Muista pyhittää lepopäivä – aktiivinen palautuminen tuo tuloksia

Moni ajattelee, että kehitys tapahtuu treenatessa – kun juoksemme nopeammin, hyppäämme pidemmälle, nostamme raskaammin tai puskemme kehoa kohti äärirajoja. Totta, liikunta haastaa ja rakentaa, mutta varsinainen kehitys tapahtuu levossa. Lepopäivät eivät ole laiskottelua vaan olennainen osa harjoittelua.

Kysyin viimeksi fysioterapeutti-personal traineriltani omassa treenissäni palautumisesta ja lepopäivistä. Itse en nimittäin koe tarvitsevani ”kunnollisia lepopäivä”, jolloin en tekisi mitään, vaan päinvastoin tarvitsen liikettä. En tietenkään jatkuvaa rehkimistä ja äärirajoille vetämistä vaan lähinnä säännöllistä tekemistä, iloa tuottavaa liikkumista. Ja se on kuulemma oikein okei. Sitä voi kutsua aktiiviseksi lepopäiväilyksi.

Venyttely

Muista pyhittää lepopäivä – mutta miksi?

Keho tarvitsee aikaa korjaantua. Rankka fyysinen harjoittelu aiheuttaa pieniä vaurioita lihaskudokseen. Kun pitää taukoa, keho ehtii korjata mikrovauriot ja rakentaa lihasta vahvemmaksi. Ilman riittävää palautumista rasitus voi kääntyä kehoa kuluttavaksi.

Mieli tarvitsee hengähdystä. Liikunta tuo iloa ja stressin lievitystä, mutta jatkuva suorittaminen voi kuormittaa myös mieltä. Lepopäivä antaa mahdollisuuden nollata ja palauttaa motivaation.

Palautuminen ennaltaehkäisee ylikuormitusta ja loukkaantumisia. Ylirasitustila hiipii helposti, jos treenaa liian usein ilman palautumista. Väsymys, unen laadun heikkeneminen, ärtyneisyys ja laskenut suorituskyky ovat merkkejä siitä, että keho kaipaa lepoa.

Lepopäivien tarve riippuu mm. treenin intensiteetistä, kehon tuntemuksista, iästä ja palautumiskyvystä. Yleinen suositus on 1–2 lepopäivää viikossa, mutta joskus kevyempi viikko kokonaisuudessaan voi olla tarpeen. Lepo voi olla aktiivista tai täysin passiivista (jota esimerkiksi personal trainerini ei suosittele). Aktiivinen lepopäivä auttaa palautumaan tehokkaammin kuin täysin passiivinen lepo, mutta toimii vain silloin, kun liike pysyy oikeasti kevyenä.

Aktiivinen lepopäivä tarkoittaa sellaista päivää, jolloin ei tehdä varsinaista treeniä tai harjoiteta raskasta liikuntaa, mutta ollaan silti liikkeessä kevyesti ja palautumista tukevalla tavalla. Se on erinomainen tapa edistää verenkiertoa, lihasten aineenvaihduntaa ja kehon palautumista – ilman uutta rasitusta. Aktiivisena lepopäivänä voi harjoittaa esimerkiksi kevyttä kävelyä, arkiaskareita, joogaa, liikkuvuutta tai muuta kehonhuoltoa. Ja juuri tätä itse teen, ja juuri tällaista palautumista tarvitsen. Se, että en tekisi mitään, tuottaisi ennemminkin stressiä, huonoa mieltä ja kaikenlaisia kolotuksia. Nopeasti.

Jos treeni ei kulje, syke nousee tavallista helpommin, on jatkuvasti väsynyt tai vetämätön, keho viestii palautumisen tarpeesta. Myös jatkuva lihaskipu ja motivaation lasku voivat kertoa ylikuormituksesta. Parhaimmillaan aktiivinen lepopäivä ei siis vie treenissä taaksepäin vaan askeleen eteenpäin.

Tähän on tultu.

Minna

Lue muita kirjoittamiani liikuntajuttuja:

Liikuntaa ruuhkavuosissa – kotitreeni on helppoa ja mukavaa omaa tekemistä

Mitä personal trainer -treeni on opettanut minulle? – Treenimyyttejä murtamassa

Kuva: Pexels

Puheenaiheet Oma elämä Terveys Ajattelin tänään

Kolean toukokuisen viikon parhaat kuvina

Jälleen on yksi arkiviikko mennyt kuin siivillä. Enää viikko töitä edessä, sitten alkaa kahden viikon virkavapaa (opintovapaa, tarkoituksena laatia journalismin yamk-opinnäytetyön suunnitelma valmiiksi, mutta olenkin sen jo tehnyt ja hyväksyttänyt, joten voin keskittyä toimittajansivutöihini ja kolmetoistavuotiaan kanssa lomailuun), jonka jälkeen jään pitkälle kesälomalle. Jaksaa, jaksaa. Viimeiset työviikot ovat aina hektisiä, mutta niistäkin selviää, kun muistaa hengitellä ja laittaa koneen kiinni ajoissa iltapäivällä.

