Saako lasagnen tuunata? 3 versiota ikisuosikista

Perinteisen lasagnen tuntevat kaikki: maukas tomaattipohjainen jauhelihakastike, sakea valkokastike juustolla ja vaaleat lasagnelevyt kootaan kerroksittain uunivuokaan. Viimeisenä kerroksena jauhelihakastiketta, jonka päälle kunnon kerros juustoraastetta. Jotenkin näin.

Lasagne on ajaton ikisuosikki vailla vertaansa. Se on usein koko perheen herkku ja viikonlopulle valmistettu ruoka – usein siitä jää vielä seuraavalle päivälle, mikä helpottaa maanantai-iltapäivän ruoanlaittohelvettiä. Lasagne maustetaan miedoin maustein (joukkoon hieman sipulia ja valkosipulia, mustapippuria) eikä sitä tavallisesti lähdetä liiemmin tuunaamaan.

Tämän emännän keittiössä lasagnea sen sijaan tuunataan, ja lasagne on yksi ruoista, jonka osaan ja jota teen mielelläni. Niin, ja josta itse tykkään. Kaikista itse tekemistä kotiruoista en pidä: ruoan tuoksu valtaa kodin ja tarttuu vaatteisiin ja sitä on jo täysin kyllästynyt siinä vaiheessa koko ruokaan, kun se valmistuu.

Lasagnen kanssa on toisin. ”Lassesta” on olemassa varsin monia versioita, joiden tuunaamiseen ei tarvita Master Chef -tason taitoja.

Kolme tyypillisintä ”meidän perheen lasagnea” ovat köyhännaisen tai laiskan naisen lasagne, pekonitwistattu lasagne ja italialainen lasagne.

Köyhän naisen tai laiskan naisen lasagne – kuka tahansa pystyy -lasagne

Tässä versiossa tarvitset 600g naudan jauhelihaa, jauhelihakastikeainekset (tomaattikastikepurkki, ruokalusikka sokeria sekaan, mausteita sekä 2dl ruokakermaa) pussin jotain hyvää juustoraastetta ja lasagnelevyt. Pohjalle kastiketta, sen päälle hieman juustoraastetta, sitten lasagnelevyt ja kastiketta, juustoa ja uudet lasagnelevyt. Toista kolme kerrosta.

Lopuksi loput kastikkeet ja juustoraasteet päälle ja uuniin. 200 astetta (kiertoilmauuni) ensin alkuun n. 40-45 minuuttia, sitten folio päälle ja 100 asteeseen vielä 20 minuuttia. Ulos uunista folioineen päivineen, hetken vetäytyminen ja lautaselle. Ihanan yksinkertaista!

Pekonitwistattu lasagne – perheen miesten makuun

Tässäkin versiossa tarvitset 600g jauhelihaa ja ihan samat kastikeainekset kuin yllä mainitussa ohjeessa. Sen lisäksi tarvitset paketillisen pekonisiivuja, chilirouhetta, pussillisen juustoraastetta ja lasagnelevyt. Voit valita tavalliset tai pinaattiset. Kaikki toimii!

Lasagne kootaan seuraavasti: vuoan pohjalle kastike, rouhittua chiliä, 2-3 pekoninsiivua, juustoa, lasagnelevyt. Toistetaan noin kolme kerrosta, päällimmäiseksi jälleen jauhelihakastiketta ja juustokuorrutus. Tämä versio on erityisesti perheen miesten mieleen. Valkokastike jää tässä(kin) versiosta pois, oikaistaan juustoraasteella, myös tuorejuustoa (maustamaton tai maustettu) käy.

Italialainen lasagne – makeaa, tomaattista ja yrttistä

Tämä on ehdottomasti oma suosikkini. Tämän eteen pitää myös nähdä ehdottomasti eniten vaivaa. Mutta se on sen arvoista. Kokeile! Tarvitset jälleen 600g naudan jauhelihaa ja kaikki jo tutuiksi tulleet kastikkeen ainesosat. Lisäksi tarvitset puoli litraa kevyt- tai kulutusmaitoa, 1,5 pussillista juustoraastetta, purkin tuorejuustoa (maustamaton), kirsikkatomaatteja ja tuorebasilikaa ja paketillisen tuoremozzarellaa.

Jauhelihakastikkeen lisäksi valmistetaan valkokastike (rasva sulatetaan kattilassa, sekaan ruokalusikallinen tai puolitoista vehnäjauhoa, sekoitetaan, päälle kaadetaan maito, sekoitellaan, lisätään juustoraastetta pussillinen ja koko tuorejuusto. Sekoitetaan, jotta ei pala pohjaan, kiehutellaan muutama minuutti.

Lasagne ladotaan siten, että ensimmäisenä jauhelihakastiketta, jonka päälle sakeaa valkokastiketta, muutama basilikan lehti ja kirsikkatomaatin puolikas ja lasagnelevyt. Jatketaan samalla tavalla noin kolmesta neljään kerrosta, viimeistellään juustoraasteella (puolikas pussi, joka jäljellä), basilikan lehdillä, mozzarellaviipaleilla ja kirsikkatomaatin puolikkailla. Kypsytys, kuten muissakin versioissa. Kun ruoka tulee uunista ja on ehtinyt vetäytyä, päälle voi laittaa vielä basilikaa ja tuoreita kirsikkatomaatin puolikkaita.

Lasagnea saa siis mielestäni tuunata!

Tiedän, että olemassa on mitä erilaisempia ja ihanampia versioita ”lassesta”, kerrothan omasi!?

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe Suosittelen

Viikon parhaat: Hästägihankuinolisilapissa

Lienee selvää, että viikon puhutuin ja kuvatuin, samalla koko talven odotetuin hetki oli, kun Varsinais-Suomikin sai ylleen lumipeitteen. Parasta oli, kun Pekka Pouta lupasi, ettei lumi ole kovin katoavaista sorttia – saisimme nauttia siitä ja pakkasista ainakin 10 päivää säätiedotuksesta eteenpäin. Nyt kun katson puhelimen säätietoja, lupaa se edelleen miinusta koko maahan. Mahtavaa!

Eikä se ollut vain lapsista mahtavaa, sillä itse ainakin huomasin iloitsevani valoisuudesta, pakkasesta, valkoisesta hangesta ja lapsen lumiriemusta. Onko parempaa? Siis näin tammikuussa…

Maanantai

Viikon ensimmäinen päivä tarjosi parastaan, kun hanke-, opetus- ja ohjaustyöt alkoivat toden teolla. Kello oli iltapäivä ennen kuin oltiin alkuun päästy! Maanantaina säiden suhteen oli vielä odottava tunnelma: kotona, työssä ja kavereiden kesken pohdimme, koskahan sitä lunta oikein saadaan.

Tiistai

No nyt, nyt sitä saadaan! Twitter, Facebook ja Instagram täyttyvät lumisista postauksista. Talvi on yllättänyt, eikä nastarenkaita ole hankittu. Tai ainakaan vaihdettu alle. Lumimäärästä uumoiltiin jo tässä vaiheessa viikkoa ”infernaalista”, kuten media asian ilmaisi. Infernaalisesta säästä ja lumisateesta huolimatta uskaltauduin tunnin lenkille – kaikki lähtee varusteista.

Keskiviikko

Autot hautautuivat lumeen. Fiksut lähtivät skrapaus- ja harjaus-urakkaan heti pyryn laannuttua tiistaina, itse tein sen vasta äärimmäisen hädän hetkellä keskiviikkoiltana. Hiki tuli, mutta kaikesta selvittiin. Siitä on kiittämäni naapurin lumiharjaa ja innokasta yhdeksänvuotiasta. Mies keksi sulatella Armeijaan lähteneen lumisen auton Cittarin parkkihallissa. On se viisas.

Torstai

Hästägihankuinolisilapissa. Se oli aamun ensimmäinen ajatukseni, kun katsoin ikkunasta ulos. Kun aurinko päivän happihyppelyllä alkoi pilkistellä, aamun hästäg-ajatukseni sai vahvistusta. Puoli neljän maissa havaitsin, että päivät ovat pidentyneet. Päivän paras hetki oli, kun saimme Armeijaan lähteneeltä viestin: ”Täällä ollaan ryömitty hangessa rynkyt kainalossa. Tuli sekin nyt testattua, et armeijan asusteista kaikki imee hyvin vettä paitsi pyyhkeet. Tänään päästään käymän sotkussa.”

Perjantai

Hästägihankuinolisilapissa. Se oli jälleen aamun ensimmäinen ajatukseni, kun puhelimen säätiedot kertoivat pakkasasteiksi miinus 20. Olohuoneen maisemaikkunasta on kiva seurata, kun Pitkäsalmi jäätyy. Muistelin muutaman vuoden takaista talvea, jolloin meren jäällä pystyi kävelemään ja luistelemaan. Olisi kiva, jos tänäkin talvena pystyisi.

Iltapäivällä, hämärän tultua, sytytin kynttilän upeaan jäälyhtyyn, jonka ystäväni toi yllätyksekseni kotiovelle kesken keskipäivän palaveriani.

Lauantai

Rauhallinen aamu, pakkasta ei ollut enää niin paljon. Lenkkeily- ja luistelukeli! Näiden lisäksi ihan paras valokuvauskeli, ja kävinkin muutamilla omakuvilla luottovalokuvaaja-Arton kanssa jokirannassa. Kuvauksen jälkeen hankin uuden viikonloppukimpun siivottuun kotiin, illalla herkkuja ja telkkua. Ihan jees! Peeäs. Netflixin Lupin kannattaa katsoa. Heti. Se on taidokkaasti tehty ranskalaissarja.

Sunnuntai

Vähän niin kuin lauantai: levollista, mukavaa, talvista.

Yhdeksänvuotias kirjoitti suomen kielessä tarinaa. Tarinan päähenkilönä seikkaili Makkaramies, jonka paras ystävä on makkara ja neiti Lumi. Hän kysyy keskittyneen työskentelynsä lomassa, miten lumi-sanaa taivutetaan. En tiennyt, tarkoittiko hän nimeä tai lunta lunta, mutta minähän kerroin!

Lumi, lumet, lunta, lumessa, lumesta, lumeen, lumella, lumelta, lumelle, lumena, lumeksi.

Muttei lumetta. Ei tällä viikolla.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään