilma ja kyky hengittää, olkapäällä kyyhkynen, vaikket sitä nää. Koskettaa ja liittää kappaleen lapseen. Voimabiisi.

Vie mut minne vaan. Olen nimennyt tämän minun ja puolisoni kappaleeksi. Yön kaikkien aikojen paras kappale toimi 25 vuotta sitten, kertoi jo tuolloin kaiken olennaisen. Edelleen toimii ja kertoo kaiken olennaisen. Sykähdyttää myös Suvi Teräsniskan laulamana.

Top 5 ulkomaiset biisit

Don´t speak. Nuoruusvuosien ykköshitti kurottelee edelleen oman Maailman top 10 -listan kärkisijoille. Lähikuppilan jukeboxin (!!) kulutetuin biisi.

What´s up? Lukeutuu samaan kategoriaan äskeisen kanssa. Tähän linkittyy teinivuosien Ruotsin reissu, ensi-ihastukset ja kaikenlainen kasvaminen.

Eternal flame. Limudiskojen illan viimeisinä biiseinä soitettu Eternal flame oli niin teeveestä tuttu, että jokainen osasi sen ulkoa. Säväyttää edelleen.

Despacito. Kesäbiisi. Niin iloinen, kevyt, kivalla tavalla latautunut biisi, että toista vastaavaa on vaikea nimetä. Tanssijalka alkaa vipattaa nanosekunnissa. Deeeeeeeees-paaaaa-ci-to!

Cover me in sunshine. Pinkin hittibiisi saa hymyn huulille ja herättää toivoa. Se on kesäbiisi vailla vertaa. Kappale tuo minulle aurinkoiset kesäsunnuntaiaamut, hitaat aamukahvihetket ja loman tunnun.

Let her go. Pitikö minun listata vain kuumin kärki? Mutta kun. Sinne on tunkua. Passengerin Let her go on ikisuosikki, ykkönen, kakkonen tai kolmonen, ihan sama. Toimii aina ja joka hetki. Ilossa, surussa, kaipuussa, onnessa… Persoonallisesta miesäänestä plussaa.

Tässä on vain pieni otos kaikista Maailman top tuhat listan kappaleista. Kuten voitte huomata, musiikkimakuni  lukeutuu ”laidasta laitaan” -kategoriaan.

Tähän on tultu.

Minna

P.S. Mitkä ovat sinun ”tunnusbiisisi”?

Kuva: Arto Arvilahti

Puheenaiheet Musiikki Ajattelin tänään