Sen sijaan kylmästä keväästä on miltei mahdoton selvitä. Miten toukokuun puolivälin jälkeen voikin olla näin kylmä? Luonto on jo kivan vehreä, mutta sään puolesta voisi luulla, että elämme maalis-huhtikuun taitetta. Hyi.

Kokosin kolean toukuisen viikon parhaat kuvina.

Sadepisarat tuulilasissa
Viikon alku näytti ei-niin-lupaavalta. Tuuli, sade ja koleus tuntuivat luissa ja ytimissä saakka. Meinasin menettää toivoni kivan kämpimästä keväästä. Ja kesästäkin siinä samalla. Nappasin kuvan sadeillasta auton tuulilasin läpi, kun olin hakemassa kolmetoistavuotiasta treeneistä maanantai-illalla.
Treenitavarat salilla
Sen sijaan, vaikka ilmat eivät juuri suosi, omat treenit kulkevat varsin mukavasti ja saavat joka kerta hymyn huulille, vaikka cross trainingiin tai personal trainerille lähdön hetkellä usein tuntuukin siltä, että ei jaksaisi. On yhtä kuin lähtemisen vaikeus. Kun salille ja treeniin lopulta pääsee, aina tulee hyvä fiilis ja tunne, että kyllä kannatti. Tällä viikolla tein personal trainerin kanssa salilla penkkipunnerrusennätykseni ja crosstrainingissa nostin käsipainojen kokoa kahdeksaan kiloon devil pressissa. Tuli voimakas olo!
Tarra kädessä
Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona olimme Vinssi-hanketiimillä seutukuntien kolmessa yläkoulussa terveyskioskitoiminnassa. Nautin nuorten parissa olemisesta ja tekemisestä. Nautin myös siitä, että työni on hyvin vaihtelevaa ja saan kokea mahdollisimman paljon kaikkea ”uutta ja ihmeellistä”. Niin pysyn virkeänä ja motivoituneena. Tällä kertaa aiheenamme oli nuorten toiveiden mukaan uni, nikotiini ja uni sekä suorituskyky. Kaikki nämä linkittyvät toki elintapavalintoihin ja päihteettömyyteen.
Hääpäivälahja paketissa
Mieheni halusi hankkia minulle jotain hääpäivälahjaksi. Ja oikeastaan, jos totta puhutaan, minusta on kiva saada lahjoja ”oikeissa hetkissä”. Päätin toivoa lahjaksi jotain, mitä minulla ei vielä ole ja jota saattaisin kaivata tai tarvita. Joskus. Kaulakorun. Annoin tarkat koordinaatit kultaisesta, ohuesta ketjusta, jossa killui riipuksena pienen pieni timantti. Paketti ei ehtinyt tulla postista (se tilattiin verkosta) hääpäiväksemme, mutta torstaina sain sen hyppysiini. Lahja saapui kauniissa paketissa, jonka sisältä paljastui aivan ihastuttava koru, juuri se, jonka toivoinkin. Kuvaan sen joskus kaulassani…
Tuomet ja auringonsäde
Onneksi viikkoon mahtui aurinkoisiakin päiviä. Tai no, puolipilvisiä ja tuulisia, mutta kuitenkin valoisia. Tuomet ovat kukassaan ja auringonsäteiden valossa varsin ihastuttavia.
Metsän puut ja taivas
Myös metsälenkeillä ilahduin auringon säteistä. Tämä vaihe keväästä on kiva: on vihreää, vehreää, linnut laulavat, tuomi tuoksuu., voikukat ovat avautuneet. On melkein kesä. Vaikka ilmojen puolesta voisi luulla aivan muuta! Metsälenkit (kotimme läheellä on pururata ja paljon metsää) ovat arjen ilo. Jos en ehdi työmatkalenkkeillä, suuntana usein lähimetsän pururadalle. Lenkki on kestoltaan tunnin ja kymmenen minuuttia, siinä ehtii hyvin saada sykkeen koholle ja mielen virkeäksi.
Jokiranta keväällä
Kuvaan tämän kohdan melkein aina, kun lenkkeilen Aurajokirannassa. SE on yksi lempikohdistani etenkin siten, että minä olen joen toisella puolella ja näen Cafe Artin ja kauniin väriset matalat talot. Lauantailenkilläni taivalsin pitkästi jokilenkin ja suuntasin sen jälkeen viikonloppukimppukaupoille ja torikahville. Nautin ylähäisestä yksinäisyydestä ja erinomaisesta kahvista ja sämpylästä Cafe Einossa. Siitä on tullut melkeinpä suosikkikesäkahvilani Turussa.
Kasvihuone
Lauantai-illalla suuntasimme kolmetoistavuotiaan kanssa esikoisen ja hänen tyttöystävänsä luokse. Autoimme heitä olohuoneen verhoasioissa ja takapihan terassin kasvihuoneen pystyttämisessä. Yhteistuumin saimme kaiken hoidettua, ja minulle tuli hinku laittaa (äkkiä!) omakin takapihan kasvihuone kuntoon. Nuoripari maalasi reunustan vielä mustaksi lähtömme jälkeen. Kiva on!

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään